Äänestäminen ei auta

Yhen henggen urheiluauto riittää, on tulossa pääministerivallit eli yks riittää, siis ei ees tila-auton verran päättähmään meän omista asioista, Suomen asioista.

Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjaa ja itte Heikkilää vainottaan.

Vanhainkoti vai mikä hoitokoti vihon viimein otethaan huomion- ja avunkohteeksi.

Kirkko siunaa sotia ja söpöttää omiansa millon kehenki päin ja vainoaa naisia ja erilaisia, ei suojele hädissään olevia eikä kannusta heikkoja.

Lestaadiolaistutkimukset ja kuviot vaijjettaan.

Kirkko saa valtiolta rahhaa ja yksinvaltiaana sooloilee työnantajana tai ommii hautuummaat.

Hävittäjien osto on häikäilemätöntä ja epämäärästä järjettömien isojen verorahojen työntämistä sotien kauheuksiin.

Työttömistä puhuttaanko tyhmistä ja vajavaisista.

Pakolaisia ja mamuja kohehlaan niinko natsit toisia ihmisiä…

Koulutukset ussein niin ala-arvosia, ettei rahanlissäykset auta mithän.

Niin monet vässyy, sekoaa, jää ulkopuolelle, köyhtyy ja kärsii muutenki, ei tarttis järjestelmän sorsia ja kiusata.

Tämä on masentavvaa, mie olen niin halunu tykätä, että hyvät ihmiset tekkee hyvän mistä tahansa systeemistä.

Systeemi sinänsä voi kuitenki tuottaa huonoa ja pahhaa, kuten politiikka.

Sotesta ei kukhan tajua kokonaisuutta, ei ees ymmärrä kaikkia termejä, joita sen papereissa käytettään. Ei kukhan.

Mikähän lienee EU:n kohtalo, entä euro, mitä net tarkottaa?

Siis pittääkö nyt toivoa, että pankkisysteemien hämärärakentheet pitkin paratiisisaaria ja veronkiertoja ajjaa ittensä täytheen romahukseen, jolloin carunat pysähtyy…

Huomenta maailma, on varmasti jotaki hyvvää tapahtumassa vai kuinka pimeäksi näitten meän hommien pittää käyä?

– Hilkka Laronia