Mullaki on missio

Jopas sattu, sattupa nyt vähän taas hullusti, tullu vähän outoa palautetta oiken useammasta suusta, en tarkota pahhaa kelheen ja antheeksi voin pyytää, jos ilmasuni on huonotasosta, mutta hyvvää ja rakentavvaa tarkotan ja seison höpinöitteni takana, joten porisemakos vähän siittä omasta oikeasta ja jokhaisen oikeuesta omhaan oikeaansa.

No haluan kans sanoa, että minun mielestä ihmiset tekkee aina parhhaansa, kaikki ihmiset tekkee koko ajan parhhaansa, ei pysty paremppaan. Ja vaikkei ymmärtäskään ihmisen oikeutta omhaan oikeaansa, hän tekkee parhhaansa.

Minusta kaikila ihmisilä on ihmisoikeuet sen YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukhan ja kannatan sitä, olkhon suomalainen, eurooppalainen tai kuka vain pakolainen.

Ja kaikki saa minun puolesta valita itte ruokansa, syä lääkheensä ja ottaa kaikki rokotteensa ihan niinko itte haluatta, eihän se ole minun asia kenenkhän yksittäisen ihmisen asioita mitenkhän arvostella.

Mutta mie puhun omia näkökulmiani ja mielipitteitäni, omia kantojani ja käsitän kyllä, että olen voinu erehtyäkki.

En ikinä tarkota siis moittia kethän henkilönä, yritän aina ymmärtää, minusta minun kuuluu kunnioittaa kaikkia ihmisiä.

Siis yläajatukseni käsityksissäni ja mielipittessäni on, että mie niin toivon, että kaikki ihmiset voitta hyvin 

Niin tuo missio, yks lähheinen ja rakas selitti ommaa missiotaan ja siittä mieki hoksasin nyt, mullaki on missio.

Luin tässä muutaman kirjan ja eniten vaikutuin Suomen taidekauppaa käsittelevästä kirjasta ja Talvivaarasta kertova oli toinen ja älysin, että jos met ihmiset ei sanota julki, ettei meän mielestä, joku asia ole oiken, se asia ei ehkä ikinä korjaannu.

Minun missioni on siis, että aijjon edelleen sanoa julki, mikä minusta on väärin tai mikä oiken, jakkaa ja allekirjottaa adresseja ja kirjottaa sähköposteja, kelle haluan ja kirjotella ajatuksiani ja kirjotuksiani niinko kirjotan, repikää siittä, haa, ihanaa viikonloppua kaikile 

– hilkkapien