Oodi Jokinaiselle – molema kiini väylässä ko onnellinen ihminen hyässä unessa!
Sie Joen nainen, minkä sie tehit?
Vallotit meän joen?
Vallotiksie meän joen?
Valloitit ja virta kuletti – ja kosket sie voitit.
Voi ihme.
Ja herratun aika!!
”Jokinainen virta sinua vei,
virta vei yötä päivää!
Jokinainen virta vei sinua yötäpäivää,
Jokinainen sinun matkasi nyt päättyy,
nouse joesta nyt…”
Jotenki näin laulo nuori kaunis nainen Tornionjoen rannassa.
Pikisaaren rannassa ja
Jokinaista purettiin.
Oli purkujuhlat!
Joennainen käärihelmat kashaan
Tuli pois joesta.
Ja sielä näky hame ennää läjässä.
Varaston takana.
Menossa uusio käythöön.
Vishiin.
Jokinainenhan meille jäi.
Sen henki.
Teän työn henki.
Muisto meille jäi.
Eipä taijja Joennaisen muisto häipyä aivan heti.
Se jäi väyhlään.
Jokinaisen henki.
Joo väyhlään se jäi.
Väylä muistaa.
Se ei unoha ja Joennainen on nyt ikunen osa sitä.
Kiitos Jokinainen!
Olit upea ja vallottava.
Kuinka soma sie olit sielä vetten päällä.
Ja vollottavakihan sie olit.
Net itkit sinun kans ja sinun kunniaksi.
Ja kyllä meitäki itketti.
Olitta tet semmonen vallotus ja vollotus, että kaikkea tet keksittäki.
Kyllä kylänmiehet ja tyttäret ja pojat ja ämmät ja ämmit päivittelit, vaikkei net kaikki tulheet siittä runnoihleen eikä framile porisheen, kyllä net tiesit ja ihmettelit itteksheen ja keskehnään teitä ja teän naishommia.
Siis ihana juttu ja Jokinaisen fyysinen ilmentymä keräs helmansa ja siirtyy muistoksi meän ihmisten ja meän väylän muisthiin ja miehleen!
Väylä muistaa.
Se on väylässä.
Kiitos Jokinainen ja tet sankari-ihmiset, jokka tuon rankan homman niin yksinkertasesti, arvokkaasti ja upeasti tehittä.
Täällä kulutus-kerska-teeskentely -maailmassa, mie niin arvostan tuommosta, että sanat ei riitä kertohmaan. Ja samahan se taas on minun arvostamisille, se teko oli parasta. Ilmiö sinänsä.
Mutta molemaki kiini väylässä ko onnellinen ihminen hyässä unessa! Son siinä eikä sole pojat eikä tyttäret vielä maailma menetetty ko tämmösiäki ilmiöitä sitä vaan tehhään. Näessie.
Kunnioituksella, kiitoksella ja rakhauella Hilkka Anneli Laronia http://www.laronia.com/
Asiallinen oodi ja että se lautta kesti Tornionjoen ja Muonionjoen ja kosket, hieno työ. Oodi Reijo Kelan työlle. Mieluista on ollut seurata.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Erkki Alatalo ja tässä minusta hauska juutuupi, ko Reijo Kelan kans miettivät Jokinaista!
http://www.youtube.com/watch?v=gpwQhQHQ1pA
Ilmoita asiaton viesti
Mukava yllätys – Hilkan kirjoitus oli ilmestynyt. Olet ainutlaatuinen toimija eri foorumeilla: myönteinen kaikille, poikkeuksetta. Onko se luontosi vai opittua elämän koulussa, vai kumpaakin?
Ilmoita asiaton viesti
Keuruun museossa muuten on näyttely veden voimasta, ja Orvokki Vääriskoski on kirjoittanut siihen näyttelytekstit. Ne ovat r u n o j a , ihania sellaisia, ja ne ilmestyivät kirjana näyttelyn avajaisissa. Kirjoitan niistä vielä blogijutun, mutta kesäterässä ollen asia on siirtynyt ja siirtynyt. Vesi vanhin voitehista.
Ilmoita asiaton viesti
# Hei, Hilkka, kiva nähdä taas!
Kauniit kiitokset Oodista ja muista linkeistä yotube-videoihiin. Ne ilahduttivat päiväni!
Kesäisiin terveisiin,
Viola Heistonen.
Ilmoita asiaton viesti
# 3-4 kiitos omasta puolesta ja tuo Jokinainen oli aivan mahtava projekti! No pittääpä lukea sinun vesi-runo-ploki sitte ko sen aika on! Kiitos Kartiina!
Ilmoita asiaton viesti
Ja kiitos Viola ihanuus kauniista kommentista ja rakastavia ja ilosita terhveisiä ja siis kessää on vielä jälellä! Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Ihana. Kiitos
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos elvi ja Jokinainen oli ihana, ko se sielä virran matkassa kulki! Kiitos kommentistasti!
Ilmoita asiaton viesti
Met olhaan rikhaita: meiloon oma kieli ja oma mieli!
http://www.youtube.com/watch?v=8sP3ZqoWbsY
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Merja, sie tiät mistä oli kysymys just ja jetsulleen.
Onhan meilä meän kieli,
vielä lyöpi meän syön,
monta joita sanat koskee,
vielä löytyy rakkautta,
vielä kuuluu meän ääni,
väylää myöten sanat kantaa,
monta, joita sanat koskee!
Molhaan rikhaita!
(Miehän olen lietsonu pitkin kyllää tai kyliä, molin kyläluuta juhannuksesta saakka ja meinasin hakea sinukki ylös, mutten kereny, mutta olin Karesuvannossa ko tuo lähti ja Torniossa vastaanottamassa!!)
Ilmoita asiaton viesti
Jokinainen lautallaan kesti virrat sekä koskien kuohut hyvin ! Tämä oli alueensa kult-
tuuri teko, mie samalla annan kiitokset kaikille mukana olleille ja järjestäjille ! Vaikka
olin täällä kaukana seuraamassa teidän suurta kultturitapahtumaa ! Pepe
Ilmoita asiaton viesti
Kesti se virrat ja koskien kuohut ja tuli Tornioon. Ja eikö ollukki kunnioitettava kulttuuriteko!! Kiitos kommentista ja vielä kuuluu meän ääni ja itte kenenki oma ääni ja oma laulu. Hyviä lauvvantai-iltapäivän lauluja sulle Pepe, kiitos!!
Ilmoita asiaton viesti
Harmi!
Jäi jokinainen sivuun! Poika vei pullon kouluun ja teki viirinkin komistuttamaan ylitorniota jokinaisen kunniaksi, mutta ohi meni muuten 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Harmi joo heidi, mutta eikö olekki mahtavaa, että vei pullon kouhluun ja se tarvittiin just seki, että Jokinainen synty ihan fyysiseksi ilmiöksi. Kiitos, ko kirjotit tuon, sekihän tekkee pienen osan sitä Jokinainen ilmiötä. Ja viirin!! Pienistä paloistahan se vaikka rakkauski rakentuu!! Rakennamme rakkautta, yhessä ko touhuamma! Jess ja kiitos!!
Ilmoita asiaton viesti
Omatekosella lautalla soittaen, laulaen ja tanssien Tornionjokea alas 400 km ja 3 viikkoa!
http://areena.yle.fi/audio/1138852
Ilmoita asiaton viesti
Voi kunpa olisin ollut paikalla.
Heli
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka! Tuo oli hyvä ajatus sinulta ,että juodaan ”Jokinaisen” kunniaksi aamu
kahvit, joten lähden laittamaan kahvin tulemaan….
Ilmoita asiaton viesti
Heli Jylhämäki ja Pertti iloinen kiitos kommenteista ja juohaan kaikki ihmiset ittemme ja Jokinaisen ja mahtavan väylän kunniaksi pyhäpäivän kahvit!!
Ilmoita asiaton viesti
# Hei, Hilkka ja kaikki muut ”vesilaineilla tanssivat”, kiitos!
”Jokinaisen” kahvit on juotu täälläkin ja kessää, ja hellettä piisaa vielä!
Ilmoita asiaton viesti
Jokinaisen kunniaksi kahvit! Kyllä kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Viola ja Erkki ja ei muutako kuppikahvia Jokinaisen ja meän ittemme kunniaksi! Vielä on kessää jälellä!!
Ilmoita asiaton viesti
Hieno oodi. Heikkilän Jaakko on kirjoittanut tuon ”Met olema kiinni väylässä ko onnellinen ihminen hyässä unessa” lauseen Kukkolankoski -kirjaansa. On muuten upea lause, tiivistää kaiken olennaisen väylänvarrella asumisesta!
Ilmoita asiaton viesti
Heikkilän Jaakkokos son kirjottanu sen, hyvä ja kiitos tiedosta! Kummako se luki niitten kotisivuilaki eikä mainittu. Siis saattohan se olla jossaki, niin ja siinä dokumentissa ja siinä sarjassaki, siinä, joka tuli telkkarista, siinä Tarinateltta-ossuuessa, jokoli sieltä, niilähän oli niitä jaksoja sieltä – niin siis tuo lause aina oli.
Son upea lause, son totta ja niinko lohullinen ja lohtduttava siis ja autuas ja siis onnellinen!
Niin siittä on tullu jo niin upea lause, että tekijä on unohtunu, miten sitä sanothaan, son muuttunu lihaksi ja on kaikkien sieltä siis jokkooma peräsin, niin meän suussa sulanu!
Ilmoita asiaton viesti