Minun hetkeni!

Mie maalasin minun hetkeni.

Maalasin kippojen pohjista loppuvärit paperille.

Ja hetikkö se kuva tuli näkösälle, heti tiesin.

Mie tiesin sen.

Heti tunnistin.

Siinä se on.

Siinä on minun hetkeni.

Minun mieleni maisema.

Sillonko taivas tummuu.

Kun pilvet kassaantuu taihvaalle.

Tiäthän sen hetken!

Taihvaanrannalta nousee pimeä pilvipeitto.

Se on minun hetkeni.

Se on puhas hetki.

Pyhä.

Ainako mie näen, että nyt maailma tummuu, mie herrään elloon.

Hetikö hoksaan, että taitaa alkaa satahmaan.

Heti ja samantien, mie niinko laskeudun siihen hetkeen.

Mulla elämä kirkastuu, ko taivas tummuu.

Se hetki, ko valoa on vähän enämpi ko pimmeyttä.

Kaikki pöllytys loppuu.

Näen, miten on.

Mittään muuttamatta.

Mittään parantelematta.

Saatan alkaa siivoahmaan.

Tai keksin sen viis hauskaa hommaa.

Hoksaan sen, mitä en koskaan muulosten hoksais.

Alkaa tapahtua sisäsesti ja ulkosesti.

Energinen, tekevä ja hoksaava Hilkka herrää henkkiin.

Olen paikalla.

Läsnä oleva ja toimiva Hilkka, joka luottaa elämään.

Heti paikalla, ko taihvaanranta tummuu.

Heti semmonen turvallinen olo.

Aivanko joku kaikkivoipanen lempeys täyttäs maailman.

Ja löytyy oikea tahti ja tempo.

Oikea tempo ja tahti yhessä oman elämän kans.

Itteni kans.

Tuntemukset ja tuntteet selkiytyy.

Ei liikaa eikä liian vähän mittään.

Se hetki on.

Elän ja toimin siinä hetkessä.

Ei muuta.

Niin ja joskus mie ruppeutan itteä.

Kuvittelen, että taivas taitaa olla tummumassa.

Kerron ittele, että kohta sattaa.

Sillonko en taho saaha jotaki hommaa tehtyä.

Ja toimii.

Aina toimii.

Vappaasti ja sovussa itteni ja maailman kans.

Sullekki, siis sulle rakas ihminen sinun hetkiä!

Sulle sinun omia hetkiä.

Sinun hetkiä sinun mielesi maailmasta!

Jos soppii ja haluat!

Suosittelen.

Rakastavin terhveisin Hilkka Laronia

http://www.laronia.com/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu