No se yksinäisyys!

Ei kethään, kelle kertoa omia pikkuasioita.

Kukhaan ei kuuntele.

Kukhan ei kysy, mitä sulle kuuluu.

Kenenkhään ihmisen syämmessä ei ole tillaa minun murheille.

Ei ole kettään, jonka kanssa miettiä, että miten tekis jonku asian.

Yksinäisyys on sitä, että kukhaan ei välitä minusta?

Yksinäisyytensä tietää itte.

Son paha asia, jos se on paha asia – ittele.

Son syäntä särkevää, jos se on sitä.

Epäinhimillistä. Pakahuttavan kammottavvaa.

Noloa.

Häpeällistä.

Yksinäisyys on sielun kohta. En tiä.

Mutta sie tiät kans semmosen kohan, jossa tuntuu yksinäiseltä?

Se peri-ihmisen kohta, jossa olhaan yksin ittemme kans.

Jokhainen saa itte aatella olevansa yksin, jos niin on.

Sitä on kunnioittaminen.

Eikä siinä ole mithään vikkaa.

Yksinäisyyessä ei ole vikkaa mithään.

Niin ja vaikka kärsit yksinäisyyestä, niin kyllä sinua naurattaaki?

Yksinäinenki nauraa, vaikkako kuulee hauskan vitsin.

Ja jos on yksin eikä halua olla yksin, siinä on ongelmaa yhelle
ihmiselle.

Ihan liikaa.

Jos tarttis puhekumppania, on kyse puhuekumppanista.

Jos ystävän, niin kyse on ystävän puutteesta.

Ei auta, vaikka menis keskelle ihmislaumoja.

Ei hyövää mithään mennä harrastuspiireihin.

Ei helpota, vaikka kuttus kaikki tuttunsa kylhään.

Yksinäisyys ei ole sosiaalisuuen vastakohta.

Ja sosiaalisuus on yks tämän ajan hapatus.

Yltiösosiaalinen se vasta yksinäinen voi ollakki.

Presidentti Halonenki tai kuka vain.

Ja sosiaalisella hömpällä voi sekottaa oman ainutkertasen elämänsä.

Sosiaalisella höpötyksellä voi jäähän tekemättä se, mikä tehä pitäs.

Aina johonki kökkäjäissiin menossa.

Aina puhelin käessä.

Yksinäisenä hulluna heilumassa ihmisten kans?

Niin ja jos vastaanotto on kiinni?

Vaikka kuka tulis vastaan, ei se auta?

Ei auta, jos mullois vastaanotto kiinni, että vaikka kuka tulis
vasthaan.

Yksinäinen pieni syän itkis puseron sisällä?

Mutta a vot, jos se vastaanotto vähän raottus.

Vois vähän helpottaa.

Ei tullu valmista eikä ratkasua tässäkhään.

Ratkasu ja avvaimet on ihmisellä, meillä jokkaisella ittelä?

Siis elähmään kuuluu yksinäisyys ja ihmiset on parasta.

Emmä ala pelkäähmään yksinäisyyttä.

Emmä leimaa ommaa ainutkertasta elämää milhään yksinäisyyellä!

Olhaan mitä olhaan ja tehhään, niinko itte haluama.

Yksin ja kaksin tai porukalla.

Ajan ja tilantheen mukkaan, millon mitenki puhelin käessä tai ei.

Ilosin ja rakastavin terhveisin ja aatelhaan itte! t. Hilkka

http://www.laronia.com/