Kiusanhenkien häätö!

Ittestä son helppointa alottaa.

Niin monasti met itteä kiusanhenkenä häirittemä.

Kiusaama itte itteä ihan sekopääksi.

Mäkätämä ittele ja kampitama, sekihän meiltä käy.

Haukuttaan itte itteä aamusta ilthaan.

Ja kerkiämä met muitaki häiritteen.

Moitittaan muita ja ylleensä fiksuuen nimissä.

Jätettään koko ajan toisia ulkopuolelle.

Ilkeily ja pilkka on joka päivästä, vai mitä.

Uutisistaki sen näkkee.

Euskunnan kyselytunnilta kuulee.

Tunnottomasti sanottaan mitä sattuu.

Mitähän alkas tapahtua, jos rakastasima.

Rakastasima ensteks sitä lähintä eli itteä.

Kunnioittasima ommaa elämää.

Aamusta ilthaan kiittelisimä, että elämälle kiitos.

Oiken taputtasima omia poskia, että hyvä mie.

Välilä aina ihanasti pussailisima omia käsivarsia.

Sanosima ittele, että hyvä maailman paras mie itte.

Ja tukisima ja kannustasima toisiaki.

Kiiteltäs ja katottas kauhniisti itteä ja toisia.

Ja jos joku kiusais, huutasima ja luijjaa – APUA!

Alkasima heti puhuhmaan siitä itte asiasta.

Mitä, missä, milloin.

Ei mithään pikkuvikinää.

Kirjottasima plokin joka paikhaan.

Ilmottasima poliisille.

Soittasima ambulanssin.

Niin ja kuttusima A-studion paikalle.

Olemakos met myyhneet oman onnen.

Oman hyvinvoinnin ja ittestä huolehtimisen.

Myyhneet vappauen.

Kyllä met olema ja halvalla on menny.

Ja usseilla jo ennen syntymää vissiin.

Jo silloin keksimä, että häätyy mielistellä.

Ja homma eikö jatkuu.

Itteltäki vähän sallaa.

Näytelhään muka hienoa ja kaunista.

Halvalla myyty oma elämäntarina ja väärällä rahalla.

Että muka kelvattas.

Että oltas hyväksyttyjä.

Että oltas hyviä.

Aivanko sois siittä kiinni, että saisima olla mukana.

Suostuma pelkäähmään, ko meitä pelotellaan.

Annama vangita meän omat ajatukset.

Alama omienki mielipitteitten vangiksi.

Kaiken maailman höntityksillä häirittemä itteä.

Teeskentelemä emmäkä kuuntele emmäkä usko itteä.

Kuljema naama peruslukemilla muka fiksuina.

Ja oma itte lytyssä ja varjossa.

Met kärsimä itte eniten – väärästä jonaki olemistesta.

Stressi kasvaa ja pää pannee tuhatta ja sattaa.

Kesytetyt orjat kiertää pakkotahtista kehhää.

Kumartellee puoluetoimistolle.

Piispainkokkoukselle.

Asiantuntijoille.

Lääkärille ja opettajalle.

Tietäjille ja guruille.

Tasa-arvolle ja oikeuenmukasuussaivarteiljoille.

Kyykistellee millon minkäki opin mukhaan.

Painautuu vaikka maahan asti jonku ajatuksen kans.

Siis mitähän tapahtus, jos emmä nöyristelis.

Emmä pellais mithään peliä.

Emmä joustas jonku tekosyyn takia.

Emmä suostuis mihinkhään, mitä emmä halua.

Emmä välittäs olla suosikkeja.

Emmä muodikkaita.

Emmä viissaita emmäkä hyväksyttyjä hyviä.

Ohittasima uutiset ja kallupit ja jos mitkä opit.

Luottasima, että hyvin meille käy.

Ja uskosima ihan itte ja just sitä, mitä itte haluama.

Niin ja mithään ystävyys-vastakirjaa met emmä pitäs.

Emmä kyttäis, että tykkääkös net minusta.

Tykkäisimä itte.

Tykkäisimä ittestä ja toisista.

Emmä kerkiäsi kyttäillä muita.

Oltas itte ittemme huippu parhaita kavereita.

Oltas kaikkien kavereita.

Puhallettas vappaasti kaikhiin hyvviin kipinöihin.

Emmä laskelmois, mitä mie tästä saan.

Puhusima ikiomalla omalla suulla.

Oiken tarkistasima ittemme kans, olenko tätä mieltä.

Laittasima huulipunnaa vain, jos itte haluaisima.

Annettas ajatusten lennellä.

Oltas vaphaita ja jämäkästi ittemme puolta.

Ja toisen puolta.

Tultas joustaviksi ja tajuttas oma paikka.

Ja oltas ihan läpinäkyviä.

Ajatukset ja puhheet ja teot kulkis sammaa jalkaa.

Sammaa jalkaa meän ittemme kans.

Sillon meistä sais selvää.

Oltas selväpäisiä.

Toinenki tietäs, että tuossa se just tuo mennee.

Kaikki näkis, että tuommonen son.

Oltas jokhainen omammelainen.

Yhtä oman elämänsä kanssa.

Omansalainen onnellinen pihlajapuu ittekukaki.

Eläköön tämäki elämän päivä! Tulkhoon hyvä päivä!

Ilosin ja rakastavin yhteistyöterhveisin Hilkka

http://www.laronia.com/