Elämme ilon aikoja!
Niin elämäkös met ilon aikoja?
Saamakos met olla ilosia?
Saako sitä olla ilonen, vaikka on hättää.
Vaikka surettaa, huolettaa ja asiat vaivaa.
Joku syyttää.
Joku moittii.
Pilkkaa.
On suruja.
Maailma myllertää.
Vaarat uhkaa ja pelättävvää riittää.
Joku on vanha ja vaivanen.
Joku näkkee nälkee.
Kittuu ja kärsii siinä vieressä.
Joku tekkee kuolemaa jossaki.
Joku kuolee.
Niin, mites son?
Iso kirja käskee itkeä itkevien kans.
Nauraa nauravien kanssa.
Tai joka vaivojansa vaikertaa, vaivojen on vanki.
Raakaa tekstiä.
Mutta kyllä se taitaa olla tosi.
Met voima olla ilosia ja onnellisia.
Jopa kiitollisia.
Ihan vappaasti ja omalla luvalla.
Jumalan luvalla.
Vaikka mitä tapahtus.
Meät luottiin rakastammaan.
Met synnyimä olehmaan rakastettuja.
Maailma ei siittä parane, jos piättelemä ilot.
Ei mikkään muutu paremmaksi kärsimällä.
Ei se parane, jos kaveriki kaverina kärsii.
Niin – kärsi kanssani!
Kärsi kanssani – on peli, joka houkuttaa.
Kärsiä toisen kans elämisen tuskaa.
Sais kirkkaamman kruunun?
Kummallinen kysymys.
Semmonen elämän kohta.
Valinnan paikka.
Kärsiminen joskus helpompaa, ko eläminen?
Niin, mitähän tapahtus, jos suostuis ja myöntys.
Myöntyis ja tyytyis.
Alkas sitä ihan ikiommaa ommaa elämää.
Eläs tässä ja nyt näine hyvihneen.
Japanilaiset näyttäs vähän sen suuntasilta?
Ilosta mieltä ja terveyttä ja hyvvää oloa!
Hyvvää vointia!
Itkemä ko itkettää ja nauramako naurattaa.
Ei ole valmista elämää eikä sopivaa muotoa.
Ei yhtä oikeaa tappaa eikä menetelmää.
Eikä ole mittään hättää.
Ei ollukhaan mittään ongelmaa?
Elämä ja maailma tarjoaa parastaan.
Joka hetki on paras hetki.
Millon mitäki ja minkäkilainen meno päällä.
Mitä jumalia met olema väittään muuta.
Täällä Luojan luomassa maailmassa.
Met Luojan luomat.
Meät on luotu elähmään täällä maailmassa.
Tai emmie tiä Luojasta.
Mutta emmie ainakhaan itte ommaa elämää valinu.
Lahjaksi sain.
Voin valita, että mitä mie tehen lahjani kanssa.
Aika monasti voin itte valita.
Valita itte mitä tehen oman elämän kans.
Oman suhtautumisen kans.
Sen verran valita ko milloinki voin valita.
Valita vappaasti sen mikä on mahollista.
Valita sen mikä on omissa käsissä.
Ottaa vastuun omasta ja – toimia!
Loput on mitä on.
Herran halthuun!
Vappaata, kaunista ja täyellistä viikonloppua!
Semmostako itte kellekki mahollista.
Isolla rakkaudella Hilkka
http://www.laronia.com/
Vappaata, kaunista ja täyellistä viikonloppua!
Semmostako itte kellekki mahollista.
Isolla rakkaudella Hilkka
Sinun ihanaan syleilyyn on helppo jäädä viettämään viikonloppua!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Vilho ihanuus ja oiken pussaama omia käen selkiä, kyllä elämä on ihanaa ja välillä rämisemä ja märisemä, mutta porukalla matka jatkuu viikonlopun jälkheenki ja tämä oli koko usarilaiselle plokikansalle!! Jess!
Ilmoita asiaton viesti
Kenen akvarelli? Hieno värisävy tuo yläosan oranssi!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Tuomo, son minun oma maalaus!
Ilmoita asiaton viesti
… no kuule olin just jatkamassa, että alaosan harmaata on vähän liiankin kanssa. Miehän en siis tosiaankaan oo mikään taidekriitikko, niin että nää jutut voit päästää toisesta korvasta ulos.
Tuohon ilo-juttuun pitää vielä sanoa se, että joskus tuntuu vähän syylliseltä olla hyvissä fiiliksissä. Kun Japanissa epäonnistuu kaikki ja Libyassa taitaa verenvuodatus olla just alkamassa, niin onko lupaa tuntea onnellisuutta edes auringosta, keväthangista, viikonlopusta ja jääkiekkomatseista?
Eihän se japanilaisia tai libyalaisia auta yhtään jos mie murjotan täällä kaukana Suomessa?
Ilmoita asiaton viesti
No, olet varmasti oikeassa tuosta maalauksesta. Mie laitan minkä sattuu näytille eikä mulla tule koskaan huteja! Ei tule huteja, ko mie kelpuutan kaikki. Mutta joskus on parempi ko joskus, niinko elämän päivätki.
Niin ja semmonen on minusta jotaki valheellista, alkaa mässäihleen sillä, että koko ajan muistaa kaikki maailman murheet ja lähheistenki. Ja sitten ainako näkkee jonku, niin alottaa, että eikö olekki kauheaa.
Koko mediassa on paljon kuonaa, jossa jankattaan yhtä ja sammaa tyhjänpäivästä toistoa hädän ja surkeuden ja sodan äärellä. Ympäri vuorokauden nykyhjään. Se on jotaki huonoa ja tullee niinko yksilön kohala just tuossa, mistä sie puhut!
Ilmoita asiaton viesti
Ihanaa iäneen uattelua Hilkalla taas kerran!
Joka hetkihän joku kärsii ja joku kuolee maailmassa. Onneksi me emme näe kaikkea. Mehän tulisimme hulluiksi siitä tietoisuudesta, ja oma elämä jäisi elämättä.
Sitä, mille ei mitään voi, ei sitä auta jäädä suremaan.
Se on vain otettava se järki käteen, vaikka väkisin.
Minulla on vanhassa ”muistikirjassa”, siinä mihin liimailtiin kiiltokuvia kläppinä, ja mihin vinguttiin sitten niitä ”muistoja” kirjottamhaan…mulla on äitin kirjottama muisto:
Iloitse vielä kun iloita saat, kun huolet ei mieltäsi paina. Kun isäsäsi työ sun turvasi on, ja äitisi rakkaus loppumaton, on sulle turvana aina.
Ilmoita asiaton viesti
Äitisti muistivärssy on hieno, siinähän se turva sullekki on. Ja mitä siittä tulis, jos aina kulettas kaikki pää painuksissa ja silmät veessä koko ajan, ko jotaki sattuu. Aina sattuu jotaki jollekki, mutta nyt Merjalle Hilkalta
http://www.youtube.com/watch?v=cZ63obYoySk
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Hilkka!
Amsterdamissa on tulppaanit, mutta meiläpä on lapissa ja peräpohjolassa kullerot! Niin, ja ensin tulee voikukat!
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja rentukat Merja, rentukathan meillä siellä on kans!
Ilmoita asiaton viesti