Katteus eikä mikhään Matteus eikä made, ko kade!

Meitä oiken nykyhjään ruokittaan katteuella.

Katteus kantaa julkisuutta.

Julkisuus kantaa katteuen hedelmiä.

Saa oiken ruokansa siittä, siis katteuesta.

Katteus on viljelytuote.

Katteus on oikea voimailmiö.

Vai meän yks luontanen olemuspuoli.

No, emmie mutta pojat.

Met olema niin mahottoman hyviä ja hienoja.

Mihis met muuten tarttema Johanna Tukiaista.

Että oltas itte hyviä?

Entä Kike Elomaan halveeraamista.

Että oltas itte parempia?

Pittääkö meilä olla sylkykuppeja.

Tai toisin päin, pittääkö meän ihhailla sankareita.

Nämät on niin hiiskatin alkkeellisia asioita.

Jos alkaa aattelehmaan, niin ei voikko ihmetellä.

Meitä höntitettään kannanotoilla.

Julkisuudella.

Pokkana politiikot haukkuu toisiansa.

Vähän huomaamatta riistämä toisia ihmisiä.

Ihhailu ja kaehtiminen kertoo enämpi meistä ittestä.

Kohteenhan met ruukaamaki sitte opiskella.

Kaehtimalla tai ihhailemalla kyttäämä toista ihmistä.

Sillain malliopima kaikkia hömpötyksiäki.

Ois helpompi itteläki, ko tajuais tilantteen.

Non katteuslinssit taas silmillä ja ois itte ihan rauhassa vain.

Katteuen takia met kinastelema turhia.

Kadehittaan, haukuttaan ja tylytettään toisia.

Ei voikko ihmetellä, mikä siinä on.

Eikö voi vain kunnioittaa toisen sanomista ja olemista?

Kunnioittas toista ja tekis itte niinko itte haluaa.

Ois oma ihana ja hyvä ittensä.

Leppäis oiken omien hyvin puoliensa päällä.

Ois ihan rauhassa ommaa mieltä ja rakastas menehmään.

Niin ja se juttu, että siinä näkijä missä tekijä.

Terve vaan ja onnea, meissä kaikissa on kaikkea.

Ehottomasti minussa ja sinussaki.

Rakastavin kevättervehyksin Hilkka

http://www.laronia.com/