Omalle Äidille!
Äiti, tässä on Sulle ruusu.
Mie tehin sinun kunniaksesti tämän ruusun, ko
on äitienpäivä tulossa
enkä nyt pääse hauvvallasti käyhmään.
Niin, ei sulle tartte selitellä eikä puolustella.
Ethän sie kyttää minua tai minun muistamisia.
Sulla on muut kiinnostuksen aiheet. En tiä.
Ei sinua ennää tartte minun ruusut kiinnostaa.
Mie en sinne rajan taka vaatimuksia esitä.
Niin, et sie Äiti oikeasti mithään huomioita kaipaile.
Et harrasta kilven kiillotusta,
son ihan sama muistanko mie sinua vai en.
Et tartte mithän hyvvyytesti osotuksia.
Ei sulla ole mittään ruusujen kerräämistarvetta.
Sinun ei tartte olla ees mikhään Äiti.
En tiä sitäkhään.
Tämä on minun ommaa hommaamista.
Mulla on tämä lapsen osa.
Sinun lapsen osa.
Lopun elämääni olen sinun lapsi.
Miehän se itte tämän ruusun tarttin.
Miehän se tartten sinun hauvvalla käyvvä.
Muistella ja lapsenlapsillekki kerron sinusta.
Vähän mie eppäilin vissiin, että jos sie sittekki,
jostaki pilvenreunalta naureskelet, että
oishan tuolla Hilkalla tähellisempääki!
Niin mie aattelin, ko sakuroilla hinkkasin tuon ruusun sulle.
Mie tässä vielä pari sannaa sanon Sulle:
Äiti, on kevät taas ja aurinko paistaa ja
minun authoonki on vaihettu kesärenkhaat.
Niin ja pölykapseliki lensi jo taihvaan tuuhliin.
Semmosta son ja kaikki hyvin Äiti.
Kiittävin ja rakastavin ajatuksin
Hilkka ja ruusu Äidille!
http://www.laronia.com/
Mie luin tällä kertaa vain alun runostasi. Vaikka se olisikin kannattanut lukea loppuun. Vaikka äitini kuolemasta on jo 7 vuotta, en uskalla lähteä tuolle tunnetielle.
Äidilläni oli orvokinsiniset silmät.
Elämä vain on sitä, kiertokulkua.
Iloista äitienpäivää meille eläville!
http://www.youtube.com/watch?v=Tnwca8_e3cc
Ilmoita asiaton viesti
Sinun äitille oli kauhniin väriset silmät. Niin mie se kuule jaksan itkeä vieläki äitin perhään ja sanon sille aina, että tämön hommia, ole sie missä olet tai jotaki semmosta mie sille sanon.
Kiitos juutuupista, täyellinen juutuupi ja sie raasu jouvvut minun lääräysten kans heikoille jäillekki, vai et sie mikhään raasu olekko komea peräpohjalainen nainen ja onneksi osasit heittää kesken, ettei käyny kuinkhaan.
Miepä laitan kans juutuupin ja laitan äitin ja äitinäitin kunniaksi tämmösen enkä puhu mamuista mithään, ko meillon vähän eri aatokset vissiinki:
http://www.youtube.com/watch?v=2PNp2P5tnLM
Ilmoita asiaton viesti
Kuule, kyllä mie jo kerkesin märistä…vaikka luin vain muutaman rivin 🙂
Mutta ei siinä kuinkhaan käyny siltikhään. Tuota juutuupia en vissimästi heti uskala… 🙂
Ai soli Karjalan kunnailla!
Mieki laitan sitten isoäitin kunniaksi:
http://www.youtube.com/watch?v=P59U0jFMxxo
Ilmoita asiaton viesti
Joo hyvä märisemä, ko on märinän aika ja sanoma suorat sanat, ko on sanomista ja niin sanoikko sie isoäitiksi sitä isoäitiästi, mie muistan naapurissa sanottiin kans.
Ilmoita asiaton viesti
Mie sanoin vain virallisesti isoäiti, koska en ole sitä ameriikan isoäitiä koskaan nähnyt. Hän kuoli jo ennen sotia. Toisen mummon olen ”nähnyt” vauvana. Onneksi minulla oli pappa, jonka muistan elävästi.
Se vain oli antitornionjokivartinen, niinko sinun mummostikki. Siksi laitoin. Se minua ihmetyttää jotenkin, en usko sitä toeksi.
Äitini sanoi omia isovanhempiaan ämmiksi ja äijiksi, mie papaksi. Minun pappa, se oli semmonen oikea peräpohjolan jörmy, mutta meilä oli sielujen sympatia suuri papan kans 🙂
Ilmoita asiaton viesti
vaikka tästä solis tainu tykätä enemmän:
http://www.youtube.com/watch?v=AdmjbxMs7hg
perkelheen eksoottista.
Ilmoita asiaton viesti
Ai olikos se nuin räväkkä, sinussaki taitaa olla tuommosta – perkelheen eksoottista!
Ilmoita asiaton viesti
Niin äitini oli ihminen isolla I:llä niin kauan kuin hän eli. Onhan hän olemassa minussa ja veljissäni vaikkei fyysisesti olekaan olemassa.
Minäkin olen vielä niinkauan hengissä kuin elän. Olen usein miettinyt sitä, että vaikka olen hengissä elänkö minä sittenkään?
Ilmoita asiaton viesti
Niin Anja, ropotteja riittää ja pystyyn kuohleita luutuneita ruuhmiita täällä kulkee, varoma, ettemmä itte unoha hengittää syvhään aina välilä ja ellää vaphaasti ja täysillä ja viimisseen vihellykseen asti!
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Lauri Viitaa
http://www.youtube.com/watch?v=Juk-WhXSFMg
Ilmoita asiaton viesti
Kike Elomaa tai siis miehensä inspiroi minut tähän kirjotukseen. Kivien ja loan heittäjät inspiroi vähän miettihmään. Ei siksi, että oisin parempi, vaan ihmettelen syvästi, millä oikeulla met niin pyhhää asiaako avioliitto, kysseenalastama päin näköä ja julkisesti joltaki pariskunnalta.
Jossaki luki, että se mies sano, että ei toista voi omistaa tai jotaki semmosta.
Se oli hieno ajatus minun mielestä.
Meillä on monenlaisia rooleja ja tehtäviä ja siinä kirjotuksessa oli hienoa ja hyvvää sen Kiken puolison vastaukset, motiivi koko kirjotukseen oli sitä pinnallista lokaa, jota riittä ja jonka perässä media jaksaa pauhata.
Ilmoita asiaton viesti