Syksy on saapunu kaupunkkiin!

Syksy on tullu maalle ja merelle.

Ja meille ja teille

ja tämä on uuden tarinan alku.

Joka hetki on uusi alku.

Alkaa uus säe ja saaga.

Olipa syksy tai kevät tai mikä sää tahansa!

Ja kuulkaas ämminrutjaketta,

kuulkaas tet äijänturjakheet ja naisentypykät,

tet nuorisonirsokheet ja teinikaunokaiset!

Elämä on paratiisi.

Met elämä paratiisissa.

Aina jostaki pilkistää valopilkku,

paratiisin valo.

Ja välilä menhään itkun ja kivun kanssa.

Välilä kolistelema kellarinporthaita alas.

Välilä ilottomassa ja valottomassa helvetissä.

Seki on totta ja oikein.

Ja meilähän on kaupungit ja maaseudut,

parvekkeet ja terassit,

lapsia, joita halata

ja ihmisiä monenlaisia,

eri puolilla ja tahoilla

ja ostoista saama vielä Plussiaki.

Monilla on pitkät nauravaiset

lapsuuet vieläki,

on väriä ja laatua,

riitasointua ja harmoniaa,

köyhyyttä ja rahhaa puhtaana kätteen,

on nälkää ja evhäitä jääkaapit täynnä.

Mutta met emmä vettäydy,

emmä mene suppuun!

Ko pelottaa,

met hengitämä ja hengitämä sen pelon kans

ja pelko haihtuu pois!

Pelko haihtuu pois Rosmariinit ja Reimannit,

ja met otama tuulesta kiini

ja hoijjama hommat kothiin.

Hoijjama omat hommat!

Käytämä vanhat konstit

ja äidin neuvot

ja keskusvarastojen tyhjennykset.

Veisaama vaikeuksista viis,

ainaski turhuuksista kuus,

met veisaama yhteisen elämän ylistyksen!

Rullaama lahkeet ja sioma huivin tiukemmin päähän.

Met luotama, että kevät tullee sittenki.

Met olema myötätuntosia ittele ja toisile.

Met olema hyviä ja kauhniita.

Ihania ja mahtavia, täydellisiä ja kelvollisia.

Käsitämähän met!

Met ymmärrämä, ettei Onni -nimistä pakettia ole olemassa.

Eikä ole mielenrauha -nimistä pakettiratkasuakkaan.

On vain elämä.

Olema vain mie ja sie.

Ei muuta.

Met ja meän jokhaisen oma hengitys.

Niin kauvvanko on.

Systeemit ja tallousjärjestelmät net meitä kuluttaa.

Tekkee meistä kuluttajia.

Yrittää tehä ihmisistä kuluttajia.

Ja sitte kuluttaa meitä.

Ja kulettaa.

Ihanhan net meinaa meät viä.

Meinaa muka meät viijjä mennessään.

Vievät kauemmaksi ittestä.

Vievät pois meän omasta elämästä.

Kaikenmaailman viissauet kans!

Niitten kans met hakkaama ommaa päätä seihnään.

Ja toisia päähän.

Ja hommaa riittää.

Hommaa riittää, ko yritämä olla niin viissaita.

Ja tärkeitä.

Ja niin hiiskatin hyviä.

Ja voih sitä korvaamattomuuden korvennusta!

Met pikkutraasut yritämä olla liikaa jotaki.

Olla liikaa jonaki.

Höh, miksi pittää matkassa kaikkea tärkeää ja viisasta.

Ei ole mithään tärkeää eikä viisasta.

On vain oma pieni ja herkkä elämä.

Nappaa maistuva hetki!

Ota kuponkietuna omasta elämästä kiinni.

Ota oma elämä ittele.

Omhaan yksityiskäythöön.

Ota se ittele taltheen, äläkä päästä irti!

Elä konkreettisesti.

Elä todellisuudessa, reaalitodellisuudessa.

Ole aito ja rehellinen ittele.

Emmä kuseta itteä.

Emmä sumuta itteä.

Snif mie itte ja sie!

Silitämäkös omia poskia!

Silitämä ja kiitämä itteä met pikkuset ikisielut!

Oiken innostuma.

Vaalima iloa.

Vaalima sitä ommaa intohimoa.

Ja hengitämä.

Met hengitämä – ja se riittää!

Mikä ihme mulla olikhaan asiana,

ei mithään asiaa.

Parasta huomenta ja ihanaa iltaa Sulle Rakas Timantti,

kaikki hyvin, yksinkertasesti hyvin.

Isolla Rakhauella t. Ämmi

http://www.laronia.com/