Jos urheilumaailma ei muutu, sitä uhkaa oikeudenkäyntien aalto

Muodostelmaluisteluvalmentaja kehotti nuoria valmennettaviaan haukkumaan joukolla ringin keskelle komennettua lasta. Se on törkeä teko, ja valmentaja pitäisi tietysti erottaa kokonaan. On selvää, että Olympiakomitean ja muiden kattojärjestöjen pitäisi antaa selvät kirjalliset ohjeet siitä, miten tällaisissa tapauksissa pitäisi toimia. Ohjeiden pitäisi olla tulkinnaltaan yksinkertaisia: jos valmentaja ei noudata linjauksia, on seuran erotettava valmentaja. Seuroille ei voi jättää mahdollisuutta soveltaa ohjeita niin kuin niitä sattuu huvittamaan. Jos näin ei tehdä, tulevaisuudessa tulemme näkemään ison joukon vanhempien tekemiä rikosilmoituksia. Hehän maksavat ison hinnan lastensa harrastuksesta, joten on varmaa, että väärinkäytöksiin yritetään löytää tuomio oikeusistuimista, jos urheiluväki ei itse pysty niihin puuttumaan. Sellainen tulevaisuus ei ole kenenkään etu.

Oikeasti ongelma on tietysti paljon laajempi kuin yksittäinen laji tai valmentaja. Se koskee kaikkia joukkueurheilulajeja. Tutkimusten mukaan urheiluseuroissa kiusataan enemmän kuin koulussa, kuvitelkaa! Itse johdin Jokereita 27 vuotta ja olen nähnyt samoja ongelmia monella tasolla – myös sillä korkeimmalla. Olen nähnyt pelolla johtamista, sellaista huutamista joka ahdistaa aikuisia miehiä ja saa heidät voimaan huonosti. Pitää myöntää, että minun olisi pitänyt puuttua asiaan monta kertaa. Jostain syystä en tehnyt niin. Nyt jälkeenpäin kadun sitä syvästi.

Joukkueurheilussa johtaminen perustuu huipputasolla lähes aina pelkästään tulokseen. Pelaajat eivät uskalla sanoa mitään, koska he pelkäävät pelipaikkansa puolesta ja valmentajien epäsuosioon joutumista. Mutta yhtä lailla juniorijoukkueissa valmentajaa arvotetaan vain tulosten, ei metodien perusteella. Huutamista näkyy monella tasolla ja se ahdistaa pelaajia. Seurojen valmennuspäälliköt eivät ymmärrä tätä. En ole koskaan nähnyt, että kyseenalaisiin metodeihin olisi puututtu.

Lajiliittojen tulisikin ottaa ohjat käsiinsä ja kouluttaa urheilupäälliköt tämän päivän valmentamiseen ja eettisiin sääntöihin. Valmentajat ovat vuosien varrella parantaneet metodeja, mutta paljon pitää vielä tehdä. Hyviin tuloksiin pääsee tutkitusti myös pehmeillä menetelmillä, ja minulla on siitä myös käytännön elämän kokemusta. Voin ottaa vaikka Erkka Westerlundin esimerkiksi. Kun hän puhuu joukkueelle, pitää pukuhuoneen tuulettimet sammuttaa, jotta kaikki kuulevat mitä hän sanoo. Silti tulokset ovat kovia.

Kenenkään ei pitäisi kärsiä siitä, että hän haluaa harrastaa sitä mitä hän rakastaa. Kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua pohtimaan, uskaltaako hän laittaa lapsensa urheiluseuraan. On pelottavaa ja absurdia, että nyt asia on niin. Urheilun pitäisi olla tavoitteellisenakin iloista, ja ennen kaikkea sen pitäisi olla lapsille mieluista. Se on myös yhteiskunnan etu. Liikuntaharrastus lisää kuntoa, on pohja hyvälle mielenterveydelle ja pitää lapset poissa monesta pahanteosta – fyysisen kunnon parantumisesta puhumattakaan.

Siksi nämä asiat on saatava kuntoon. Olisi parasta, että se tapahtuisi urheiluväen oman toiminnan ansiosta eikä oikeussaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu