Kaikki paukut työllisyyteen

300 000 työtöntä ja 140 000 avointa työpaikkaa.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Kolme neljästä yrityksestä kärsii työvoimapulasta. Se on kasvun este ja vain kasvu ja investoinnit pelastavat meidät.

Suomi velkaantuu miljoona euroa tunnissa eli nopeammin kuin koskaan, mutta hallitus ei saa työmarkkinoita joustavammiksi eikä sosiaali- ja työttömyysturvaa kannustavammaksi.
Pitäisi aina kannattaa mennä töihin eikä vain kääntää aamulla kylkeä.

Eikä mikään ole tullut tilaamatta ja yllätyksenä.
Teollisuuden ja ohjelmistojen osaajista, lääkäreistä, sote-alan henkilökunnasta ja muista ammattilaisista tai heidän puutteestaan on puhuttu vuosia, mutta mitään ei ole tehty.

Ei ole riittävästi koulutuksen aloituspaikkoja eikä ole saatu työperäistä maahanmuuttoa käyntiin. Molempia olisi tarvittu paljon aikaisemmin ja paljon enemmän.

Todellisista osaajista on tietysti aina pulaa ja talouden kannalta on normaalia, että tällainen tilanne noususuhdanteessa kärjistyy.
Politiikan ja elinkeinoelämän pitäisi tehdä paljon läheisempää yhteistyötä.

Nykyistä vasemmistohallitusta ei mitenkään voi väittää yritys- tai yrittäjäystävälliseksi. Päinvastoin.
Pääministeri on neuvonut yritysten johtoa pörssifirmoista alkaen ja kellokkaat uhkailevat milloin minkä veron korottamisella.

Yhtään ei auta mielikuvaa Suomen kilpailukyvystä, kun pääministeri juttelee kansainväliselle medialle nelipäiväisestä työviikosta.

Investoinnit, kasvu ja usko tulevaan puuttuvat eikä ihme. Nykyinen kasvu on väännetty velkaryypyllä, kun elvytysrahaa on jaettu markkinoille.
Kun huuma haihtuu, rämpii Suomi taas suossa.

Ei voi olla niin, että hallitus nostaa oppivelvollisuuden 18 vuoteen ja sanoo, että vuonna 2030 puolet heistä ovat korkeakoulutettuja.

Ei se niin helppoa ole.

Kun eivät luvut kuitenkaan kaikille maita, pitäisi olla malli, jossa jo 15-vuotiaat pääsisivät oppisopimuksella yritykseen töihin. Näin he oppisivat yhteisön pelisäännöt, saisivat työssä oppimalla koulutuksen ja ammatin.

Hallituksen putkesta tulee ulos 25-vuotiaita sosionomeja ilman päivänkään työkokemusta ja ilmoittautuvat suoraan kortistoon. Osaajia ne ovat putki- ja sähkömiehet, bussikuskit, timpurit ja siivoojatkin.

Lääkärit, hammaslääkärit, puheterapeutit, lastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät, psykologit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Heistä kaikista meillä on pulaa ja tilanne pahenee, kun väki vanhenee.

Hallitus lupailee hoitotakuita ja latelee kunnille ja tuleville alueille lisää vastuita, muttei huolehdi siitä, että näitä ammattilaisia koulutetaan riittävästi ja he myös pysyvät töissään.

Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa ja nimenomaan koulutettuja ihmisiä.
Sekavat lupaprosessit pitää saada kuntoon ja miettiä myös jonkinlaista porkkanaa esimerkiksi verotukseen. Tanskassa ja Yhdysvalloissa on hyviä esimerkkejä. Joitakin malleja meillä on, mutta ne eivät ole riittävän houkuttavia.

Ulkomaisia opiskelijoita pitäisi saada lisää ja tukea enemmän heidän työllistymistään ja jäämistään Suomeen.

Hallituksella olisi paljon keinoja työllisyyden parantamiseksi, mutta se ei halua niitä käyttää.
Työttömyysturvan muuttamisesta suhdanneperusteiseksi tai kotihoidontuen muutoksista voisi aloittaa, mutta hallitus mieluummin puuhastelee pikkuasioiden kanssa, joilla ei ole mitään merkitystä.

Ansiosidonnaiselta pitäisi saada nopeasti työkykyisiä töihin vaikka nopean kouluttautumisen ja erityisen porkkanan avulla.

Yli 50-vuotiaat työkykyiset pitäisi saada erityissyyniin, koska heitä ei palkata, kun mahdollisen työkyvyttömyyseläkkeen kustannus kolahtaa liikaa viimeiselle työnantajalle.

Yksi prosentti työllisyyttä on miljardi euroa parempi julkista taloutta.

Jos työllisyytemme olisi Ruotsin tasolla, julkinen taloutemme olisi tasapainossa.

Eikö tähän yritysten kasvuun, investointeihin ja uusiin työpaikkoihin kannattaisi panna kaikki paukut?

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu