Koska tämä sekoilu loppuu?

Vihreät riitelee jatkuvasti hallituksessa. Nyt he ovat kertoneet vastustavansa hallituksen metsälinjausta. Ainakaan puolueen suosiossa tämä tempoilu ei näy

Vihreät, jättäkää jo metsänomistajat ja metsäteollisuus rauhaan! He osaavat hommansa.

Kysymys kuuluu, tulevatko meitä neuvomaan EU-maat, jotka ovat itse tuhonneet metsänsä?

Kysymys kuuluu, miltä tämä sekoilu näyttää Brysselistä katsottuna?

Vihreät kierrättää ministereitään. Krista Mikkonen pääsee sisäministerinä liikkuvaan junaan, kun EU:n rajoilla sattuu ja tapahtuu. Ympäristöministeri Emma Kari joutuu puntariin viimeistään maaliskuussa, kun ilmastopäätöksiä mitataan.

Kysymys kuuluu, tarvitseeko Maria Ohisalon enää palata ministeriksi vai onko puolue sitä ennen häipynyt hallituksesta?

Heti alkuun on sanottava, että ilmastonmuutoksen torjunta on vakava paikka. Mutta ei se tarkoita sitä, että Suomi tekee itsestään hölmöläisen halutessaan EU:n priimukseksi. Miksi meillä on maailman tiukin aikataulu ja maailman tiukimmat rajoitukset?

Tätä mallia vihreät ajaa fanaattisesti ja ylimielisesti kuin heille olisi annettu joku yliluonnollinen tehtävä.

Skaala heittää. Suomen päästöt ovat promillen luokkaa koko maailman päästöistä. Yritykset ovat monessa asiassa edellä aikatauluja ilman, että niitä viedään korvasta ja säännellään kaikkea mahdollista.

Metsäteollisuus kehittää hyvällä vauhdilla tuotteita, joilla voidaan korvata kokonaan muovi ja muita fossiilisia raaka-aineita. Metsäteollisuus toimii kilpailluilla vientimarkkinoilla. Siellä eivät tuotteet käy kaupaksi eikä rahoitus toimi, jos ekoleimat eivät ole kunnossa. Markkinat toimivat, kun markkinoiden annetaan toimia.

Samaa voi sanoa sähköautoilusta. Niitä tuetaan verotuksella ja sähköä tehdään kivihiilellä, kun muuta ei vielä ole valmiina. Samaan aikaan tavallisten autojen ja niiden polttoaineiden verotuotot jäävät saamatta. Mihin on kiire ja kuka tämän maksaa? Kiire on täysin itse keksitty ja laskun maksaa työssä käyvä suomalainen.