Näkymä on karu

Kyllä on aikoihin eletty, kun pääministeri menee lausumaan, ettei hänen mielestään pörssiyhtiö UPM:n olisi pitänyt käynnistää yt-neuvotteluita Jämsän Kaipolan tehtaan sulkemisesta. Hänen puoluetoverinsa Erkki Tuomioja, toivottavasti leikillään, ehdotti, että valtio voisi ostaa tehtaan.

Kumpujen kätköistä, mullasta maan, tämä on puhdasta sosialismia. Nyt eivät saa mennä puurot ja vellit sekaisin.
Nyt ei todellakaan ole vastakkainasettelun aika! Aika kuluu liian monella somessa huutamalla, kun pitäisi pystyä luomaan suomalaisille uskoa tulevaan.
Yritykset investoivat ja työllistävät suhteessa tulevaisuuden näkymään. Tätä ei pääministeri lauantain haastattelussa kyllä yhtään kirkastunut.
Suomen näkymä on nyt kustannusten nousu ja entisestään korkeiden palkkakustannusten joustamattomuus. Jos näihin ei saada muutosta, edessä ovat karut ajat.

Viikko on ollut erityisen hurja. Sanna Marin aloitti kertomalla tavoitteensa kuuden tunnin työpäivästä. Tuoreena puheenjohtajana on toki lupa unelmoida, mutta talouskriisissä taistelevan maan pääministerinä ajoitus ei olisi voinut olla huonompi varsinkin, kun Finnair, Swissport ja UPM kertoivat noin 3000 työtekijän yt-neuvotteluista.
Pääministeriltä pitää löytyä enemmän aikaa elinkeinoelämän ja teollisuuden kuunteluun. Huonoa pelisilmää hän osoitti kertomalla pyytävänsä mahdolliseen työaikatuumailuunsa vain palkansaajien edustajia eikä työnantajia ollenkaan, miksi?
Matti Vanhanen, Mika Lintilä ja Ville Skinnari hallituksessa yrittävät varmasti kuunnella yritysten näkemyksiä, mutta tässä tilanteessa se ei riitä. Tarvitaan päätöksiä, jotka eivät kaikkia miellytä. Koskee myös ay-liikettä.

Kustannustehokkuus ja kilpailukyky yritysmaailmassa tarkoittavat sitä, että kulut ovat pienemmät tai enintään samat kuin kilpailijalla. Ja tuotteet vähintään yhtä hyvät. Jos eivät ole, yritys ei pärjää eikä ole elinkelpoinen.
Jos saksalainen paperimies tekee saman työn 30 prosenttia pienemmällä palkalla ja pidemmällä vuosityöajalla, ymmärtää jokainen, ettei UPM:lla ole vaihtoehtoa.
Kilpailukykysopimuksella työaikaa saatiin tilapäisesti pidennettyä, mutta ay-liike oli revetä ylpeydestään, kun se pääsi vääntämään itsensä irti kikystä.
Työntekijöiden edunvalvojat vetoavat, että lomautuksia on helpotettu koronan takia. Lomautus ei pidemmän päälle kuitenkaan ole mikään ratkaisu, jos bisneksen perusasia eli kilpailukyky on rapautunut.
Lisäksi meillä hallitus toisensa perään lyö lisää verotaakkaa niin polttoaineisiin, alkoholiin, tupakkaan ja makeisiin, kun eivät oikein muuta keksi.

Veroista kun puhutaan ja elvytyksestä, pitäisi hallituksen viimeistään syyskuun budjettiriihessään tuoda esityksiä esimerkiksi kannustavammasta yritysverotuksesta ja arvonlisäveron määräaikaisesta pudottamisesta.
Verotuksen pitäisi aina kannustaa työhön ja kasvuun. Miksei paikallista sopimista voisi kokeilla määräajan? Henkilöstön ja työnantajan keskinäisellä sopimuksella voitaisiin poiketa työehtosopimuksesta esimerkiksi työaikojen suhteen. Jos jompi kumpi osapuoli sitten ei halua noudattaa paikallista sopimista, aletaan noudattaa työehtosopimusta. Aika yksinkertaista, miksei tällaista voi kokeilla?

Yritykset investoivat ja palkkaavat lisää ihmisiä suhteessa tulevaan näkymään. Nyt näkyvissä on vain kustannusten nousu ja entisestään korkeiden palkkojen joustamattomuus.
Nyt pitää tunnistaa tosiasiat, kuunnella järjen ääntä ja alkaa tehdä vaikuttavia, hankaliakin päätöksiä. Muuten edessä ovat karut ajat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu