Omalla autolla ajava on ikuinen lypsylehmä

Meillä on maailman kunnianhimoisin ilmastotavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Ilmaston muutoksen torjunta on tärkeä tavoite, mutta miksi Suomen pitää yrittää hinnalla millä hyvänsä olla maailman paras?

Minulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan, että tavoite toteutuisi, mutta nyt on kyse aikatauluista ja päästövähennysten kustannustehokkuudesta. Esimerkiksi Itämeren tilanteesta olen erittäin huolissani.

Suomen joka kolmannella eli yli 100 kunnalla on oma ympäristö- ja ilmasto-ohjelmansa. Tässä yksittäinen pieni kunta on yhtä yksinäinen kuin Suomi koko maailmassa. Eli vain parempi yhteistyö vie kohti tavoitetta. Meillä pitäisi olla maailmanlaajuinen hiilipörssi, johon kaikki maapallon valtiot pitäisi saada mukaan. Raha on tehokkain keino ohjaamiseen.

Suomi ja sen kaupungit ja kunnat eivät voi yhdessäkään tehdä ihmeitä, kun koko kehittyvän maailman kasvu perustuu fossiilisiin polttoaineisiin.

Kiinaan valmistuu uusi kivihiilivoimala kerran kuukaudessa. Yksi sellainen saastuttaa saman verran kuin koko Suomen henkilöautot vuodessa.

Kaikkiin tavoitteisiin pitää saada lisää tervettä suhteellisuuden tajua. Energian tuotanto ja teollisuus ovat suurimmat kuormittajat. Vaikka koko Suomen liikenne liikkuisi sähköllä, sillä ei maapallon mittakaavassa ole mitään merkitystä.

Uusiutuvassa energiassa on tulevaisuus. Silti ei pidä hosua. Pitää antaa markkinoiden toimia ja insinöörien tehdä töitään. Kymmenen vuotta sitten tuotettu tuulivoima on kaksi kertaa kalliimpaa kuin nykyisellä tekniikalla tuotettu. Ja tekniikka kehittyy. Eli liika kiire tulee vain kalliiksi. Sama koskee myös liikennettä.

Hallituksen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Suomessa olisi siihen mennessä käytössä 700 000 sähköistä henkilöautoa ja 45 000 sähkökäyttöistä pakettiautoa. Urakka on erittäin kova nykyisillä hinnoilla. Autot ovat kalliita eivätkä kaikki ole luotettavia Suomen olosuhteissa.

Nykyiset sähköautot kulkevat 500 kilometriä yhdellä latauksella. 200 kilometriä hienosti ja 300 kilometriä hinausauton lavalla. Mutta tekniikka kehittyy, kun sille annetaan aikaa.

Suomi uskoo akkuteollisuuteen. Valtio panosti juuri lisäbudjetissa 420 miljoonaa omistamansa yhtiöön. Kysymys kuuluu, miksei markkinoilta löydy investoijia tähän bisnekseen vai onko ministereillä jotakin parempaa tietoa tästä toimialasta? Ministerit kertovat vuorotellen kuinka Suomi on edelläkävijä kestävässä kehityksessä. UPM, Wärtsilä ja muutama muu isompi yhtiö kyllä tiedetään, mutta kertokaa nyt kansalle niiden muiden nimet ja suunnitelmat. Olisi totta kai erinomaista, jos meiltä löytyisi suomalaista insinööritaitoa kestävän kehityksen maailman valloitukseen.

Valtion rooli on luoda edellytykset yritysten panostuksille ja kasvulle ja uusille työpaikoille.

On selvää, että henkilöautolla liikkuva yksityisautoilija on jatkossakin lypsylehmä. Vaikka polttoaineen verotus pysyisi kurissa, liikkuminen tulee kallistumaan. Päästömaksut, tietullit, ruuhkamaksut, kilometrivero ja vaikka mitä muuta. Vihervasemmiston lista on pitkä.

Eli lypsylehmä mikä lypsylehmä.

Sähkökäyttöiset autot ovat liian kalliita tavallisille veronmaksajille. Kestää aikansa ennen kuin markkinoille tulee riittävästi tarjontaa käytetyistä sähköautoista. Suomen autokanta on Euroopan vanhinta ja vanhenee edelleen, kun Ruotsista ja Saksasta tuodaan yhä enemmän käytettyjä diesel-autoja. Suomi on laaja maa ja matkat pitkiä. Töiden perässä on pakko päästä omalla autolla liikkeelle.

Ja kaikki tämä tulee kalliiksi. Satoja miljoonia panostetaan seuraavina vuosina tukiin ja kannustimiin vähäpäästöisen liikenteen edistämiseksi. Paljon järkevämpää olisi antaa markkinoiden toimia. Autoteollisuus on viemässä henkilöautot täyssähköisiksi. Erilaiset hybridit voivat olla vain välivaihe. Raskaan tieliikenteen ja rahtilaivojen ratkaisut ovat oma lukunsa.

Liikenne aiheuttaa viidesosan Suomen päästöistä. Tieliikenteen osuus kotimaisen liikenteen päöstöistä on 94 prosenttia, mistä henkilöautojen osuus 54 prosenttia ja tavaraliikenteen 41 prosenttia.

Kaupunkiseuduilla pitäisi suunnitelman mukaan liikkua kävellen, pyöräillen tai julkisilla.

Näin alkukesästä voi vielä puhua ajokeleistä, mutta haluaisin nähdä ministerit pyöräilemässä Kajaanin kaduilla joko lokakuun räntäsateessa tai helmikuun paukkupakkasessa.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu