Onko hallituksella selkärankaa tukea yksin- ja pienyrittäjiä?

Viimeisten viikkojen aikana on käynyt selväksi, että hallituksen on vaikea ymmärtää sitä todellisuutta, jossa pienet yritykset ja erityisesti yksinyrittäjät elävät. Ennen kaikkea hallitus ja hallituspuolueista etenkään keskusta eivät tajua, millainen on tuollaisten pienten yritysten bisneslogiikka tulo- ja menovirtoineen – ja kuinka vaikeaa yritystoimintaa sopimuksineen ja toimitiloineen on noin vain hetkeksi lopettaa ja sitten taas aloittaa uudelleen. Jos hallitus ymmärtäisi sen, se suuntaisi yksinyrittäjille ja esimerkiksi ravintoloille tukea paljon suunniteltua enemmän ja paljon nopeammin.

Ilmeisesti edelleen pitää muistuttaa perusasioista: vaikka yrittäjä työllistäisi pelkästään itsensä, se ei silti tarkoita, että hänellä ei olisi pysyviä kuluja. Kampaamoilla, kauneushoitoloilla ja erikoisliikkeillä on vuokrakulunsa. Tai mietitään vaikka yhtä tukien väliin pudonnutta ryhmää, taksiyrittäjiä. He ajavat koulukuljetuksia, vanhuspalvelukuljetuksia, firmojen väkeä, vievät ihmisiä ravintoloihin ja pois. Nyt mitään noista ei ole, mutta silti pitäisi maksaa autojen leasing-maksut, tallipaikat ja peruspalkat. Niitä kuluja ei makseta yhdellä 2000 euron kertatuella saati 700 euron työttömyyskorvauksella, johon yrittäjät koronan vuoksi ovat oikeutettuja. Seurauksena on konkursseja ja pian pula taksiyrittäjistä – ja yrittäjistä ylipäänsä.

Yritysten tukemisen haaste juuri nyt on siinä, että jos niitä tukee liian vähän, toiminta loppuu joka tapauksessa. Silloin olemme menettäneet sekä yrityksen että sille annetut julkiset tukirahat. Tätä ei hallitus ymmärrä. Meidän pitää rahoittaa yrityksiä mieluummin vähän yli kuin alle yrityksen tarpeen. Sellaisten päätöksien tekeminen vaatii erityistä selkärankaa ja johtajuutta nyt, kun hallitus on jo suututtanut kansan ensimmäisillä tukipäätöksillään. Juuri nyt ei silti saa pelätä, vaan suorittaa raakoja laskentaharjoituksia ja tehdä sitten pienten yritysten ja yksinyrittäjien pelastamiseksi nopeita, isoja ja suoria tukitoimia – ja muuttaa niitä tarvittaessa.

Ensimmäinen muutostarve tietysti ilmeni heti alkuunsa, kun hallitus erehtyi laittamaan jakoon kehitysrahaa Business Finlandin kautta sekä pienempiä summia ELY-keskusten kautta. Ne eivät riittäneet siihen, että olisi aidosti tuettu sitä pienyritysten armadaa, joka Suomea pitää pystyssä. Siihen kuuluvat myös ne yli suomalaista 100 000 yksinyrittäjää, joilta osalta leipä on loppunut tyystin, kuten esiintyviltä taiteilijoilta: bändeiltä, imitaattoreilta, teatteriväeltä. (Kannustan silti, että ELY-keskuksen tukea kannattaa kyllä hakea. Ei hakemalla mitään häviäkään, se on selvä.)

Konkurssiaalto on tulossa. Pelastusoperaation pitää alkaa. Niin yksin kuin yhdessä yrittävät suomalaiset ovat sen ansainneet. Kysymys on, onko hallituksella siihen selkärankaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu