Pääministeri, nyt on kova paikka!

Syksyllä on pakko alkaa puhua isoista asioista ja niiden oikeilla nimillä.

Tässä kolmikannassa ei ole nyt puhe lainsäätäjästä eli eduskunnasta ja työmarkkinaosapuolista, vaan työn tekemisen ja teettämisen terveestä kannattavuudesta sekä hyvinvointivaltion ja koko Suomen tulevaisuudesta.

Täytyy toivoa, ettei keskustelu työmarkkinoista lähde väärille urille Helsingin Sanomien ansiokkaan selvityksen johdosta. On selvää, että siivousalan lisäksi esimerkiksi rakentamisessa tarvitaan parempaa valvontaa ja myös fiksumpaa ostamista varsinkin julkisella sektorilla.

Suomalaisen työelämän vielä isommat murheet ovat kuitenkin muualla.

On äärimmäisen masentavaa kuunnella ay-liikkeen jyrkkiä puheenvuoroja siitä, ettei mitään muutoksia ole mahdollista tehdä työmarkkinoilla. Kaikista mahdollisista muutoksista on kuitenkin pakko alkaa puhua heti syksyllä. Eri asia on, missä vaiheessa niitä voidaan ottaa käyttöön.

Malleja ei tarvitse hakea kauempaa kuin Ruotsista ja Saksasta. Puhe on tutuista teemoista; työttömyysturvan tasosta, eiäkeratkaisuista ja paikallisesta sopimisesta. Ennuste ei ole häävi, kun pääministeri ennätti siivouskohun keskellä ajatella ääneen kanneoikeutta ammattiliitoille. Jos tähän mennään, syntyy mahdottomia juridisia koukeroita. Mitä jos liiton jäsen ei missään nimessä halua olla mukana kanteessa? Sopimiseen tarvitaan aina molempien osapuolien hyväksyntä, niin paikallisesti kuin yleissitovasti. On aivan eri asia, että huijareita silti riittää, kuten tässä siivoustapauksessa on nähty.

Hallituksen kolmikantaiset työryhmät ovat jo vuoden miettineet esityksiä työelämän uudistuksiin saamatta aikaan yhtään mitään. On aivan selvää, että tällä kokoonpanolla ei tule koskaan valmista. Katseet kääntyvät hallitukseen ja pääministeri Sanna Mariniin. Lakeja säätämällä nykyiset mallit on luotu ja vain lakeja säätämällä uudistukset saadaan voimaan. Hallituksen on tehtävä päätökset ilman työmarkkinatoimijoiden hyväksyntää.

On oikeasti otollista, että Marin on demari. Osa Saksan demareista ei vieläkään ole antanut puolueensa liittokanslerille Gerhard Schröderille anteeksi niitä työelämän uudistuksia, jotka hän ay-liikkeen voimakkaasta vastustuksesta huolimatta runnoi läpi. Kaduilla osoitti mieltään satoja tuhansia. Puolueen suosio kärsi tilapäisesti, mutta ilman muutoksia Saksa ei olisi niin voimakas Euroopan talousmahti kuin se nyt on. Itse asiassa Saksa oli 20 vuotta sitten hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin Suomi nyt; pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen olivat kovassa kasvussa kuten sosiaaliturvan kulut.

Syksy näyttää johdetaanko tätä maata Arkadianmäeltä vai Hakaniemestä.

On selvää, että hallituspuolueiden näkemykset tulevat eroamaan toisistaan. Kaikilla ei ole yhtä näkemystä eikä yhdellä kaikkia. Päätöksiin pitää silti pystyä. Sitä kutsutaan politiikaksi.
Ennuste ei valitettavasti ole kummoinen, kun hallituksen mielestä vain julkisen sektorin kasvattaminen kelpaa ratkaisuksi. Esimerkiksi työllisyyden hoidossa niin Ruotsissa kuin Saksassa ovat yksityinen puoli ja kolmas sektori vahvasti mukana.
Suomen tulevaisuus ei ratkea julkisen sektorin paisuttamisella, vaan pienten ja keskisuurten yritysten menestyksellä. Jo sen ensimmäisen työntekijän palkkaaminen yritykseen pitää tehdä helpommaksi.

Niin yrittäjillä kuin työntekijöillä pitää olla enemmän vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tekemiseensä sekä vähemmän yhteiskunnan ja edunvalvojien tukea ja holhoamista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu