Poliittiset broilerit

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Sen nämä kollegat puheenjohtajat tenteissä lupaavat.
He ovat kaikki politiikan ammattilaisia ja osaavat puhua sujuvasti ja innostavasti.

Se on heidän työtään.
Ja siinä se ongelma on.

He osaavat luetella soten korjaussarjat ja hoitajien työolot kuin vettä vaan, vaikka heidät herätettäisiin kesken yöunien.
He osaavat kertoa hienoista suunnitelmista, perustaa työryhmiä ja tehdä poliittisia lehmänkauppoja, mutta mitäs sitten? Mitä jää jäljelle? Milloin mistäkin poliittisesta lupauksesta tai muutoksesta tulee yhtään mitään valmista?

Poliitikolle päätös tai säädetty laki on valmista, vaikka vasta siitä alkaa varsinainen työ. Päätös pitää panna toimeksi ja toteuttaa valmiiksi. Hoitajamitoitus ei auta, jos ei ole hoitajia.

Tätä sote-uudistusta on tehty viisitoista vuotta ja saman ajan Suomen talous on polkenut kuin suossa ja muista Pohjoismaista tuskin näkyvät edes perävalot.
Kovin vähän ovat saanet aikaiseksi.

Tärkein peruste sote-uudistukselle on ollut se, että meni se sentään perustuslakivaliokunnasta läpi.
Se ei kyllä lohduta yhtään kuukausia leikkausjonossa lusinutta veronmaksajaa. Ja heitä on kymmeniä tuhansia.
Ministerit säätävät lain ja paukuttelevat henkseleitään. Homma pulkassa, toteutuksen ei niin väliksi.
Kaikki hienot suunnitelmat pitäisi saada toimeksi. Ja sitä tämä porukka ei osaa. Jalat ovat tukevasti irti maasta. Tuntuma tavallisen veronmaksajan arkeen puuttuu.

Puheenjohtajista ei kukaan tai hyvin harva on tehnyt oikeita töitä ja ainakin se tuntuu siltä ja miksi he puhuvat näin.

Lupauksia piisaa, mutta tekoja odotellaan. Teatteri jatkuu ja maalina ovat vain seuraavat vaalit.

Ensi viikolla puheenjohtajien sanahelinä kiihtyy. Vastuu siirtyy kuulijalle.

+12

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu