Rahoitus soten pahin ongelma

Sote-uudistus on ideologioiden paraatimarssi. Vasemmistolle se on paikka panna yksityiset polvilleen ja keskittää kustannuksista piittaamatta palvelut julkiselle puolelle. Keskusta pitää kaikin voimin vanhasta vallastaan kiinni ja luulee hyvinvointialueiden karttaharjoituksen antavan heille alueilla. Eihän tästä toiveiden tynnyristä mitään hyvää seuraa! Euroista ei ole niin väliksi, kun velkaa saa ja ideologiasta pidetään huolta.

Pahin ongelma on rahoitus. Samaa pottia jaetaan uudelleen ja joka tapauksessa jollekin alueelle jää väkisin Musta Pekka käteen. Nyt se on Uusimaa ja Helsinki ja muut kasvukeskukset. Asukasluku ja vanhusten määrä eivät pelkästään ole reiluja mittareita. Lisäksi syntyy tilanne, jossa sama päättäjä voi olla niin kaupungin kuin maakunnan valtuustoissa sekä kansanedustajana. Kenen etua hän silloin ajaa?

Myös henkilökunnan palkkojen harmonisointi tulee kalliiksi. Hallitus ottaa velkaa niin, että ranteita pakottaa ja keksii jatkuvasti uusia menokohteita, mutta perusasiat unohtuvat. Terveyteen ja sosiaalipuoleen voisi jopa panostaa enemmän, kuten muissa Pohjoismaissa, mutta silloin pitäisi rakentaa kannustimia ja panostaa ehkäisevään toimintaan. Nyt katsotaan peruutuspeiliin, jaetaan rahat vanhojen kulujen perusteella ja suunnitellaan uusia, kalliita rakenteita.

Valtio ottaa velkaa, jakaa ja takaa. Uusilla alueilla ei ole kannustimia eikä vastuuta eli kun rahat loppuvat, ottaa valtio velkaa ja jakaa rahaa alueille. Kun vielä suunnitellaan hyvinvointialueiden veromallia, vain yksi on varmaa. Kokonaisverotus tulee tämän uudistuksen takia nousemaan, kysymys on vain kuinka paljon.

Täysin käsittämätöntä on STM:n ja ministeri Kiurun suhtautuminen yksityisiin toimijoihin. Hänen toverinsa ovat tehneet alueilla monivuotisia, hyvin toimivia kumppanuussopimuksia, jotka ministeri Kiuru nyt yksipuolisesti haluaa irtisanoa. Palveluiden laadusta ja tehokkuudesta ei ole niin väliksi, kunhan yksityisistä päästään eroon.

Ja vain hoitoa tarvitsevat kärsivät, juristit rikastuvat ja veronmaksajat maksavat. Katsokaa nyt mitä tapahtuu Savonlinnassa, kun sen keskussairaalalle annettiin kymmenen vuotta elinaikaa. Mitäs sen jälkeen tapahtuu ja mihin asukkaat pääsevät hädässä hoitoon?

Keskustan mumina monituottajamallista ja veroasteen kurissa pitämisestä on lähinnä säälittävää. Kepu luulee tässä mallissa pitävänsä asemansa kunnissa, mutta mitäs pidät, kun kunnilta viedään rahat ja valta kaupunkeihin ja valtiolle? Ministeri Saarikko, kuinka pitkään aiotte pitää tätä kulissia pystyssä?

Terveyttä voi myös edistää paremmin ja panostaa kuntoutukseen ja sosiaalipuoleen ennakoiden. Koulutettu nainen elää terveemmin ja kymmenen vuotta pidempään kuin kouluttamaton mies. Kyllä tällaiseen tilastoon pitää pystyä puuttumaan. Pelkästään uudistuksen läpivientiin hallitus laittaa noin 800 miljoonaa euroa vuodessa, mutta hampaiden hoitoon rahaa ei enää riitä. Kumpi mahtaa olla tärkeämpää?

Kun it-hankkeet alueilla toimivat ja keskustelevat keskenään, ne ovat jo vanhentuneita.

Erikoissairaanhoidon laadussa on pysyttävä maailman kärjessä. Viiteen yliopistosairaalaan ja noin 15 keskussairaalaan ja niiden hoidon laatuun on vain rahat löydyttävä, vaikka sieltä asumistuesta.

Ennuste on huono. Ministeri Paatero kertoili jotakin 0,5 miljardin euron säästömahdollisuudesta. Sanoi sen ehkä olevan yläkanttiin ja jos jotakin säästöä syntyy, syntyy se 30-luvulla. Paateron maailmassa toiminta tehostuu, vaikka mitään toimia ei tehdä. Mutta tässä teille lukuja, hallitus, kuntien sote-menot kasvoivat viime vuonna yli viisi prosenttia ja kun koko potti on nyt 20 miljardia, on se tällä menolla vuonna 2030 jo 33 miljardia.

Ja tutut kesto-ongelmat eli kestävyysvaje ja huoltosuhde painavat vielä tämän päälle kuin häkä.

Jotain tarttis tehrä! Kuunnelkaa järjen ääntä!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu