Vappupuhe

Ymmärrän vielä sen, että maamme lähellä riehuvan sodan vuoksi sotaisa puhetapa valtaa alaa suomalaisessa julkisuudessa. Mahdolliseen uhkaan on varauduttava, eikä siitä voi puhua pelkillä kauniilla sanoilla.

Mutta se on huolestuttavaa, että samassa maassa elävät ihmiset alkavat nähdä pahimman vihollisen olevankin maan sisällä. Kun veli nousee veljeä ja sisar sisarta vastaan, tulos on aina karmea.

 

Nyt liian monet ovat alkaneet nähdä pakolliseksi taistella toisia suomalaisia vastaan. Apulaispormestari Paavo Arhinmäki riehuu torilla ja yllyttää vappumarssiin. Nyt on taisteltava! Teollisuusliiton Riku Aalto uhoaa, että nyt alkaa toinen erä. Nyrkit heilumaan, porvari kanveesiin!

 

Eikä ole ihme, että taisteluhalua on. Orpon hallitus sai selkävoiton ammattiyhdistysliikkeestä. Mutta olisiko pistevoittokin voinut riittää? Nyt ammattiyhdistysliike iskee takaisin. Enää se ei suostu keskustelemaan. Nyt mennään pihoille ja toreille katsomaan kuka on kuka. Puheet on kuunneltu, nyt otellaan ihminen ihmistä vastaan, säännöt voidaan unohtaa eikä toista enää kuunnella. Tuskin edes silloin, jos joku haluaisi heittää pyyhkeen kehään. Lyödään vielä kerran.

 

Samaan aikaan Suomen talous syöksyy. Vihollinen ei oikeasti ole ammattiyhdistysliike tai hallitus. Totta kai politiikka on täynnä arvovalintoja, joista pitää käydä hyvinkin kriittistä keskustelua. Mutta jos heimon ruoka on loppumassa, ainoa vaihtoehto ei ole alkaa taistella jäljellä olevista varastoista.

 

Kun tilanne on näin hälyttävä, heimon viisautta olisi etsiä uusia metsästysmaita ja kehittää parempia viljelytekniikoita. Tänä päivänä se tarkoittaisi sen miettimistä, mitä voisimme tehdä toisin kasvattaaksemme kansantuotettamme ja vauhdittaaksemme uuden bisneksen syntymistä.

 

Me kilpailemme eniten muiden maiden kanssa, emme toistemme kanssa. Eikö kukaan ymmärrä, että meidän pitää pystyä tarjoamaan jotain parempaa kuin muut maat? Budjettiriihessä tehty investointivähennys ei tuo yhtään yritystä Suomeen. Irlanti alensi voitosta maksettavaa veroa vuosia sitten 12 prosenttiin. Seuraus: yritykset ryntäsivät sinne. Nyt Irlanti tekee miljardeja ylijäämäisiä budjetteja.Koskahan tämä menee tajuntaan? Me kilpailemme muiden kanssa. Sille pitää tehdä jotain kasvu on ainoa asia joka voi pelastaa maamme. Tämä maa on katastrofin partaalla. Olen puhunut siitä vuosia ja tehnyt kasvuohjelman, mutta kuuroille korville. Esitin konkreettisia keinoja: Yrittäjille pitää rakentaa investointiporkkanoita: jos investoit, firman voitosta ei tarvitse maksaa veroa. Suomeen pitää houkutella ulkomaisia investointeja valtion osarahoituksella ja antaa verohelpotuksia. Työn tehokkuutta ja määrää pitää tietenkin lisätä kaikin keinoin.

 

Vasta nyt muutkin alkavat puhua kasvusta – jopa nykyinen hallitus. Ja mitä se tekee käytännössä? Investoijunaratoihin, jotka eivät tuota mitään kasvua.

 

Vanhat keinot on selvästi jo kokeiltu: Samat puolueet ovat vuoron perään olleet hallitusvastuussa viimeiset vuosikymmenet. Samat virheet on selvästi tehty joka kerta. Tämäkin hallitus jatkaa samaa kykenemättömyyden sarjaa: velkaannumme koko historiamme suurimmalla lisävelanotolla. Otamme lisävelkaa viisitoistatuhatta miljoonaa euroa. Viisitoista. Tuhatta. Miljoonaa.

 

Täysin käsittämätöntä ja vastuutonta.

 

Vaaleissa luvattiin korjata kaikki, mutta mitään ei tapahdu. Soteen ei tehty mitään korjauksia. Hallitusohjelmassa päätettiin, että alueita ei karsita. Tämäkö on se korjaussarja? Uusimaa olisi heti pitänyt muodostaa yhdeksi alueeksi.

 

Nyt pitäisi yhdessä rakentaa maatamme eikä tapella.Säästötoimet kurittavat taloutta, vaikka olisivat kuinka välttämättömiä. En usko, että talous lähtee nousuun ensi vuonnakaan.

 

Miettikää nyt: jos emme ota 1500 miljoonaa lisävelkaa, se pitäisi ottaa budjetista pois. Silloin emme ole enää hyvinvointivaltio. Elämme siis toisten rahoilla. Sillä ilman rahaa ei saa mitään muuta kuin lämmintä kättä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu