Vastustan sote-uudistusta

Poliittisia virkanimityksiä, käsittämättömän kalliita it-projekteja, lisää hallintoa ja byrokratiaa ja veroja, mutta ei parempaa palvelua eikä lisää hoitajia ja lääkäreitä.

Ja jotkut puhuvat kuvakielellä joistakin leveämmistä hartioista. Näin tämä ei voi mennä. Tälle on pakko tehdä jotakin.

Vastustan sote-uudistusta, koska vanheneminen vaikeutuu.

Sanotaan, että hyvinvointivaltion tason tunnistaa siitä, kuinka se huolehtii kaikkein heikoimmistaan.
Minulle he ovat ikäihmisiä.

Hallitus säätää ylätasolta hoitajamitoituksia ja hoitotakuita ja ajattelee, että nyt ovat hommat hoidossa. Voin sanoa, etteivät ole. Uutiset kentältä hoivakodeista ja kotihoidosta kertovat aivan muuta. Ammattilaisilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi aika välittää, kuunnella ja hoivata.
Rahat menevät byrokratiaan ja hallintoon, kun meidän pitäisi saada lisää hoitajia ja lääkäreitä. Uusi aluehallinto, turhien rakennusten seinät ja jatkuvasti kasvavat it-kustannukset vievät hallitukselta kaiken huomion.

Otetaan it-kustannuksista esimerkki Jyväskylästä.
Kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti, ettei Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johto nauti sen luottamusta. Syynä on se, että uuden potilas- ja asiakasjärjestelmän hinta nousi kertaheitolla 60 miljoonasta 130 euroon.
Kertokaa tämä tulevien hyvinvointialueiden määrällä niin pääsette kiinni kokoluokkaan. Tuo paljon painetta it-ostamisen osaamiseen.
Mutta valtion leveämmillä hartioilla tätä osaamista tunnetusti on!

Pelkkään sote-uudistuksen organisointiin on laskettu kuluvan seitsemän miljardia euroa. Voisimme aivan hyvin jatkaa nykyistä mallia kehittämällä ja laittaa tuhannet miljoonat hoitoon ja palveluun.
Uudistuksessa on maali hukassa. Puhutaan jostakin leveämmistä hartioista, mutta varsinaiseen ongelmaan eli nopeampaan hoitoon pääsyyn se ei tuo ratkaisua.
Uudistus on suunniteltu hutiloiden ja suljetuissa kabineteissa. Varsinaisia asiantuntijoita ei ole kuultu riittävästi. Nykyisten sairaanhoitopiirien vetäjät ovat äimän käkinä odottelemassa, mitä tässä alkaa tapahtua. Myöskään alueiden asukkaita ei ole kuultu riittävästi. Tammikuun vaalien äänestysprosentti tulee jäämään demokratian toteutumisen kannalta liian alhaiseksi ja mistä he äänestävät, kun raamit on jo lyöty lukkoon?

Tätä sotea ovat liikaa ohjanneet poliittiset valtapyrkimykset, kepulle valtaa maakunnista puolueen viimeisenä oljenkortena ja demareille valtiojohtoista mallia, jossa ennen kaikkea pääsee kyykyttämään alan yksityisiä toimijoita.

Ja nyt kepu näyttää valtapyrkimyksistä mallia siitä mitä tuleman pitää. Eduskunnasta pudonnut Timo V. Korhonen nousi Kainuun sote-johtajaksi yhdeksän tonnin kuukausipalkalla ohi kokeneempien johtajien ja ilman avointa hakua.
Kepu kyllä osaa. Ex-ministeri Kimmo Tiilikainen putosi eduskunnasta, nousi valtiosihteeriksi, ei valittu kotikuntansa Ruokolahden johtoon, mutta nyt hän on professori ja pääjohtaja.

Ja kyllä ne osaavat näitä poliittisia virkanimityksiä muutkin perinteiset puolueet.

Uudistuksesta tuli hallitukselle periaatteellinen kysymys viedä väkisin läpi, kun sitä kerran on kohta 20 vuotta yritetty. Ei se ole mikään meriitti, että meni sentään läpi perustuslakivaliokunnasta.
Julkisen puolen varsinaiset asiantuntijat tunnustavat täysin avoimesti, ettei koko touhusta tule yhtään mitään ilman julkisen, yksityisen ja järjestöjen palveluiden kehittämistä fiksusti rinnakkain.

Jos alueille vielä annetaan verotusoikeus, on minkään hallituspuolueen turhaa yrittää väittää, ettei kokonaisverotus tule nousemaan. Varmasti nousee.
Kuntien kestävä ja tasapainoinen verotus pitää ratkoa muuten kuin sote-uudistuksella.

Seuraavan hallituksen pitää purkaa hyvinvointialueet ja alkaa keskittyä ihmisten hoitoon ja palveluun.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu