Pukeutuuko Erdogan rauhanvälittäjän pikkutakkiin Turkin vaalien jälkeen?

Turkki on pitkään vaatinut diplomaattista ratkaisua pyrkiessään purkamaan jännitteitä Naton, Ukrainan ja Venäjän välillä itsekkäistä syistä. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin välit ovat tunnetusti toimivat. Turkilla on Nato-jäsenyyden myötä toimivat suhteet myös länteen, rakkauden kolhuista huolimatta.

Mikäli Erdogan voittaa Turkin vaalit ja jatkaa presidenttinä, on hänellä mahdollisuus nousta suureen rooliin rauhanneuvotteluissa Ukrainan ja Venäjän välillä. Onkin mielenkiintoista nähdä, päätyykö hän voimakkaammin rauhanvälittäjäksi. Tämä olisi omiaan korostamaan Turkin ulkopoliittista roolia maailmanpolitiikassa ja nostaisi Erdoganin arvostettujen valtiomiesten joukkoon. Rauhanvälityksen perussääntö on kuitenkin aina se, että välittäjä nauttii konfliktin osapuolten näkökulmasta riittävää uskottavuutta. Vain Kiina ja Turkki voivat uskottavasti toimia tässä roolissa juuri nyt.

Luonnollisesti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden hyväksyminen on osa Turkin tulevaisuuden visiota. Onhan se Naton avoimien ovien politiikan kannalta noloa, jos täysin Nato-yhteensopivat maat eivät pääsisikään puolustusliittoon lupauksista huolimatta. Lähtökohtaisesti Turkki on varmasti valmis ratifioimaan kummankin maan Nato-jäsenyyden, mutta sisäpoliittisesti Erdoganin on pidettävä huolta Turkille (hänelle itselleen) tärkeistä asioista. Koska Turkki on tunnetusti muslimimaa, tekee Ruotsissa tapahtunut Koraanin poltto jäsenyyden hyväksymisestä vaikeaa juuri vaalien alla. Islamisti presidentti käyttää fasistien aikaansaamat selkkaukset hyödykseen, ja siten pyrkii saamaan muslimienemmistöisen kansan taakseen kriittisellä hetkellä. Suomi ja Ruotsi ovat kahden tulen välissä. Fasistit toimivat Venäjän Putinin taskuun, ja islamistien voimakkaat reaktiot toimivat Turkin Erdoganin hyväksi. Turkin vaalien jälkeen asetelmat voivat muuttua; vähintäänkin tilanne voi rauhoittua.

Suomen ja Ruotsin asema Natossa on myös Yhdysvaltojen käsissä. Turkki kokee haluavansa juuri Yhdysvaltojen myönnytyksiä niin talous- kuin asevarustelusuhteissaan. Yhdysvalloille Erdoganin toiminta Venäjän kanssa on punainen vaate. Presidentti Biden odottaakin Turkin vaalien tuloksia ennen kuin hän ratkaisee miten edellä mainittujen asioiden kanssa menetellään. Jos Erdogan häviää vaalit, mikä on täysin mahdollista, paine tehdä myönnytyksiä laskee. Erdoganin vastustajat ovat myötämielisempiä länttä kohtaan. Jos Erdogan voittaa vaalit lännen edessä on kaksi epämielekästä vaihtoehtoa sekä yksi porkkana saada Suomi ja Ruotsi Naton jäseniksi; suostua Erdoganin vaatimuksiin tai painostaa Erdogania taloudellisesti. Maassa, jossa inflaatio huitelee 70 prosentissa kansan kärsivällisyys on nopeasti koetuksella, jos talous sakkaisi entisestään. Nythän maanjäristyksen jälkeinen jälleenrakennusurakka on koitumassa taloudellisesti erittäin kalliiksi. Erdogan tarvitsee kaiken tuen juuri nyt. Porkkanana voisi toimia EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Ruotsin koordinoima hätä- ja jälleenrakentamisapu Turkille.

Jos presidentti Erdogan voittaa vaalit ja olisi halukas korostamaan profiiliaan valtiomiehenä, hänen pitäisi tarjota Ankaraa pyöreän pöydän keskustelualustaksi, Ukrainan ja Venäjän neuvottelujen edistämiseksi. Presidentti Volodymyr Zelenskyn esittelemä kymmenen kohdan rauhansuunnitelma voisi toimia alustana näille neuvotteluille. Jos Kiina ja Yhdysvallat lähtevät näiden neuvotteluiden takaajiksi, Venäjälle ei jäisi enää tarpeeksi tilaa vetäytyä neuvotteluista, vaan se joutuisi vetäytymään Ukrainasta. Tässä kohtaa Kiinan painoarvo on oleellinen. Neuvottelujen edetessä presidentti Erdogan toteuttaisi tärkeimmän unelmansa; luvan istua läntisten johtajien kanssa samaan pöytään.