Älykkyysosamäärään lisäys: tuskaisuusosamäärä ja jopa terveysosamäärä

Älykkyyden määrittelyssä ja selvittelyssä jäsentyy helposti seuraavat pääluokat: Kyky uudessa tilanteessa toimia päämäärään pääsemisen tavalla eli mielekkäästi ja yksilöllä oleva osuus koko ihmiskunnassa olevasta tietotaidon määrästä ynnä laadusta ratkaistaessa ongelmia. Näistä tuossa ensimmäisessä pääluokassa yksilön älykkyysmäärä saadaan ilmaistuksi vertaamalla mittaustulosta jonkin tietyn suuren ihmismäärän keskiarvoon. Jälkimmäisessä pääluokassa mitta-asteikon luominen jää miltei mahdottomaksi, koska koko ihmiskunnan tietotaidon määrä ja laatu jää tuntemattomuudeksi / tietämättömyydeksi, jossa aavistellaan sen jatkuvasti lisääntyvän.
Edellä kuvatusta mutkikkuudesta seuraa, että älykkyys kuuluu psykologian ideologisesti latautuneimpiin käsitteisiin. Toteaahan älykkyysteoria, että jotkut ovat toisia arvokkaampia. Lisäksi älykkyys näyttää olevan suhteellisen pysyvä käyttäytymispiirre – armolahja, joka vaikuttaa elämässä menestymiseen.
Kun älykkyyden pyörittelyssä on mukana myös moniälykkyysteoria, niin aika tunnettua on se, että seisemän erilaista älykkyyttä ihmisellä on seuraavasti: Intrapsyykkinen, Interpsyykkinen, Kehotaitoinen, Kielellinen, Matemaattinen, Musiikillinen ja Visuo-spatiaalinen. Oma liikutuksensa on, mitä nämä tarkoittavat. Kuitenkin näitä varten tarvitaan siis seitsemän erilaista älykkyysosamäärää. Onhan jotenkin itsestään selvää, että esimerkiksi luistelu ja musiikin tuottaminen ovat erilaisia älyllisiä toimintoja. Tässä kohdassa ilmenee sitten merkittävä vaikeus: Kukapa ei haluaisi olla älykäs mutta kukapa tietääkään, mitä älykkyys on!
Sellainenkin seikka tähän sitten liittyy, että tuska, kärsimys yms. on ilmiö, jonka olemassaolosta kaikki ovat yksimielisiä, vaikka siinäkin on moniteoria moninaisuus yms. Siinä taas on merkittävää, että esimerkiksi kodin palaminen ja rakkaan kuolema eivät ole yksilön ominaisuuksia kuten älykkyys, jota tarvitaan tuskan käsittelyssä. Myös se on merkittävää, että samaan tapaan, kun on olemassa lämpötila-asteikko ääripisteineen, on olemassa tuskaisuusasteikko. Tuskaisuuden maksimista on sitten olemassa valtava määrä kuvauksia ja nimityksiä.
Kun älykkyysosamäärää käytetään, niin herää kylähulluinen kysymys: Miksi ei ilmene haluja kehittää tuskaisuusosamäärä, joka varmasti erilaisten terveydenhuoltopalvelujen järjestelyissä olisi älykäs, viisas yms. toimenpide?
Niin ei tuo terveyden määrittelykään ole niin yksinkertaista kuten esimerkiksi tunnettu WHO määrittelee. Terveyskin on yksi ihmisen kyky. Se on kyky korjata sosiaalisiin, fyysisiin ja tunteisiin ynnä tuntemuksiin liittyviin elämää tuhoavien tekijöiden aiheuttamia häiriöitä.
Kyllä älykkyyttä tässä nyt tarvitaan, ketäpä kiinnostaa?