Homouden, abortin, eutanasian ja taivaaseen yrittämisen käsittelyproblematiikka

Pridekulkueet ovat kiihottamista sitä kansanryhmää vastaan, joka tuntee homoseksuaalisten tekojen olevan ällöttäviä. Abortin tekemisissä tasa-arvo on vaikea arvo, jossa ei yhteisen hyvän ja miehen ääntä kuunnella. Eutanasian käsittelyissä jyllää jatkuvasti kaksiluokkaisuusharha nimeltä hyväksyttävää tai ei. Kansaa ovat monet tuhoisat valtiaat kiusanneet ja orjuuttaneet julistamalla höpöhöpöä helvetistä ja Jumalan vihasta. Siinäpä otsikoita, joista herkästi tulee ja on tullut loputonta masentavaa taistelua. Saapa nähdä, ketä ja miten kiinnostaa seuraavat laajennukset:
Puheet siitä, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen, on tai ei ilmiö ja koko elämän kestävä seksuaalinen ominaisuus ovat selvästi harhaisia. Tästä ovat tieteilijät Duberman, M. 1991, White, M. 1994, Isay, R. 1996 omissa teoksissaan ja Bern 1996 journaalissa Psychological Reviev, Savin-Williams & Ream 2007 ja Savin-Williams, Joyner & Rieger 2012 journaalissa Archives of sexual behavior esittäneet päteviä tuloksia. Lisäksi on tieteellistä perustaa sille, että homoseksuaalinen teko – vaikka synniksi julistettuna, homoseksuaalinen identiteetti ja homokulttuuriin liittyminen ovat selvästi eriäviä elämyksiä.
Abortin tekemisen etiikassa puheet siitä, että naisen on saatava itse päättää kehonsa käsittelystä, vaikeutuvat selvästi siitä, että kyllä yhteiskunta voi vaatia vaikka tubitarkastuksiin menemistä ja niin sanotulla maalaisjärjelläkin tulee tulos: kyllä miehelläkin on siinä asiassa oikeutensa.
Kun tehdään eutanasia, niin silloin on edessä seuraavat ratkaisun pääluokat: A) Surmataan kärsivän oman tahtopaperin perusteella: Byrokratiauskontokin mutkistaa tämän pääluokan osakysymysten ratkaisuja. B) Tehdään kärsivän puolesta surma tarpeelliseksi, kun saadaan vain selkeys, että pahalta tuntuu ja pelottaa ”jospa minäkin joudun joskus tuohon tilaan”: Eipä tässä helpota asian supistaminen yleviin periaatteisiin ja välittömään tuskaan. C) Lopetetaan elämää keinotekoisesti ylläpitävä hoito: Saattohoidossa työskentelevillekin tuttu käsite ”elämän kunnioitus” jää tässä yllättävän ongelmalliseksi rajakohtien määrittelyssä. D) Uskotaan kärsivän tuskan häviävän kehontoiminnot lopettamalla ja lopetetaan ne: Miten tuskaa mitataan, minkälaisella asteikolla se ilmaistaan? Tässä on näköjään hyvin vaikeata huomata, että teesi ”tuska häviää tapetulta” on uskomus mutta ei tosiasia. Onhan sekin merkittävää, että ihminen saattaa olla iäisyysolento.

Jo muinaiset freudilaiset esittivät, että ihmisellä on monenlaisia haluja, jotka vaivaavat, vaikka eivät tiedostu. Vastauksen saaminen kysymykseen, mitä Sinulle tapahtuu eletyn elämäsi jälkeen, on yksi sellainen halu. ”En tiedä”, ei ennen pitkää kenellekään riitä, vaikka on olemassa verukkeita ynnä muita sellaisia, joilla vastausta voi vältellä. Historiasta saatujen analyysien mukaan vastaukset sisältyvät seuraaviin päätyyppeihin: 1) Menen tai joudun tyhjyyteen, tiedottomuuteen tms. 2) Elän sitten jälkeläisissäni tai eläessäni tehdyissä tuotoksissani. 3) Koen menneen elämäni hyvyyksistä ja pahuuksista jonkinlaisen kiirastulen, jossa pahuuteni ja huonouteni puhdistuu sekä pääsen elämäni aikana keräämilläni ansioilla johonkin toivomaani paikkaan tai olotilaan. 4) Joku paha olotila on odotettavissa. 5) Menetän nykyisen kehoni mutta synnyn uudelleen jossain toisessa kehossa. 6) Koen nykyisin tuntemattoman loputtoman hyvän olon, johon myös kaikki muutkin ihmiset noin vain pääsevät. 7) Vaivun unenkaltaiseen mutta silti tuntemattomaan olomuotoon, josta joku minut herättää ihmiskunnan viimeisenä päivänä ja sitten selviää koko elämäni aikana etsimäni totuus siitä, joudunko tyhjyyteen vai mihin.
Kun sitten vaikka tyyppi nimeltä ”menen tyhjyyteen”, kohtaa teesejä kiirastulesta, viimeisistä käräjistä, armon vilauksista, kahden maan kansalaisesta, maanpäällä käyneestä sovittelijasta ynnä muusta sellaisesta, niin kyllä tyyppi nimeltä ”viimeisenä päivänä herätetään” joutuu kommunikoinneissaan tilanteeseen ”selitä synnynnäisesti sokealle värimaailma” — ja sota syntyy.
Olennaista tässä on, että edellä esitetyt tyypit ovat samalla persoonallisuustyyppejä. Persoonallisuuden jäsentäminen siten, että tarkastellaan ihmistä kuolemaa koskevan käyttäytymisen pohjalta olisi arkipäivän psykologioihinkin sopiva uudistus.

0
ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu