Huumeongelman ehkäisyssä rangaistavuus on vain yksi työstettävä alue

Seuraavassa esitetään edustava näyte huumeriippuvuuden syytutkimuksista. Kun päätösvaltainen poliitikko sellaisia kohtaa, niin hän väistämättä joutuu infoähkyyn: Mikä milloinkin on syiden ”muna ja kana”? Miten nyt menetellään häviöitä paljon tuottavassa globaalissa huumesodassa? Miten ihmisen mielihyvän edistäminen aineilla voi olla niin vaikeaa? Jaksanko lukea seuraavan läpi muuten kuin juoksennellen?
Seuraavat tutkimustulokset on jäsennetty pääluokkiin:
YKSINÄISYYS
* Huumeita käyttävät oululaiset nuoret seurustelivat toisen sukupuolen kanssa tavallista (silloisen oululaisen nuorisokulttuurin mukaista) enemmän (Oulun ev.lut. seurakunnat 1972).
** Yhdeksäsluokkalaisilla ruotsalaisilla huumekokeilijoilla oli kokeilemattomia useammin niin sanottu vakituinen (Herulf 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat seurustelevat kokeilemattomia merkitsevästi (0.1%) useammin toista sukupuolta olevan kanssa vaasalaisen kaltaistamattoman aineiston avulla saatu tulos (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleiden koululaisten/opiskelijoiden ryhmässä (N=186) oli vakituisesti seurustelevia 49% ja iän, sukupuolen, koulutyypin, paikkakunnan, lapsuusajan paikka kunnan sekä vanhempien sosiaaliryhmän suhteen kaltaistetussa vertailuryhmässä vain 29%. Kun osittaiskorrelaatiotekniikalla redusoitiin tuloksesta pois alkoholin käytön osuus, ryh¬mien välinen ero oli merkitsevä 5 %:n tasolla (Heiska 1978).
*** Yksin ryyppääminen oli merkitsevästi (0.1%) yleisempää huumeita yli kaksi kertaa kokeilleiden kuin kokeilemattomien keskuudessa. Kuitenkin käyttäjien enemmistö (44%) oli käyttänyt huumeensa toverijoukossa. Seuraavaksi yleisintä oli käyttö ”yhdessä erään toverin kanssa” (26%) ja ”vakituisen heilan kanssa”(12%). Vähiten vastauksia sijoittui luokkiin ”yksin” tai ”vaikea sanoa” koululaisia/opiskelijoita koskeva tutkimus (Beijar 1969).
** Ystävien määrässä ei kyselyn mukaan ollut merkittäviä eroja huumekokeilijoilla ja kokeilemattomilla tamperelaisilta koululaisilta saatu tulos (Hauhia 1970).
** Huumekokeilijat käyvät yhtä usein kerhoissa kuin kokeilemattomat (Oulun ev.lut. seurakunnat 1972).
*** Yhdistyksiin kuuluminen oli huumekokeilijoilla harvinaisempaa kuin kokeilemattomilla, eron merkitsevyystaso 1% – Koululaisten/opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus (Beijar 1969).
*** Yhdistykseen tai kerhoon kuuluvia oli huumekokeilijoiden ryhmässä 42% ja vertailuryhmässä 49%, mutta ero ei ollut tilas¬tollisesti merkitsevä (Heiska 1978).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat asuvat kouluaikana kokeilemattomia harvemmin molempien vanhempien luona kaltaistamaton aineisto, eron merkitsevyystaso 1% (Beijar 1969).
** Kouluikäisten huumetta kokeilleiden tai käyttäneiden ryhmässä (N=44) oli havaittavissa vertailuryhmää voimakkaampaa kritiikkiä opetusmenetelmiä, kirkkoa ja poliisia kohtaan (Pasanen 1973).
*** Lähimpiensä kanssa huonosti toimeentulevia oli vähintään kolmasti huumeita kokeilleiden koululaisten/opiskelijoiden keskuudessa selvästi enemmän kuin kokeilemattomien vertailuryhmässä kaltaistamaton aineisto, eron merkitsevyystaso 0.1% (Beijar 1969).
*** Lähimpiensä kanssa huonosti toimeentulevia oli vähintään kolmasti huumeita kokeilleiden koululaisten/opiskelijoiden ryhmässä (N=183) 28% ja iän, sukupuolen, koulutyypin, paikkakunnan, lapsuusajan paikkakuntatyypin sekä vanhempien sosiaaliryhmän suhteen kaltaistetussa vertailuryhmässä (N=183) vain 4%. Hyvin tai oikein hyvin toimeentulevien osuudet kyseisissä ryhmissä olivat 41% ja 73%. Kun osittaiskorrelaatiotekniikalla redusoitiin alkoholinkäytön vaikutus pois, ero oli vielä merkitsevä 1% :n tasolla (Heiska 1978).
* Kouluikäiset huumeidenkäyttäjät kokivat erityisesti kotielämän vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi (Pasanen 1973).
* Huumeiden käyttö on erityisesti vieraantumisesta johtuva realiteettihäiriö (Kanerva et al. 1972).
** Huumeita kokeilleet ovat kokeilemattomia useammin poissa kotoa vanhempien tietämättä – kaltaistamattomasta aineistosta (turkulaisia koululaisia) saatu tulos (Björkqvist & Jalander 1970).
MALLIT
** Lääkeriippuvuutta potevien isien lapsista oli huumenuoria puolet enemmän kuin riippuvuudesta kärsimättömien lapsista. Vastaava korrelaatio äitien ja lasten välillä oli edellistä pienempi, mutta silti merkitsevä (Wyden 1970).
** Isän lääkkeidenkäytön määrä korreloi positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi opiskelijoiden marijuanan käyttöön (Prendergast 1974).
*** Huumenuorten äideistä 41% käytti säännöllisesti rauhoittavia lääkkeitä, vertailuryhmän äideistä vain 7% (Haastrup & Thomsen 1972).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opiske¬lijoista 11% tunsi amfetamiinia käyttäneen ystävän tai tuttavan ja 12% tunsi LSD:tä, STP:tä tms. käyttäneen ystävän tai tuttavan, kokeilemattomista ei juuri kukaan kaltaistamaton aineisto Vaasasta (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opiskelijoista 19% tunsi amfetamiinia käyttäneen ystävän tai tuttavan ja 13% tunsi LSD:tä, STP:tä tai muuta sellaista käyttäneen ystävän tai tuttavan, kokeilemattomasta vertailuryhmästä ei juuri kukaan kaltaistettu aineisto (N=372) Heinolasta, Mikkelistä, Pieksämäeltä ja Savonlinnasta (Heiska 1978).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opiskelijoista 4% oli sitä mieltä, että lähiympäristössä ei ollut minkäänlaista huumetta tarjolla. Kaltaistetussa vertailuryhmässä vastaava prosenttiluku oli 79 ja eron merkitsevyystaso 0,1% (Heiska 1978).
** Huumekokeilijaryhmän perheissä oli jonkin verran enemmän alkoholiongelmia kuin vertailuryhmän perheissä Jyväskylän koululaisista saatu tulos (Rahikkala 1973).
* Noin puolet peruskoululaisten huumekokeiluista on joko imppausta tai pillereiden väärinkäyttöä – Tampereelta saatu tulos (Ur¬ponen 1986).
** Kun lukiolaiset (N = 361) jaettiin ensin kyselyn avulla A) huumetestikoulua käyviin ja B) Sellaista koulua käyviin, joissa on hyvä ilmapiiri mutta ei käytetä huumetestejä, havaittiin vuoden seurannassa seuraavaa: Hyvän ilmapiirin kouluissa joutui 20% pienemmällä todennäköisyydellä huumekeilijoiden ryhmään ja 15% pienemmällä todennäköisyydellä tupakoivien ryhmään. Koulun ilmapiiri määriteltiin tarkoitusta varten sommitellulla testausmenettelyllä (Sznitman & Romer 2014).
** Yhdistelmämuuttuja nimeltä tupakan, alkoholin plus psyykenlääkkeiden käytön määrä vanhemmilla ennusti opiskelijanuorten huumeiden käytön määrää merkitsevästi (Strimbu & Sims 1974).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat ovat kokeilemattomia useammin kuulleet huumeiden käytön tuhoisista seurauksista tovereiltaan tai kotoa. Lisäksi he tuntevat kokeilemattomia useammin hassista, marihuanaa, psykiatrisia lääkkeitä tai tinneriä huumaustarkoituksessa tai jotain erikoisen harvinaista huumetta käyttäneen ystävän tai tuttavan kaltaistamaton aineisto, ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat nauttivat mahdollisen alkoholinsa kokeilemattomia harvemmin perhekutsuissa kaltaistamaton aineisto, ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleiden koululaisten/opiskelijoiden ryhmässä (N=186) 4% :n kohdalla tapahtui oma alkoholin käyttö yleisimmin perhekutsuissa. Kokeilemattomien vertailuryhmässä (N=186) vastaava prosenttiluku oli 15 ja eron merkitsevyystaso 0,1 % (Heiska 1978).
* Turkulaiset nuoret saivat kyselyn mukaan huumeita eniten koulu ja työtovereilta, seuraavaksi eniten jengiltä ja apteekista (Fossi 1970).
** Huumeita käyttäneillä koululaisilla (N=22) oli vähemmän liikuntaharrastuksia kuin kokeilemattomilla (Oulun ev.lut. seurakunnat 1972).
** Huumeita käyttäneillä koululaisilla (N=22) oli vähemmän liikuntaharrastuksia kuin kokeilemattomilla (Oulun ev.lut. seurakunnat 1972).
** Yli kaksi kertaa huumetta kokeilleet koululaiset/opiskelijat olivat saaneet huumevalistusta koulusta kokeilemattomia harvemmin, mutta televisiosta, lehdistä ja kirjoista suunnilleen yhtä usein kaltaistamaton aineisto, ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumetta kokeilleet koululaiset/opiskelijat (N=186) olivat saaneet huumevalistusta koulusta, radiosta, televisiosta, lehdistä ja kirjoista melkein yhtä usein kuin kaltaistettu vertailuryhmä (N=186). Lisäksi erilaisten tietolähteiden määrä, josta yksi haastateltava on saanut tietoa huumausaineiden vaikutuksista, oli kokeilijaryhmässä keskimäärin suurempi kuin verrokkiryhmässä. Eron merkitsevyystaso oli 5% (Heiska 1978).
** Hollannin joukkotiedotuskamppanjat päihteistä ja huumeista jäsenty¬vät seuraaviin luokkiin: A) Sosiaalisten taito¬jen mallit B) Tietoi¬sen toiminnan mallit C) Tieto-asennemallit D) Af¬fektiiviset mallit. Näistä mikään malli ei tuottanut vakuuttavaa näyttöä huumeiden tai päihteiden käytön vähentymisistä tai aloitus¬ten lykkääntymisistä. Kuitenkin yhdistelmä, jossa on sekä sosiaa¬listen taitojen malli että tietoisen toiminnan malli, vaikuttaa lupaa¬valta. Täl¬löin ote¬taan huomioon sosiaaliset normit, itseoh¬jautuvuudet, ver¬taispai¬neen vastustamiset ja elämänhallinta yleen¬sä. Lisäksi väite, että valis¬tus lisää mielenkiintoa päihteisiin, ei saa empiiristä tukea – usean tutkimuksen analyyseihin perustuvia väitteitä (Kuipers 19¬98).
** Vuonna 1969 huumeita kokeilemattomista helsinkiläisistä noin 10% tunsi jonkun huumetta käyttäneen ja viisi vuotta myöhem¬min noin 50%. Vuonna 1968 n. 14% suhtautui myönteisesti huumeiden käyttöön ja viisi vuotta myöhemmin vain 3%. Muutos oli luultavasti valistuksen ansiota (Helsingin nuorisopoliisi ja ter¬veydenhoitovirasto 1974).
** Vuonna 2000 suomalaisten yläastetta käyvien (N= 25995) joukossa oli 53% sel¬laisia, jotka tuntevat huumekokeilijoita tai ovat joutu¬neet lisäksi huumetarjouksen kohteeksi. Vuoteen 1996 verrattuna kyseinen altistuminen huumeisiin nousi 10 prosenttiyksikköä (Rimpelä 2000).
** Vuonna 1981 haastatelluista (N= 3000, 14-18 vuotiaita) poikien kohdalla 13% ja tyttöjen kohdalla 16% tunsi jonkun huumetta käyttä¬neen. Vuonna 1991 vastaavat prosenttiluvut olivat 27 ja 36 (Nuorten terveystapatutkimus 1991).
*** Yli kaksi kertaa huumetta kokeillut koululais-/opiskelijajouk¬ko antoi vertailuryhmän arviota korkeamman keskimääräisarvion pro¬senttiluvusta, joka ilmoittaa opiskelukaupungin huumeenkäyttä-jien määrän. Eron merkitsevyystaso oli 0,1% . Lisäksi kokeilijoilla oli kokeilemattomia useammin huumeita käyttänyt tuttava (koululai¬nen, opiskelija, työssä käyvä tai työtön) kaltaistamaton ai-neisto (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumetta kokeillut koululais-opiskelijajoukko (N=186) antoi kaltaistetun vertailuryhmän arviota korkeamman keski¬määräisarvion prosenttiluvusta, joka ilmoittaa opiskelukau-pungin huumeenkäyttäjien määrän. Lisäksi kokeilijoilla oli kokeilemattomia useammin huumeita käyttänyt tuttava (koululai¬nen, opiskelija, työssä käyvä tai työtön). Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti mer¬kitseviä (Heiska 1978).
*** Teoria, jonka mukaan marihuanan pitkäaikainen käyttö alentaa älykkyyttä on muutettava seuraavaksi: Perheen ja lähiympäristön tuottamat mallit ja koulutus vaikuttavat älylliseen kehitykseen ja sitä kautta myös huumeiden käytön alttiuteen. Perusteet tulevat seuraavasta: Kun tutkittiin noin 3000 kaksosen älykkyyttä 9-12-vuotiaana ja 17-20-vuotiaana, niin marihuanan käyttäjien testitulokset olivat selvästi huonontuneet. Kun sitten tarkasteltiin sellaisia kaksosia, joista toinen oli huumeen käyttäjä ja toinen ei, niin kyseisiä eroja ei ollut (Jackson et al. 2016).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleilla koululaisilla / opiskelijoilla oli useammin kuin kokeilemattomilla vapaa ajan seuranaan yli kaksi toveria kaltaistamaton aineisto, eron merkitsevyystaso 0.1% (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleilla koululaisilla/opiskelijoilla (N=183) oli useammin kuin kaltaistetulla kokei¬lemattomien verrokkiryhmällä (N=183) vapaa ajan seu¬ranaan yli kaksi toveria. Eron merkitsevyystaso oli 0,1% ja redusoitaessa osittaiskorrelaatiotekniikal¬la alkoholinkäytön osuus pois, ero oli vielä merkitsevä 5%:n tasolla (Heiska 1978).
* Huumekokeilijat viettävät vapaa aikansa enimmäkseen suurehkoissa joukoissa Turusta saatu haastattelutulos (Fossi 1970).
STRESSIT
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleille on myös tarjottu huumeita useammin kuin kokeilemattomille. Koululaisista/opis¬kelijoista ottaa tarjouksen myöntävästi vastaan noin 21% Vaa-sasta saatu tulos (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista (N=186) oli 83% ollut myös huumetarjouksen kohteina. Kaltaistetussa verrok¬kiryhmässä vastaava prosenttiluku oli 15. Eron mer¬kitsevyystaso vielä senkin jälkeen, kun alkoholinkäytön osuus oli redusoitu osit¬taiskorrelaa¬tiotekniikalla pois, oli 0,1% . Huumetarjouk¬sen myön¬tä¬västi vastaan ottaneita oli 23% Heinolasta, Mikke¬lis¬tä, Pieksämä¬eltä ja Savon¬linnasta saatuja tuloksia (Heis¬ka 1978).
* Huumetarjouksen kohteeksi joutuneista 20% oli ottanut tarjouk¬sen vastaan myöntävästi Kuopiosta saatu tulos (Parviai¬nen 1972).
** Kykyä vastustaa ryhmäpainetta päihteiden ja huumeiden käyttöön voitiin koulussa opettamalla lisätä (Botvin 1984).
*** Huumeenkäyttäjien isistä oli lapsen syntyessä yli 40 vuotiaita 17%, vertailuryhmän isistä vain 9% (Haastrup & Thomsen 1972).
*** Kun tarkasteltiin useita satoja perinnöllisyyspsykologisia erilaisten aineistojen ja testien avulla saatuja tutkimustuloksia, saatiin vahvistusta seuraavalle teesille: käyttäytymisen periytyvyydessä vain alttiudet periytyvät. Kuitenkin laskettiin prosenttilukuja, jotka kertovat perinnöllisyyden osuudesta käyttäytymisen ilmiasussa. Analyysiä siitä, miten pätevää on ilmaista perimän ja ympäristön välinen suhde prosenttiluvulla, ei tehty, mutta seuraavia prosenttilukuja saatiin:
– Sellaiset kiinnostuksen kohteet kuten itsenäinen yrittäminen, sosiaalityö, ihmissuuntautuneisuus tai asiasuuntautuneisuus n. 30 prosenttia.
– Lievät häiriintyneisyydet kuten neuroottinen oireilu n. 40 prosenttia.
– Yleisälykkyys (kyky toimia uudessa tilanteessa mielekkäällä tavalla) alle viisivuotiailla n. 40 mutta myöhemmin prosenttiluku nousee n.75 prosenttiin.
– Sellaiset persoonallisuuden piirteet kuten ulospäinsuuntautuneisuus tai tunnollisuus n. 50 prosenttia.
– Alkoholismi ja huumeriippuvuus n. 55 prosenttia.
– Sellaiset asenteet kuten kovuus, radikaalisuus tai autoritaarisuus n. 60 prosenttia.
– Psyykkiset sairaudet kuten psykoosit n. 80 prosenttia. (Boychard & McGue 2003).
*** Teesi ”kannabiksen poltto altistaa skitsofrenialle” vahvistuu seuraavista: Esimerkiksi ennen varusmiespalvelusta kannabista käyttäneet päätyvät noin kuusi kertaa ei käyttäneitä useammin skitsofrenian takia sairaalahoitoon. Tämä tulos voi vielä selittyä sillä, että skitsofrenia-alttiit käyttävät muita herkemmin kannabista. Kuitenkin skitsofreenikoilta löytyy merkittävä geneettinen rakenne COM (catechol-o-methyl-transferase), jonka esiintyvyyden ja kannabiksen käytön määrien yhteyksien tutkimisesta on saatu vahvistusta kannabiksen altistamisteesille (Caspi et al. 2005).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleilla koululaisilla/opis¬kelijoilla oli kokeilemattomia harvemmin jonkin yhdistyksen tehtäviä kaltaistamaton aineisto, eron merkitsevyystaso 1% (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleilla koululaisilla/opis¬kelijoilla (N=186) oli kokeilemattomia verrokkiryhmäläisiä harvemmin jonkin yhdistyksen tehtäviä. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (Heiska 1978).
RANGAISTUSELÄMYKSET
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opis¬kelijoista oli 38% osallistunut huumekauppaan, kokeilematto¬mista alle yksi prosenttia kaltaistamaton aineisto (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opis¬kelijoista (N=183) oli 19% osallistunut huumekauppaan, kokeilemattomien verrokkiryhmässä vastaava prosenttiluku oli yksi. Eron merkitsevyystaso oli 0,1% ja redusoitaessa osittaiskorre¬laatiotekniikalla alkoholinkäytön vaikutus pois saatiin mer¬kitsevyystasoksi vielä 1% (Heiska 1978).
** Huumeita kokeilleet turkulaiset ilmoittivat kyselyssä teh¬neensä enemmän rikoksia kuin kokeilemattomat kaltaistama¬ton aineisto (Björkqvist & Jalander 1970).
** Haastatellussa huumeidenkäyttäjien joukossa oli enemmän aviottomina syntynei¬tä kuin vertailuryhmässä (Louhivuori 1971).
*** Huumeenkäyttäjäryhmässä oli 13% aviottomina syntyneitä, muis¬ta sairaalapotilaista 7% ja avohoitopotilaista 8% (Häg¬glund & Pylkkänen 1976).
** Vuosina 1971-1972 jostain huumerikoksesta kiinni jääneistä 14-19-vuotiaista helsinkiläisistä koululaisista (N=120) 43% oli kahden¬kym¬menen vuoden kuluttua selvinnyt ilman uusinta¬rikoksia tai psy¬kiatris¬ta sairaalahoitoa. Psykiatrista sai¬raalahoitoa oli saanut 22%. Sekä rikok¬sia tehneitä, että psykiatrista sairaalahoi¬toa saaneita oli 21%. Rikok¬sia tehneitä mutta ilman psykiatris¬ta sairaalahoitoa selvinneitä oli 15%. Edellisissä ryhmissä oli kuolleita yhteensä 13% (Turpeinen 1992).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleilla koululaisilla oli keskimäärin huonompi todistus (merkitsevyystaso 1%) kuin kokeilemattomilla (Beijar 1969).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista oli 17% saanut viimeisimmän todistuksensa keskiarvoksi alle 6,5. Vastaava prosenttiluku kokeilemattomien verrokkiryhmässä oli 11. Eron tilastollinen merkitsevyys on tässä aineistossa kuitenkin pieni (Heiska 1978).
*** Norjassa huumerikosten enimmäisrangaistukset ovat kohonneet vuoden 1964 kuudesta kuukaudesta 21:een vuonna 1984. Merkittävin seuraus tästä on ollut vankiaineiston muuttuminen köyhälistö ja kurjalistovoittoiseksi, eivätkä ankarat huumetuomiot ole kohdistuneet suurrikollisiin (Bruun 1985).
** Tutkittaessa kouluvalmiuden ja käytöshäiriöiden yhteyttä kannabiksen käytön aloitusikään havaittiin, että muita aikaisemmin kannabista kokeilivat sellaiset oppilaat, jotka käyttäytyvät huonosti luokassa, mutta heillä on lisäksi keskimääräistä paremmat matemaattiset valmiudet ja lukutaito (Storr et al. 2011).
MENETYKSET
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat olivat kokeilemattomia vertailuryhmäläisiä useammin (merkitsevyystaso 5%) menettäneet toisen vanhempansa (Beijar 1969).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleilla koululaisilla/opiskelijoilla oli lapsuusajan koti ollut vain toisen vanhemman ja muun kuin biologisen isän tai äidin luona sekä lukukauden asuinpaikka vain toisen vanhemman luona hieman useammin kuin kaltaistetulla verrokkiryhmällä. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä (Heiska 1978).
*** Huumeiden käyttäjillä oli ollut useammin kuin alkoholisteilla ja raittiilla lapsuus lastenkodissa, kun tarkasteltiin sataa hoitoon tullutta, jotka oli jaettu huumeiden käyttäjiin, alkoholisteihin ja ei käyttäjiin (Kaivamo 1971).
*** Sairaalassa olevilla huumenuorilla (N=32) oli kotiin liittyviä menetyksiä 69%:lla ja huumeongelmattomilla vertailuryhmään kuuluvilla potilailla (N=30) 63%:lla. Yleisesti ottaen traumoja oli huumenuorilla keskimäärin 3,2, muilla 1,9 ja avohoitopotilailla (ilman selviä psyykkisiä sairauksia) 1,2. Huumepotilaista 97%:lla ja muista psykiatrisista nuorisopotilaista 73%:lla oli selvä isän tai äidinriistoa koskeva trauma (Hägglund & Pylkkänen 1976).
*** Huumeiden käyttäjien kotina ei kokonaisuutena ottaen ollut tavallista useammin avioerokoti (Wiener 1970).
*** Huumeidenkäyttäjäryhmässä oli enemmän avioerolapsia kuin vertailuryhmässä, joka oli mahdollisimman hyvin kaltaistettu (Louhivuori 1971).
** Huumeiden käyttäjät olivat kokeilemattomia useammin eläneet pelkästään toisen vanhemman kanssa (Grupp et al. 1971).
*** Tanskalaisista huumenuorista oli 58%:lla rikkoutunut koti, ja rikkoutuminen oli 63%:lla tapahtunut ennen lapsen kuudetta ikävuotta. Vertailuryhmässä oli rikkoutunut koti vain 20%:lla (Haastrup & Thomsen 1972).
* Huumekokeilijat ovat jääneet tavallista useammin luokalle kaltaistamaton aineisto (Björkqvist & Jalander 1970).
** Luokalle jäämisellä tai kouluun pääsemisen viivästymisellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä huumekokeilijaksi ryhtymiseen verrattaessa vähintään kahdesti huumeita kokeillutta koululais-opiskelijaryhmää mahdollisimman hyvin kaltaistettuun verrokkiryhmään Heinolasta, Mikkelistä, Pieksämäeltä ja Savonlinnasta saatu tulos (Heiska 1978).
** Oppikoululaisten aineistossa huumeenkäyttäjä oli jäänyt useammin luokalle kuin ei käyttäjä Helsingistä saatu tulos (Forsell 1973).
VÄLTTELYMAHDOLLISUUDET
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat olivat oman arvionsa mukaan harvemmin kuin kokeilemattomat vapaa aikanaan perheensä parissa ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat (N=183) olivat oman arvionsa mukaan harvemmin kuin mahdollisimman hyvin kaltaistetut verrokkiryhmään kuuluvat vapaa aikanaan perheensä parissa. Eron merkitsevyystaso oli 0,1%, mutta kun osittaiskorrelaatiotekniikalla redusoitiin alkoholinkäytön vaikutus pois, ero ei ollut enää merkitsevien luokassa (Heiska 1978).
* Huumekokeilijat viettivät kokeilemattomia vähemmän aikaa oman perheensä parissa (Fossi 1970).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat nauttivat alkoholinsa kokeilemattomia useammin kaduilla kuljeskellessaan, joka mahdollistaa ns. kaduilla maleksimisen aiheuttaman huumeenkäytön kaltaistamaton aineisto, ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
*** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opiskelijoista (N=186) oli 19% nauttinut viimeksi nautitun alkoholinsa kadulla. Mahdollisimman hyvin kaltaistetussa verrokkiryhmässä vas-taava prosenttiluku oli vain viisi ja eron merkitsevyystaso oli 0,1 % (Heiska 1978).
** Noin 64%:lla vähintään kaksi kertaa huumeita kokeilleista koululaisista/opiskelijoista on mahdollisuus käyttää alkoholia melkein joka viikko, kokeilemattomista vain 12%:lla Vaasassa saatu tulos (Beijar 1969).
** Vuosina 1971-1972 jostain huumerikoksesta kiinni jääneistä 14-19-vuotiaista helsinkiläisistä koululaisista (N=120) 43% oli kahden¬kym¬menen seurantavuoden aikana selvinnyt ilman uusintarikok¬sia tai psy¬kiatris¬ta sairaalahoitoa. Psykiatrista sairaala¬hoitoa oli saanut 22%. Sekä rikok¬sia tehneitä että psy¬kiatrista sairaalahoi¬toa saaneita oli 21%. Rikok¬sia teh¬neitä mutta ilman psykiatris¬ta sai¬raalahoitoa selvin¬neitä oli 15%. Edellä mainituissa ryhmissä oli kuol¬leita yhteensä 13% (Turpei¬nen 1992).
*** Tutkittaessa käytetyn alkoholin vahvuuden ja käyttötiheyden sekä tupakointiaktiivisuuden altistamisvaikutuksia huumekokeiluihin havaittiin merkitsevyyslaskelmien avulla, että altistamisvaikutusta on havaittavissa opiskelijoilla/koululaisilla, kun heillä on mahdollisuus alkoholin käyttöön melkein joka viikko, mahdolli¬suus käyttää yleensä olutta tai viiniä väkevämpää ja mahdollisuus tupa¬koida melkein joka päivä Heinolassa, Mikkelissä, Pieksämäellä ja Savonlinnassa kerättyjen tietojen avulla saatu tulos (Heiska 1978).
** Huumekokeilijoilla oli kokeilemattomia useammin oma huone kotonaan (Fossi 1970).
* Nuorilla hassiksen kokeilijoilla on yleensä paljon rahaa käytössään (Määttä 1971).
** Sosiologinen tosiasia on, että laillisten päihteiden käyttö aiheuttaa Pohjoismaissa enemmän haittoja kuin huumeiden käyttö. Lisäksi laillisilla päihteillä on takanaan merkittäviä yhteiskunnallisia voimatekijöitä kuten alkoholi- ja tupakkateollisuus. Kuitenkin huumeita koko yhteiskunta vastustaa, ja niitä on vaikeaa puolustaa leimautumatta epäilyttäväksi. Näin tulee mielenterveystyöhön mukaan käsite ja ilmiö hyvä vihollinen, joka vaikeuttaa mielekkäiden tavoitteiden saavuttamista mielenterveystyössä. Usean tutkimuksen analyysiin perustuva tulos (Bruun 1984).
YHTEISKUNNAN MUUTOKSET
** Käytettäessä bruttokansantuotteen kohottamista kansan hyvinvoinnin edistämisessä joudutaan seuraavanlaiseen ansaan: Yhdysvalloissa syövän aiheuttamat kustannukset olivat vuosina 1993-1994 kansantuotteesta 1,7%, huumeongelmien kustannukset 3,1%, rikollisuuden kustannukset 2,6%. Kuitenkin pelkästään nuo menot myös tuottivat 7,4%, koska tietysti maksettiin palkkoja ja rakennettiin erilaisia työhuoneita ynnä muita sellaisia. Bruttokansantuotteen kohottamista on edellisestä huolimatta käytetty vuosikymmeniä tai vuosisatoja yhteiskuntien kehittämisessä tärkeimpänä keinona (Goldsmith 1993).

Ketäpä kiinnostaa tässä se, että rankaisevuuden käsittely ei ole ihmisen huumaamisessa se ainoa alue, johon lainsäätäjien pitää perehtyä?

+1
ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu