Itsemurhien pyhään kolminaisuuteen pitäis löytää uutta

* Kun ihminen tekee itsemurhan, niin hän käyttää oikeutta, jota minkäänlainen juridiikka ei voi kieltää.

* Kun ihminen tekee itsemurhan, niin totuus on silloin se, että hän uskoo siten oman tuskansa vähenevän. Tässä on kuitenkin vain esillä usko, joka on laajentunut uskonnoksi. Esimerkiksi uskonnottomien uskontokuntaan kuuluvat voivat uskoa ja väittää, että kuoleman jälkeen ei ole mitään.

* Kun ihminen ilmaisee itsetuhoaikomuksensa, niin lähelläolevat alkavat eri tavoin viestittämään: ”Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi”.  Tämä on niille viestittäjille vain hurskas uskomus tai vale mutta ei totuus.

Näistä pääkohdista tarkentuu monia alakysymyksiä. Esimerkiksi minkä takia läheisen itsemurha tuntuu monesta rankemmalta kuin onnettomuudessa kuoleminen? Vallanpitäjiä ja pappeja on kautta aikojen kiinnostanut itsemurhakysymykset. Esimerkiksi kamikatselentäjät ynnä muut isänmaan puolesta ”henkensä antaneet” mietityttävät sekä riitaannuttavat jatkuvasti poliitikkoja ja elämän tarkoitusta pohdiskelevia.

Suomessa on jotenkin uutta vanha asia nimeltä uskonnottomuus. Koulujenkin pitäisi olla uskonnottomia ja ”minä, kun en ole uskonnollinen” on arvossa arvaamattomassa. Turhaanko tässä lausun nyt Jumalanimen, kun väitän, että itsemurhakysymyksissä tinnittää Jumalan ääni ja ilman tätä sanaa, termiä tms. ei koko itsmurhien ehkäisy toimi?

ialybr

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu