K. Weckrothin mukaan ihmisellä on seitsemän minää ja kolme järkeä, niinkö?

Muutama viikko sitten ”tuonilmaisiin” siirtynyt suomalainen sosiaalipsykologi Klaus Weckroth yritti sitä, että tieteen avulla saadaan aikaan väkivallaton, tasa-arvoinen ja uskonnoton maailma. Hän kehitteli siinä työssä omakäsitteistä ”ajatusristikkoansa”, jossa teorian ja käytännön välisiä raja-aitoja on purettu. Helppoa se ei ollut. Esimerkiksi julkisten lausumiensa mukaan hän oli ollut hoidettavana Tampereen yliopistollisen sairaalan akuuttipsykiatrian osastolla 31 kertaa ja erään kollegansa mukaan koki jopa Vanhan Testamentin Jobin tuskan kaltaisia elämyksiä. Täydellisen unohduksen vaarakin asiassa on. Jotenkin tähän nimittäin sopii vanha Suomen kommunismiaikoina syntynyt viisu ”Niin monta, niin monta, on tiellä uupunut”. Siinä mielessä ainakaan seuraavaa ei saa jättää unholaan:
Persoonallisuuspsykologian tiedeyhteisöissä hän yritti saada läpi yhtä jäsennystään nimeltä seitsemän minää:
1) Oman itsen mukainen minä: Esimerkiksi tekee mitä itse haluaa.
2) Sosiaalinen ja osallistuva minä: Esimerkiksi menee joukon mukana.
3) Jonkun toisen pakotteisiin reagoiva minä: Esimerkiksi toimii niin kuin toinen tahtoo tai olettaa toisen tahtovan.
4) Lainkuuliainen minä: Esimerkiksi toimii lakien, hyvien tapojen, normien ja arvojen mukaisesti.
5) Ympäristön välittömiin ärsykkeisiin reagoiva minä: Esimerkiksi. lopettaa liikeyrityksensä rahoitusongelmien ilmetessä.
6) Aikaa ja tekemistä jäsentävä minä: Esimerkiksi tekee jotain ajan kuluksi tai haaveilee.
7) Kerran aloitettua toimintaa jatkava minä: Esimerkiksi suorittaa koulunsa loppuun.
Tällaisia on vaikeata sovittaa esimerkiksi laajimmin hyväksyttyyn persoonallisuuden piirteiden jäsennykseen eli viiteen seuraavaan: introversio-ekstroversio, sovinnollisuus, neuroottisuus, tunnollisuus ja avoimuus uusille kokemuksille. Myös seuraavan riesan hän joutui kohtaamaan: Ihmistoiminnan lait ovat ratkaisevasti erilaisia kuin luonnonlait. Ihmistieteellinen tutkimuskin on aina tutkijan ja tutkittavan yhteistoimintaa, jossa tutkittavia tulee ajatella kanssatutkijoina eikä tutkimuskohteina. Kun sitten ihmisen toimintoja ei kukaan ole pystynyt tutkimaan ja selittämään samalla tavalla kuin luonnon tapahtumia, niin siitä huolimatta jotenkin sillä tavalla vallassa olevat ajattelijat toimivat. Kukapa tutkija jatkaisi tästä!
Seuraavasta joku ”kylähullu” voisi myös aivan hyvin jatkaa: Oheinen jäsennys oli Weckrothilla keskeisesti esillä: Kun ihminen vastoin omaa parastaan ja epäviisaasti esimerkiksi rupeaa ryyppäilemään, niin hänellä on silloin käytettävissä A) sosiaalinen, B) biologinen, ja C) psykologinen järki. Yksi tästä jäsennyksestä kuitenkin puuttuu ja sen mukana kaikki, nimittäin aika tunnettu seuraava kohta ja näkökulma: On olemassa järki D, ” joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä”.
Ketäpä kiinnostaa?

+1
ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu