Kuka onkaan negatiivisesti poikkeava yksilö???????

Kun ruvetaan tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuen päättelemään, onko tutkittava epänormaali, niin ensin on otettava huomioon se, että epänormaalius on ihmisyhteisön toiminnassa tarvittavien rajojen ylittämistä tai alittamista. Lisäksi on huomioitava seuraava:
Epänormaalisti käyttäytyvä ja epänormaaliksi määritelty on eri asia. Esimerkiksi varas voi käyttäytyä poikkeavasti vain muutamia sekunteja, mutta saattaa olla varkaaksi määritelty monia vuosia.
– Epänormaalisuus liittyy miltei aina arvoihin. Esimerkiksi vain kasvisruokaa nauttivalla on mukanaan myös ilmiöön liittyviä arvoväittämiä.
– Elämänkatsomuksellisen toiminnan poikkeavuusmäärittely on tietyllä tavalla ihmisen olemukseen kuuluva prosessi. Esimerkiksi vääryyden puolustaminen, synnin teko, kieroilu ja vaikka itsemurhan tai eutanasian teko oikeus ovat tällaisia prosessin kohtia.
Kun sitten tehdään päätelmiä tutkittavan poikkeavuudesta, niin on ratkaistava seuraavia kohtia:
1) Subjektiivisuusperiaate: arvioidaan tutkittavaa arvioitsijan omien näkemysten ja tuntemusten perusteella. Tällöin herkästi tulee yhtä monta poikkeavuuden määritelmää kuin on niitä arvioijia.
2) Kulttuuriperiaate: verrataan tutkittavaa tietystä kulttuurinormistosta saatuun kuvaan tai malleihin. Tällöin ongelmana on se, että eri kulttuureissa ja alakulttuureissa kyseiset mallit ovat kiusallisen usein keskenään päinvastaisia.
3) Tehokkuusperiaate: arvioidaan tutkittavan käyttäytymisen haittavaikutusta toiminnan tehokkuuteen tai selviytymiskykyyn. Tällöin tehokkuushaitta merkitsee eri ihmisille hyvinkin erilaista asiaa selviytymisen kannalta. Esimerkiksi veren pelko sairaanhoitajalle ja konekirjoittajalle on tällainen erilaisuus. Lisäksi selviytyminen voi edellyttää käyttäytymistä, joka määritellään epänormaaliksi.
4) Ihanneperiaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn ihanteeseen. Tällöin ihanteiden määrittely voi olla jopa mahdotonta. Esimerkiksi hyvän tai selviytyneen ihmisen käyttämien menetelmien määrittely on etiikassa iso ongelmakokonaisuus.
5) Tilastollinen periaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn tilastotietoon, jolloin vähemmistöön jääminen tai keskiluvusta kauas jääminen on epänormaalia. Tällöin tilastollisen näkökulman mukainen enemmistökäyttäytyminen, esimerkiksi alkoholin käyttö, voi olla vähemmistökäyttäytymistä epänormaalimpaa.
6) Valtaperiaate: arvioidaan tutkittavaa vallan antamien käyttäytymisen rajojen tai mahdollisuuksien pohjalta. Tällöin ongelmana on se, että vallan avulla voi muotoilla normaalisuuden määritelmää halutunlaiseksi ja samalla peittää epänormaalisuudesta olennaista.
7) Kognitiivinen periaate: arvioidaan tutkittavaa tietyn tiedon, ajattelun, ihmiskäsityksen tai vaikka muuttuvan maailmankuvan perusteella. Tässä kohdassa merkittävää on se, että ajattelu ja tieto ovat hyvin muuttuvaisia. Kummallisena tai muuna sellaisena pidetystä on varsin usein tullut järkevää ja toivottavaa. Tämä ilmenee jopa tunnetussa huudahduksessa ”sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen menevät”. Lisäksi esimerkiksi optisia harhoja on hyvin vaikea määritellä varsinaisiksi harhoiksi.
Edellisistä seuraa sellainen mutkikkuus, että jokaista normaalisuussarvion kohdehenkilöä on tarkasteltava kaikista edellä kuvatuista näkökulmista ja vasta sen jälkeen annettava se tuomio.
Näilläkin palstoilla kirjoittajia arvioidaan ja leimataan kelvottomiksi hyvin usein ja valitettavan usein se tehdään pelkästään subjektiivisuusperiaatteella.
Niin saapa nähdä, ketäpä kiinnostaa esitetty laaja tarkastelumalli!