Kun maailma ahdistaa, mitäs sitten ????

Pipsa Pattala Hesarissa 24.10. esittää tietynlaiset kulmakivet sille, kun yritetään rakentaa kestokykyä yleiseen maailmantuskaan: A) Puhu, B) Aseta rajat, C) Toimi, D) Muista toivo. Tässä on samanlaista kuin muinaisten kreikkalaisten jäsennyksessä A) teatteri, B) stadion, C) kymnaasi, D) temppeli. Näiden pääkohtien tarkennuksissa ilmenee se samanlaisuus Pattalan jäsennyksen kanssa. Merkittävää tässä on myös ne kulmakivet, joita tarvitaan ennakoivan mielenterveystyön jäsentämisessä. Herää kuitenkin kysymysten kysymys: Miksi esimerkiksi soteratkaisuissa, joissa yritetään ennalta ehkäistä psyykkistä pahoinvointia, psyykkistä häiriötä ja negatiivisesti poikkeavaa käyttäytymistä, ei saada käyttöön yhteisiä kulmakiviä? Kohdat A) Ihmissuhteet, esimerkiksi puhuminen, B) Stadion, esimerkiksi kehon toimintojen asettamat rajat C) Rationaalinen toiminta, esimerkiksi toiminta arkisten ongelmien ratkaisuissa ja D) Temppeli, esimerkiksi semmonen kuin Jumalan antama toivo, sopivat tieteellisiin tarkasteluihin, teorioihin ja käytännön toimiin.
Nykytilannetta tarkasteltaessa on tärkeä havainto seuraavanlainen: Toisaalta lähdetään yhden perustan ratkaisuista, siitähän se johtuu, viina se on kaiken syy, vääristä äänestystuloksistahan se johtuu, poliitikkojen kelvottomuudestahan se johtuu ynnä muuta sellaista. Toisaalta sitten mutkikkaampiin tarkasteluihin ei voimavaroja ole. Esimerkiksi käytännön kentillä on merkittävää seuraava: Hyväksytään kyllä tärkeä periaate nimeltä varhainen puuttuminen mutta niitä puuttujia puuttuu varhain. Korjaavan työn tekijät toimivat loppuun palamisen partailla mutta kuitenkin kansalaisia pitäisi saada entistä enemmän terveydenhuollon ammattilaisten käyntikertatilastoja kasvattamaan ???? Pisteenä Iin päälle: esimerkiksi tällaista kirjoitusta on turha yrittää saada Hesarissa läpi.
Ketäpä päätösvaltaista kiinnostaa edellä esitetyt kohdat ABCD ????