Mielen tuskaongelmien ratkominen syiden suunnasta olisi paras tie mutta….

Riikka Riihonen esitti perusteita sille, että mielenterveysongelmia ratkotaan väärästä suunnasta (H.S. 26.10.). Pirjo Tuhkasaari ja Vuokko Malinen toivat esiin mielenterveystyötä jäytävän probleemakokonaisuuden sokeudesta, ”jossa kadotetaan yhteys inhimilliseen todellisuuteen ja siihen, mitä suhteet merkitsevät ihmisen hyvän inhimillisen elämän toteutumiseksi” (H.S. 1.11.). Lisäksi jopa sellainen haave tanssilavan luona on Hesarissa hiljattain esitetty, että Suomesta tulisi hyvän mielenterveystyön suurvalta. Nykyinen suuntahan on se, että häiriöprosessien mahdollisimman varhaisissa vaiheissa kansalaisia patistetaan terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotoille. Mutta mutta! Mistä niitä varhaisia puuttujia otetaan, kun Riihosenkin esityksen mukaan ”työntekijän näkökulmasta tilanne on kuormittava ja tuottaa eettistä stressiä”???
Psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syyt jäsentyvät tieteellisiin tutkimuksiin perustuen verrattain helposti ja tehokkaasti seuraaviin pääluokkiin: Negatiiviset yksinäisyydet, huonot mallit, stressitilanteet, rangaistus-pettymyselämykset, menetykset, välttelymahdollisuudet ja elämän muutokset sinänsä. Esimerkiksi Riihosen artikkelia mukaillen: Heikosti ratkaistut yhteisöllisyyden probleemat, lapsiystävällisen kaupunkirakentamisen huonot ratkaisut, mielenterveystyöläisten eettinen stressi, huonot tukipalvelut opinnoissa pettyneille, avohoitoihin kohdistuvat menetykset, poliittiset välttelypelit soteratkaisujen priorisoinneissa ja yhteiskunnalliset muutokset digitalisaatiossa ovat osia niistä syiden pääluokista.
Tarkempi sisällön selvityskin kyseisestä syykentästä on helposti saatavissa, kun seurataan tieteellisiä tutkimustuloksia. Ketäpä vallanhaltijaa moinen tie kiinnostaa?

+1
ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu