Psyykkisen pahoinvoinnin, häiriön ja kielteisen poikkeavuuden estämisissä harha
Medioissa käsitellään paljon lasten pahoinvointia, nuorten syrjäytymistä, vanhusten heitteillejättöä ynnä muuta sellaista. Erilaisia strategioita sitten sommitellaan siihen, miten eri ikäryhmiin voi soveltaa mahdollisimman varhaista puuttumista, joka on esimerkiksi halvempaa kuin korjaava toiminta. Tämä hyvältä tuntuva toimintamalli osoittautuu kuitenkin tarkemmissa tarkasteluissa hyvin vaikeaksi. Erilaisten viihdeaineiden väärinkäytössä on mukana koko elinkaari. Lasten ja nuorten pahoinvoinnissa on mukana aina koko moni-ikäluokkainen perhe ja suku. Onnettomuuksissa ikä on sivuseikka. Lasten mielenterveystyössäkin todellinen kohderyhmä on aikuiset. Tällaista luetteloa voi moni ammattiauttaja jatkaa. Siis valitettavasti käytännössä puheet varhaisesta puuttumisesta tarkoittavat sitä, että puuttuu niitä puuttujia. Lisäksi ei ole itsestään selvää, mitä ammattikuntaa ne varhaiset puuttujat edustavat.
Kun sellaista työtä, jota ennakoivaksi mielenterveystyöksi kutsutaan, tässäkin maassa tehdään, niin kyllä edellä kuvattuun harhaan on syytä paneutua tarkemmin. Silloin on hyvinvoinnin kulmakiviin ja pahoinvoinnin syihin perustuva työ mielekkäämpää kuin esimerkiksi kansalaisten saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa terveyden ja sosiaalihuollon ammattilaisten vastaanotoille.
Ketäpä kiinnostaa tällainen, josta valtamedia ei kiinnostu!
Nk. varhaisen puuttumisen yksiköissä lähinnä keskustellaan lähihoitajan tai sairaanhoitajan kanssa. Terveyskeskuslääkäriä voidaan konsultoida puhelimitse. Psykologia, psykoterapeuttia tai psykiatria sieltä ei löydy, ts. kukan ei vaikeampia häiriöitä seulo eteenpäin lähetettäviksi. Mitä lapsiin tulee, niin perheterapeuttisesti asennoituneet perheneuvolat eivät osaa tunnistaa neuropsykiatrisia häiriöitä. Seuraavaksi vanhemmat uupuvat, joten ei ihme, että minäkin hukun töihin.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni on isänä hyvä käsitys, että täällä Oulussa yritetään puuttua lasten ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Sanotaan, että lapset ovat suvaitsevaisia toisiaan kohtaan eikä kiusaamista esiintyisi, vaikka itse olen sitä mieltä, että hedelmät eivät tipu kauas puusta tai sitä lapset perässä mitä vanhemmat edellä. Kiusaamiskulttuuri elää edelleen melko vahvasti peruskouluissa ja sillä on merkittävä rooli lasten mielenterveydellistä hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Toisaalta lapset elävät useimmiten paljon hetkessä, eikä lapset tunne katkeruutta, mutta ajattelumallit muuttuvat aikuisuuden kynnyksellä, jolloin voi kokea vielä jopa kaunaa vanhoja koulukiusaajiaan kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sairas ympäristö tuottaa sairautta ja temperamentista riippuen, lapset joko selviytyvät tai oirehtivat. Niin oliko tämä kirjoituksen juju?
Ilmoita asiaton viesti
Niin nyt tullaan tämän blogin jujuun: Tämän blogin ”juju” on siinä, että ennakoiva työ rakennetaan niille hyvinvoinnin kulmakiville joihin sitten liittyy vaikuttajien eli syiden käsittely. Esimerkiksi Hoikkalan mainitsema ”mallit” on yksi syiden pääluokka ja Roposen mainitsemat neuropsykiatriset häiriöt liittyvät kehon kunto nimiseen kulmakiveen.
Ilmoita asiaton viesti