Savon seudulla syntynyt soteriita huutaa uutta kokonaistarkastelua

Kun Savonlinnan, Mikkelin, Kuopion ja Joensuun sairaaloiden toimintojen suunnittelussa on ilmennyt vakavaa poliittista taistelua, niin muun muassa Itä-Savossa oli 3.9. Riikka Pajusen ja Jonne Tynkkysen hätähuudot Savonlinnan elinvoimaisuudesta tämän soteilun keskellä. Alueen elinvoimaisuushan liittyy sairaalahoitoihin vaikkakin mutkikkaalla tavalla. Sosiaalipalvelujen toteutuskin on osoittautunut unohtuneeksi asiaksi. Tällaisissa kirjoituksissa on todella kyse siitä, että monimutkaisuus ei yksinkertaistu vain yksinkertaisuuteen keskittymällä. Kun sosiaalipalvelut ovat vaarassa jäädä pimentoon niin jotain pitää tehdä, eihän ihmisen elämä riipu vain sairaaloista. Niin, semmonenkin kummajaisuus on olemassa kuin terveyden edistämistyö, johon kaiken lisäksi liittyy psyykkisen hyvinvoinnin, psyykkisen häiriintymisen ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen ehkäisytyö. Tällöin joudutaan jopa niin juurille, että PITÄÄ miettiä terveyden määritelmää.
Kun sitä sotetyötä tehdään, kustannuksia tulee seuraavista: palkat, matkakulut, työhuonekulut ja kulut työvälineistä, joihin kuuluu jopa persoonallisuus. Nämä on nykykäytännöissä sovitettu käyntikertalaskutukseen, jossa piilee vaikeita mutta päätöksentekijöitä kiinnostamattomia kohtia. Mikä onkaan käyntikertamaksu työntekijöiden välisestä neuvottelusta tai kumpi onkaan ARVOKKAAMPI käyntikerta, kadunhiekottajan käyntikerta vai luukirurgin vastaanoton käyntikerta! Ynnä muuta, ynnä muuta sellaista! Käyntikerta-ajattelun mukaista tilastointia ja budjetointia PITÄÄ siis muuttaa.
Oma alueensa on sitten niin sanottu varhainen puuttuminen, josta moni vaikutusvaltainen vaahtoaa mutta mutta. Avunhakemiskynnys ja niiden varhain puuttuvien työntekijöiden määrä ovat silloin vaikeita kohtia. Jäytävä kysymys on tämäkin: Mistä niitä varhaisia puuttujia, kun korjaavat puuttujatkin ovat tiukoilla? Kansalaisia vain enemmän terveyden-sairaudenhoidon suojiin, näinkö? Lisäksi erilaisten häiriintymisprosessien käsittelyssä terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät aina ole avainhenkilöitä jo senkin takia, että muutkin ammattihenkilöt ja poliitikot ovat mukana. Eikä tuo avunhakemiskynnyksen käsittelykään ole helppoa, kun huomioidaan se, että kiusallisen usein eniten apua tarvitsevat vähiten tarttuvat avunhakemiseen. Tämä alue siis PITÄÄ ottaa käsittelyyn.
Toteuttamisvastuu on soteasioiden julkisessa käsittelyssä paljon esillä. Tällöin joudutaan myös elämänkatsomuksen alueelle, jossa koulutus ynnä muut kasvatuskysymykset ja niin sanottu kolmas sektori tarvitsevat myös jopa lainsäädännöllistä tukea. Poskettomalta tuntuva väite, kulttuuripalvelut hoitavat ja edistävät terveyttä, PITÄÄ tulla tällöin vakavaan käsittelyyn.

ialybr

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu