Se ”jokainen voi olla ratkaisemassa mielenterveyskriisiä”????

Jaana Toikkanen ja Reija Paananen ovat 9.6. Helsingin Sanomissa peräänkuuluttaneet sen seikan käsittelyä, että kyseisen ongelman ratkaisuissa aina ei tarvita mielenterveystyön ammattilaisuutta. Tämä liittyy siihen ennakoivan mielenterveystyön kohtaan, jota pidetään harhaisesti itsestään selvyytenä. Mitä onkaan käytännöissä se, että ennalta ehkäisy on varhaista puuttumista! Sehän on sitä, että puuttuu niitä puuttujia.
Kun soteratkaisuja nykyisin tehdään, niin esimerkiksi päällimmäisenä ovat sairaaloiden määrät, niiden työnkuvat ja rahojen riittäminen. Tärkeä kolminaisuus psyykkinen pahoinvointi, psyykkinen häiriö ja negatiivisesti poikkeava käyttäytyminen jää käsittelylistoilla hämärään peräpäähän. Jopa asia nimeltä avunhakemiskynnys on vaikea. Esimerkiksi masennuksesta tiedetään kiusallinen korrelaatio: mitä masentuneempi, sitä korkeampi on avunhakemisen kynnys. Ryyppäysongelmissa on tuttua ”kyllä minä hallitsen viihdeaineideni käytön”. Huumevalistuksissa paradoksaalista on se, että huumeongelmaiset tietävät siitä valistuksesta enemmän kuin niin sanotut raittiit. Kun Suomen tantereilla tapahtuu jotain umpihullua, nousee medioissa huutelua syihin vaikuttamisesta mutta mutta. Kun lehtiä sitten on kerääntynyt ”kalan kääreeksi”, niin yllättävän harvaksi jäävät ne suositeltavat ja läpimenevät muutokset. Esimerkkejä on enemmänkin.
Jos sitä ennaltaehkäisyä harrastetaan, niin kyllä tarvitaan tutkimuksiin perustuvaa syyluetteloa. Sellainen on ainakin kirjassa Ennakoiva mielenterveystyö – käsikirja meille kaikille. Jotenkin on saattannut mennä medioissa sellainen teesi läpi, että Suomen mielenterveystyö on kriisissä. No tässä olisi nyt yksi huuto asiasta ja tulevaisuus näyttää, onko se tuuleen huuto.

ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu