Se tasa-arvo, on siinäkin paljon sompailtavaa ja harhaista

Suomen jokaisen puolueen ohjelmissa taitaa olla mukana tasa-arvopyrkimys. Kuitenkin: Jos minä vedän jonkun ihmisen suosta, niin kyllä silloin olen eriarvoinen sen vajonneen kanssa. Jos minä voitan juoksun kultamitalin, niin minä olen eriarvoinen hopean saaneen kanssa. Jos minä osaan kertotaulun mutta tuo ei osaa, niin olen silloin se arvokkaampi. Jos minä pääsen elämäni jälkeen taivaaseen, niin olen arvokkaampi kuin se pääsemätön. Siis jokainen minä haluaa näissäkin esitetyissä pääluokissa olla se arvokkaampi minä.
Näistä on havaittavista yksi harvoin julkisesti käsitelty ja käsiteltävä arkipäivän harha, joka ilmenee seuraavassa tarinassa: Kaksi ihmistä on kävelemässä sadan kilometrin matkalla. Ensimmäinen on sitten päässyt kilometrin päähän ja toinen puolen kilometrin päähän, jolloin joudutaan toteamaan, että ”puolet arvokaampi”. Siis todellisuudessa molemmat ovat tasa-arvoisia eli kohdassa nimeltä lähtöruutu. Eipä sellainen tulkinta elävässä elämässä kuitenkaan näin mene. Hirmu usein se vähän ehtinyt on ennen pitkää arvokkaampi.
Niin ketäpä kiinnostaa tuo, että sanalliset tasa-arvopyrkimykset ovat todellisuudessa höpöhöpöjä?

ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu