Seksi, sota, sote, sielun pelastaminen….
Mitä voi tehdä Suomen velkaantumisille, metsille, ilmastolle, psykiatrialle, pandemioille, kouluille, yliopistoille — puhumattakaan sodasta ja ulkopolitiikasta? Niin ja sillekin, että kukapa jaksaa seurata sitä mutkikasta peliä, jota hallituksen synnyttämisessä pelataan?
Edellä kuvattuun infoähkyyn ihminen on heitetty, eikä tekoälykään siinä näytä helpottavan – eikä ajatusrakennelma ”turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta”. Nimittäin tässähän tullaan väkisinkin seuraavaan: Kuolema, elämän tarkoitus (eutanasia, abortti yms.), syyllisyys, hyvyys-pahuus-huonous ynnä muu sellainen jyllää jäytää mietityttää meidän kaikkien kohdalla, vaikka ei sitä ääneen ilmaisekaan tai torjuu mielestä esimerkiksi viihdeaineilla.
Edellä kuvattu asia ”yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”, on yllättävän merkittävä, jossa on nyt tietynlainen markkinarako, kun Savonlinnan kirkkoherra on saanut julki tietynlaisen pamfletin, josta on julkisuudessa puhuttu hyvin vähän. Eräälle ateistista propagandaa paljon julkisuudessa läpi saaneelle tietokirjailijalle on kuitenkin tullut merkittävä haaste (eipä näytä sekään paljon kiinnostavan), kun vaikka seuraavia kysymyksiä pähkäillään: Miten seksuaalisuutta käsitellään oikein? Onko Raamattu Kalevalan kaltainen kansalliseepos? Ovatko vastaukset perimmäisiin kysymyksiin tietynlaisen valintamyymälän hyllyillä, joita vallanpitäjät ylläpitävät? Elääkö Nasaretilainen vielä? Miten voidaan julistella, että yksi on yhtä kuin kolme? Miten joku kaikkivaltias, joka sanoo olevansa hyvä, sallii pahuutta? Pääsevätkö kaikki taivaaseen?
Ketäpä kiinnostaa kyseiset ja kyseisen kaltaiset kysymykset kuten vaikka seuraava: Mitä se minua liikuttaa, jos tuhansia vuosia sitten jossain Kuolleen meren seutuvilla on pidetty karmea oikeusistunto ja tuomittu joku kuolemaan häpäisemällä ja muulla tavalla kiduttamalla????
Sotaveteraaniemme jäljiltä Itä-Karjalaan syntyi ja jäi satoja lapsia.
Saksalaisten jäljiltä Suomeen sitäkin enemmän. Saksalaiset sotilaat olivat suosittuja, koska jo tuolloin taisivat mm. suuseksin.
Mm. japanilaisilla sotilailla kulki rintamien takana erityiset kenttäbordellit, joihin työskentelemään oli pakotettu esim. eteläkorealaisia ”lohtunaisia”, joidenkin arvioiden mukaan jopa pari sataatuhatta!
– Tämä on hiertänyt maiden välisiä suhteita näihin päiviin asti.
Sotatilanteissa ihmiset elävät yleisimminkin, kuin ”viimeistä päivää”, koska ei voi tietää onko huomenna yleensä edes hengissä…?
Ilmoita asiaton viesti
Protestantismit ovat käsittämättömiä oppirakennelmia. Ei kuulemma tarvitse tehdä hyviä tekoja. Riittää, kun uskoo jumalaan, ts. on jumalalle meiliksi? Kalvinisteilla kuulemma taloudellinen menestyminen on merkki jumalan suosiosta, ja tulevasta ikuisesta joulusta.
En usko jumaliin, mutta menestyn taloudellisesti hyvin. Kukaan ihminen ei voi hallita ajatuksiaan, eikä alitajuntaansa. Mitenkäs se jumala sitten voi heittää helvettiin väärien ajatusten vuoksi?
Katolilaisuus ja islam kuulostavat rationaalisemmilta; pahoista teoista rangaistaan, hyvistä palkitaan.
Mutta jos suurta ylituomaria ei olekaan, niin sitten elämä on sattuman leikkiä. Stanislaw Lemin tieteiskirjoissa tämä on toistuva teema. Solariksessa pohditaan jumalan ja ihmisen mahdollisuuksia ymmärtää toisiaan ja päädytään kielteiseen lopputulokseen.
Fyysikot pohtivat vakavissaan sitä, määrääkö tulevaisuus nykyhetken.
Siitä on siis turha olla huolissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Fyysikot pohtivat vakavissaan sitä, määrääkö tulevaisuus nykyhetken.
En ole kuullut tästä, tosin en seuraa kovin paljoa tiedemaailman tapahtumia.
Todellisuudesta ajatellut, että voisiko jokin teleologia sittenkin kuvata jotain. Mitä olisi se joskus mainittu teleologia.
Joskus ihmetyttänyt se, miksi tietoisuutta pidetään ihmeellisenä. Hararikin meni kertomaan näin. Enemmän ihmettelen tietoisuuden ihmettelemistä. Tietoisuuteen jokin erillisempi suhde, vai mistä kyse.
Eletään sen verran epätietoista, että sitä vasten erottuu tietoisuus, ja korostuu ihmeteltävänä. Jos taas olisi tietoisempi, ottaisi tuntemukset tietoisemmin, ja tiedostelisi tuntemuksellisuutta, ei niinkään paljon olisi tunnustelemassa tietoisuutta.
Millainen on kokonaisuus, ja millaisia sen erilaiset kytkennät, joista osan ihminen voi tajuta_(1..x), ts joitain kytkentöjä koskevasti, olemme siinä kytkentätyyppisessä(n), josta käsin tuntuu asiat tältä, ja/tai tiedostuu jotenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa.
Ihmisellä on tietoisuus, mutta jatkuva puuromainen ajattelu peittää sen. Mielemme ei halua pysähtyä ajattelemaan nykyhetkeä vaan karkaa mielellään menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Nykyheti, juuri nyt on mielelemme vaikea rasti.
Tietoisuutemme kirkastuu kun lakkaamme ajattelemasta.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Uskontorakennelmat ovat virheellisiä ja monien ihmismielten käsittelyn jälkeen menettäneet selkeytensä. Ajatuksien avulla ei löydy ratkaisuja kaikkiin esille tulleisiin kysymyksiin.
Kun mielesi on avoin voit kokea johdatuksen elämän valinta tilanteissa. Se auttaa melkoisesti tekemään oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Eksistentialistiset filosofit osoittivat, että on turha miettiä tekojensa seurauksia, koska niitä ei voi ennustaa.
Jos kaikki on sattuman leikkiä, on turha etsiä maailmasta ennustettavuutta, tai johdonmukaisuutta. Johdatuksesta puhumattakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs eksistentialistiksi nimetty filosofi on Kierkegaard, jota on myöhemmin kutsuttu fideistiksi, sillä hän hylkää järjen todellisuuden perusteiden etsinnässä ja sen sijaan kääntyy ihmisen sisäisen tunteen puoleen. Kierkegaard pitää kristinuskoa suurimpana mahdollisena paradoksina, joka on mahdollista omaksua vain uskon hypyllä. Kristillistä kirkkoa hän arvosteli sen orjuuttavuudesta, ja kannustikin ihmisiä löytämään ”oman uskonsa”.
Itse olen kokenut Kierkegardin ajatukset oikean suuntaisiksi ja olen elämäni aikana kokenut runsaasti johdatusta valintoja tehdessäni.
Mielestäni ihmisen järkeä ei ole suunniteltu ymmärtämään tapahtumien johdonmukaisuutta tai ennustavuutta. Johdatus on kokemukseen perustuva väite.
Ilmoita asiaton viesti
Melkoista puuroa tuntuvat ajatuksesi keittävän.
Mielemme kehittämiin ongelmiin ei löydy ratkaisuaja ja vastauksia logisen ajattelun avulla. Mielemme kykenee ratkaisemaan vain arkipäivän ongelmia, ei muuta.
Noihin iankaikkisuus kysymyksiin saa vastauksia vain uskon avulla.
Usko sinäänsä on lahja ja hyppäys arkipäivän tietoisuudesta korkempaan universaaliin älyyn joka on olemisen lähde ja perusta. Asian selventää tanskalainen Kirkegard kirjoituksissaan.
Saadaksesi ajatukset selkiytymään ja vastaanottamaan oivalluksia, sinun on opeteltava pysäyttämään mieltäsi hämmentävä jatkuvien ajatuksien virta.
on hyvin miellyttävää pyäyttää mielesi synnyttävä ajatusten myllertävä puuro ja nauttia hiljaisuudesta. Hiljaisuudessa mieleesi pulpahtaa vastauksia kysymyksiisi.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä enemmän ajattelen elämän peruskysymyksiä,
sitä vähemmän ymmärrän niitä.
Ilmoita asiaton viesti
” Manu ” Koivisto sanoi aikanaan vihaavansa ateisteja sen takia, että he luulevat ymmärtävänsä asioita, joita ihminen ei voi ymmärtää ja asettuvat näin jumalaksi jumalan paikalle.
– Lapsuuden saarnamatkat maallikkosaarnaaja-isän matkassa olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä ”fundeeraavalle filosofillekin…?!”
( – Ilmeisesti ”vihasi” ateisti, skeptikko Erkki Tuomiojaakin…?)
Ilmoita asiaton viesti
Tässäkin asiassa olen Manun kanssa samaa mieltä. (en ole demari)
Manu kantoi raamattua repussansa läpi koko sodan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ”Mitä enemmän ajattelen elämän peruskysymyksiä,
sitä vähemmän ymmärrän niitä”. Mitä sitten, kun ihminen tekee introspektiossaan kyseisen havainnon? Jotenkin hänen on siihenkin reagoitava.
Ilmoita asiaton viesti