Tähtitielilijän ja piispan totuus Jumalasta on uusi suhteellisuusteoria

Suomessa on tehty merkittävä laboratoriokoe asiasta, joka toistuvasti hyrisee Uuden Suomen blogeissakin. Kaksi pitkälle koulutettua totuudenetsijää etsivät vuosikausia yksimielistä vastausta jumalakysymyksiin. Työaikoja tästä 2004-2020-projektista tuli varmaankin kymmeniä tuhansia tunteja mutta yhteisen totuuden sisältävää julkilausumaa ei syntynyt.
Elämä kuitenkin jatkuu ja kysymyksen, mitäs sitten, alle kerääntyy lisää erilaista tavaraa — toistensa tappamistakin:
Onko nyt sitten todistettu, että totuuksia on tässä niin monta kuin ihmisiä?
Onko nyt sitten todistettu, että todellinen elämänmalli kaikissa ihmisyhteisöissä on ”totuutta ei ole mutta on myytteihin perustuva usko ja uskonto, jolla pönkitetään yhteiskunnan valtarakenteita”?
Onko nyt sitten todistettu, että puheet taivaasta, Jumalasta ynnä muusta sellaisesta ovat ihmiskunnan yksi samanlainen riesa kuin tuhoavat virukset, joita jatkuvasti vilisee?
Onko nyt sitten todistettu, että totuus on tässä tietynlainen pelipallo, jota pelaajat potkivat yrittäen tuottaa toisilleen rankkareita vääräuskoisuudesta, sekopäisyydestä ynnä muusta sellaisesta?
Onko nyt sitten todistettu, että totuus on uskontokunnilla ateismi, agnostismi ja teismi mutta on menetetty mahdollisuus, että tuloksellisia ”brexit-neuvotteluja” näiden välillä joskus pidetään, joten totuuksia on kolme ja samalla yksi eli se lopullinen totuus.
Onko nyt sitten todistettu, että merkittävä mahdollisuus monelle on se, ettei kannata hukata voimiaan näiden juttujen selvittelyyn, joista monet tietoviisaatkaan ei tiedä muuta kuin sen, että ihminen keksii kollektiivisella mielikuvituksellaan elämän tarkoituksia?
Kun kyseistä tähtitieteilijä Esko Valtaojan ja piispa Juha Pihkalan koetta ei voi toistaa, mitä siitä seuraa tieteelliselle päättelylle? Onko tässä samanlainen tilanne kuin vaikkapa se, että maapallon ulkopuolista elämää ei ole todistettu olevan mutta todisteita saattaa löytyä ja silloin erilaiset uskonyhteisöt voivat tapella —- ja tappelevat niistä?
Sellaisenkin havainnon voi tästä tehdä, että ihmislapset Esko ja Juha ovat löytäneet yhteisen uskon: Tuska on kaikille tuttu ja yhteinen totuus, jota kaikki myös pyrkivät mahdollisimman paljon hallitsemaan – tai välttelemään. Samanlaisen havainnon teki ajasta eräs yliopistojen ulkopuolella työskennellyt patenttitoimiston virkailija, joka tiivisti työnsä tuloksen useimmille ihmisille käsittämättömään totuuslausekkeeseen, E on yhtä kuin m kertaa c kertaa c. Siinä aika on kaikille yhteinen totuus, josta kuitenkin ilmenee, ettei kukaan tiedä mitä se on mutta tuttu totuus se silti on.
Usko, tiede ja tuska olisivat siis ne uudet elämän kulmakivet, jotka kyseiset pähkäilijät löysivät. Ketäpä kiinnostaa?

ialybr

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu