Viisauden määrittely ja mittaus, kas siinä tärkeää uutta

”Minä viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.” Tämä kuningas Salomonin aikainen sananlasku näköjään kiinnostaa nykymedioita, 23.4. myös Helsingin Sanomia. Lehdessä ilmenevä Jenni Spännärin lähtökohtamääritelmä käsittää ajattelun ynnä tiedon, pohdiskelun ja myötätuntoisuuden. Lisäksi Spännärin mukaan viisaus on nykyään tieteessä ja yhteiskunnassa jonkinlaisen koulukiusaamisen kautta menetetty voimavara. Siihen liittyen noin kymmenen vuotta sitten Psykologia-lehdessä suomalainen Katja Kokko on jäsentänyt viisauden yleiseen ja henkilökohtaiseen. Yleisessä jäsentyvät seuraavat elementit:
1) Tietämystä käytetään sekä viisaan yksilön itsensä että muiden hyvinvoinnin edistämiseen.
2) Ilmennetään poikkeuksellisen laajaa, syvällistä ja tasapainoista tietämystä.
3) Käsitellään parhaalla mahdollisella tavalla erityisesti elämään ja sen merkitykseen liittyviä tärkeitä ja vaikeita strategioita sekä niihin liittyviä kysymyksiä.
4) Vaikka viisauden määrittely ja saavuttaminen epäonnistuu usein, niin viisaan ihmisen tunnistaminen onnistuu silti helposti.
5) Ymmärrys tietämyksen rajoista ja maailman epävarmuudesta kuuluu viisauteen.
6) Mieli ja persoonallisuus ovat viisaalla ihmisellä erityisen sopusointuisia.
7) Viisaus edustaa korkeinta mahdollista tietämyksen, harkintakyvyn ja neuvomisen tasoa.
Henkilökohtaisessa viisaudessa sitten ilmenee:
1) hyvä käsitys oman itsen suhteellisuudesta
2) hyvä omaan elämään liittyvä ymmärrys ja oivalluskyky
3) hyvä epävarmuuden sietokyky
4) hyvä itsesäätelykyky
5) hyvä käsitys oman käyttäytymisen ja/tai tunteiden ympäristösidonnaisuudesta
6) hyvä käsitys vahvuuksista ja heikkouksista ystävänä
7) hyvä tietoisuus siitä, kuinka voi kehittyä.
Tässä olisi poliitikoille ja muille ”totuuden jälkeisen ajan” päätösvaltaisille hyviä kohtia käsiteltäviksi ja erityisesti huomioon otettavaksi. Älykkyysosamäärä on 1900-luvun alussa kehitelty termi. Nyt sopisi mainiosti, että jotkut kehittävät viisausosamäärän. Spännärin ja Kokon oivallukset olisivat sille mainio perusta. Ketäpä kiinnostaa? Kaiken lisäksi Älykkyyden määrittely nykyisenä tekoälyn aikakautena on tullut entistä mutkikkaammaksi. Se myös sotkeentuu helposti lahjakkuuden probleemoihin. Jopa sellainen termi kuin armolahja on yllättävän tärkeä käsiteltävä. Ja vielä: rakastamiskyky ja viisaus ovat semanttisessa avaruudessa lähellä toisiaan.

ialybr

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu