Yllättävän mutkikasta eutanasiassa: oikeutta tappaa itsensä on mahdotonta kumota.

Jälleen on Hesarissa eutanasiaa esillä sekä jyllää ja jyllää kaksiluokkainen kysymys, hyväksytkö eutanasian vai ei. Piispa Laajasalo kirjoitti siitä 11.5. Kiinnostaisikohan tässä ketään seuraava mutkikkuus: Yhteiskunnissa on voimassa laki, kansalaisen on alistuttava tappamaan itsensä sotaan osallistumisilla eikä kuitenkaan ole lakia pakollisesta rauhantyöstä tai muusta ihmiselämän säilyttämisestä????
Eräs muinainen filosofi löysi teesin, väitteen tai muun sellaisen, joka kaikkien on pakko hyväksyä. Tuo ”ajattelen, olen siis olemassa” on sitten tietynlainen lähtökohta muiden teesien sorvailuissa. Kuitenkin myös teesi, tunnen tuskaa, olen siis olemassa, on perustava totuus. Siitä on moni sitten jatkanut: tuskaisella ihmisellä on oikeus tappaa itsensä. Tämmöisestä teesistä aukeaa kuitenkin tietynlainen kenttä, joka ei ole kaksiosainen. Siinä avautuvat sellaiset kysymykset kuin, miten päästä taivaaseen, häviääkö tuska itsensä tappamisella, onko Jumala tässä kysymyksessä mukana, miten tuskan määrää mitataan yms. yms. Tällaisista asioistahan on kautta aikojen jopa tapettu toisiaan ja erilaiset valturit ovat säilyttäneet sellaisen, että yhteiskunta kuin yhteiskunta voi määrätä kansalaisiaan sotaan, joka on joukkoitsemurha. Kaiken lisäksi itsensä tappajalla on mahdollisuus – ja oikeus, jota ei voi pois ottaa – rankaista haudan takaa vaikka viestillä ”katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan”.
Niinpä. Sekin on kyllä yksi elämän ihme, että ei Helsingin Sanomissa mene läpi kirjoitusta, jossa perustellaan eutanasiakysymyksen moniulotteisuutta.

ialybr
Sitoutumaton Savonlinna

Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu