Demokratia on muuttunut etuoikeuksien kähminnäksi

Monesti hoetaan, että demokratia on paras järjestelmä kaikista vioistaan huolimatta. Olisiko kohta aika alkaa puhumaan menneessä aikamuodossa. Demokratia oli uusien aatteiden nousun myötä 1800-luvulta alkaen jonkinlainen poliittisen kilpailun areena, jonka puitteissa erilaiset aatteet sosialismista konservatismiin saattoivat kilpailla. Parahaimmillaan tämä kilpailu tuotti hyvän lopputuloksen tai kompromissin. Ei menty liian pitkälle perinteiden kitkemisessä, eikä toisaalta jääty liian taantumuksellisiksi.

Yhdysvalloissa puhutaan tällä hetkellä, että heidän demokratiansa on rikki. Suomessa jatketaan vanhaan malliin. EU:ta olisi hieman kehitettettävä kohti täydellisyyttä. Sitten olisi vielä liityttävä Natoon ja kaikkiin organisaatioihin, joihin vain ”pääsemme päättäämään” yhdessä samanmielisten kanssa. Todellakin kyse on samanmielisistä. Kaikki kähmivät rahoja surutta omiin taskuihinsa.

Ateistisesti ajattelevat puhuvat Jumalasta jonain sokeana kelloseppänä, joka jätti luomansa koneiston pyörimään omillaan. Syy ei ole Jumalassa, vaan näivettyneellä uskolla varustautuneet tai sen kokonaan menettäneet eivät näe Jumalan ihmeitä ympärillään. Niin muodoin he eivät ole kiitollisia Jumalalle elämästään tai mistään muustakaan. Kaikki on jotenkin itse ansaittua ja nautiskelu elämän päämäärä. Maksulliset naiset ja pojat ovat elämän suola heille. Huumeilla huiput ovat sitten vieläkin hekumallisempia.

Demokratia järjestelmänä ja muut ilmassa roikkuvat käsitteet – ihmisoikeudet jne – ovat tänä päivänä samanlaisia kuolleita käsitteitä, joiksi Jumala on jähmettynyt ateisteilla. Demokratiaa vielä ylistellään ja kansat osin uskovat sen olevan tie parempaan huomiseen.

Ihmiset eri puolilla maailmaa edelleen inspiroituvat Luojansa mahtavuuden edessä. Heille Jumala on antava tarpeet – luksuksen eteen pitää joko raataa tai käyttää jotain demokraattista valhetta kansojen kusettamiseen. Ylellisyydestä taisteleminen ja sen takia luonnon tärveleminen eivät kuulu pelkistettyyn elämään johon materialismin kaudella vihattu usko Jumalaan tähtää. Mikäli jollekin siunaantuu varallisuutta tai valtaa siihen tulee mukana myös vastuu. Näin siis aikana jolloin uskottiin Jumalaan ja pelättiin sitä korkeinta tuomioistuinta, jota ei missään Haagissa tai Nürnbergissä käydä näytöstyyliin.

Nykyisessä demokratiassa ei kulemma ole minkäänlaista autoritäärisyyttä. Se on pelkkää valhetta sikäli, että koko poliittinen kilpakenttä on kaapattu isompien pelurien toimesta. Mikäli konservatismi ei tuota rahaa koneistolle, se ei saa osallistua vakavana liikkeenä poliittiseen toimintaan. Sellaista mahdollisuutta ei anneta, että yksi kansa haluaisi valita luonnon kantokyvyn  mukaisen elämäntavan ja siirtyisi vaikkapa kalevalaiseen kulta-aikaan.

On olemassa vain joitain agendoja, joita saa demokraattisen askartelun kautta ajaa. Naisten asema kuulemma on jokin tavoite. Jokainen tietää, ettei pelkillä poliiittisilla päätöksillä voi siirtää loputtomasti rahaa vaikkapa hoiva-alan naisille. Naisen euro on kuulemma 80 senttiä. Tätä epäkohtaa korjaamaan suostuu joukko naisia. He haluavat päästä parempia palkkoja tarjoaviin tehtäviin politiikan kautta. Mitä saa tavallinen naisäänestäjä siitä, että joku nainen pääsee nauttimaan muiden kanssasisartensa puolesta ministeriauuton takapenkistä ja kohtuu hyvistä palkoista?

Ennen puhuttiin siitä, että valta merkitsee vastuuta. Kansa äänesti ennen valtaan sellaisia, joiden se katsoi olevan vastuullisia ajamaan omia asioitaan. Moni hyväksyi viisaan valtiomiehen ajavan jossain tapauksessa omien lyhyen tähtäimen etujen vastaisia asioita kokonaisedun takia. Oli vahva luotto siihen, että kyse oli vastuullisuudesta. Nyt kansa toimittaa yrittäjien tavoin jotain omaa kuvitteellista asiaa ajavia lobbaajia eduskuntaan.

Nykyisellään naiset menevät politiikkaan etuoikeuksien takia. Siinä ei nähdä mitään outoa, koska siinähän naiset nousevat keskipalkaltaan parempiin tehtäviin. Ollaan matkalla siihen, että naisen euro olisi tasavahva valuutta miesten euron kanssa.

Ne taustapirut, jotka ovat kaapanneet demokratian käsiinsä varmaan nauravat salassa, kun näitä kumileimasimiksi pyrkiviä naisia tulvii politiikkaan tekemään ”oikeita päätöksiä”. Nuoret naiset pärjäävät politiikassa. Heillä on ulkonäköä ja naiviutta uskoa omaan kykyynsä. Monet naiset rynnivät politiikkaan vetoamalla koulutukseensa ja pätevyyteensä. Osaavat kuulemma tehdä oikeat päätökset – siis puolueensa nimittämien virkamiesten esitysten pohjalta. Eikö pitäisi olla jokin muukin visio?

Nuoret miehet huomaavat varsin pian politiikassa, että heitä sumutetaan. Iän myötä miehestä voi kuoriutua poliittisia lainalaisuuksia ymmärtävä ja jopa siihen johtajuutta tarjoavia yksilöitä. Ei tosin enää nykyisessä todellisuudessa. Tällaiset raivataan pois isompien taustaintressien ajajien toimesta ja varhaisessa vaiheessa.

Naisella puolestaan käy niin, että toiset naiset jättävät äänestämättä mummoja, joiden silmät olisivat saattaneet avautua. Taas äänestetään joukolla uutta 20-40- vuotiasta naista nauttimaan etuoikeuksia ja tasoittamaan naislauman palkkaeroa miehiin nähden. Vallankahvaan noussut nainen voi sitten viilailla luottokortteja ja ostella luksusasuntoja. Ainoa ikävä puoli ”valtaan” (ts. etuoikeuksien äärelle) nousemissa on se, että saattaa tulla sähköpostiin liian innokasta ihalijapostia. Nuoret miehet lähettelevät palautetta hemaiseville politiikkonaisille – juhlakuntoinen suvunjatkamisväline lienee se tavallisin. Vihaviestejäkin tulee niiltä, joilla on kenties liian vaatimattoman oloista kuvapostia tarjottavaan tai ison mahan takia eivät saa selfietä otettua. Pekka Haavisto saa varmaan vastaavaa kuvamateriaalia. Naisista poiketen hän ei valittele julkisuudessa sellaisesta. Kokoelmat karttuvat, joita voi sitten näytellä omille seurapiireilleen.

Maailmalla on erilaista perinnettä. USA:n johtama demokratia on pitkälti heikon valtion ja kaupankäynnin varaan rakentunutta. Nykyisin keinotekoinen elintaso perustuu dollariin ja Wall Streetin keinotteluun. Usein konservatiisiksi maiksi on leimattu sellaisia maita, joiden valta on ulottunut fyysiseen lähipiiriin. Ne ovat armeijamaisen keskitettyjä. Saksa ja Venäjä ovat esimerkkejä täsllaisista. Iso-Britania puolestaan on itsessään saari ja sen valta on perustunut kaukaisista maista saatavaan vaurauteen – ts. kaupankäyntiin.

Indonesiassa on kahdenlaista valtarakennelmaa. Malesian ja pohjois-Sumatran islamilaiset kaupungit tai satamakaupungit olivat kaupankäyntiin perustuvia. Jaavalla puolestaan erinäiset kuningaskunnat sisämaissa olivat hierarkisia ja etuoikeuksiin pohjaavia. Ne perustuivat pitkälti kykyyn tuotaa riisiä ja muuta myytävää satamakaupunkeihin ja omille kansalaisilleen. Kauppavaltioiden – Aceh, Melaka jne – ongelmana oli se, että ne hyökkäilivät kilpaileviin kauppapaikkoihin ja jopa ryöstivät niistä orjia, joita laitettaan sisämaan puolelle tuottamaan ruokaa kaupungille.

Hovien ympärille rakentuvat hallitsijadynastiat jaavalla puolestaan tuottivat aina jossain vaiheessa jotain narkkareita hirmuhallitsijoikseen. Ylellisyydessä kasvaneelle prinssille tuli aina jotain houkutuksia. Naisia nyt aina sai, mutta suurempaa iloa tuotti kai kemialliset substanssit ja päihteistä suurin – eli valta. Kaikki eivät olleet edes islamilaisia hollantilaisten saapuessa alueelle.

Miten tämä liittyy Suomen tilanteeseen? Olemme olleet erinäisten suurvaltojen osia suurimmaksi osaksi. Suomalainen ei kai ole suuremmin hovien mahtavuutta ihastellut. Ruotsin tai Venäjän hovit ovat edustaneet vierasta valtaa, tai ainakin kaukaista asiaa oman aikaisessa maailmassa.

Saksan keisari Wilhelm II:n äiti oli kuningatar Victorian tytär. Tämä halusi opettaa pojalleen englantilaista liberalismia. Saksalainen huumorintajuton konservatismi ei ollut äidin mieleen. Poika oli ristipaineessa, sillä hänen isoisänsä ja Bismarck varoittelivat tälle äidin opetuksista. ”Äitisi on vieraan vallan – Englannin – kätyri”. Tietenkin ristiriitainen kasvuympäristö.

Suomalaiset eivät ole olleet perinteinen kaupan käyntiin tottunut paikka. Muutama rikas sai tuloja kehitysmaiden tavoin maamme luonnonvaroista. Muu väki sai olla tyytyväisiä tarjotessaan vaikkapa kylpyläpalveluja rikkaille venäläisille. Suurin osa söi omilta mailtaan saamaa ruokaa ja vaihteli naapurien kanssa. Joitakin kaupunkeja kävi ulkomaan kauppaa, mutta suurimmaksi osaksi olimme maatalousyhteiskunta. Siis olimme enemmän konservatiivisen tradtition kansa.

Itse asiassa tilanne oli erilainen verattuna moniin ns. länsimaihin verrattuna vielä 1980-luvulla. Muistan, kuinka Bagdadin kansainvälisessä koulussa minulle taloustiedettä opettanut amerikkalainen nainen poimi tilastoja 1980-luvun puolestavälistä Suomeen liittyen. Maatalouden parissa työskentelevien osuus oli yli 10%ia. Muissa länsimaissa luku oli muutaman prosentin tasolla. Ottaen huomioon, että maaltamuuttoa oli tapahtunut jo paljon 1960- ja 1970- luvuilla, luku oli siis huomattava.

Paavo Lipposet ja kokoomuslaiset olivat katkeria kun keskustapuolue pärjäsi vielä senkin jälkeen kun maaseutu oli lopullisesti autioitettu. Keskusta edusti siihen aikaan vielä jonkinlaista tolkun konservatismia, josta kokoomus luopui jo 1990-luvulla. Sivistysporvarit rutattiin ja kaikenlaiset markkinamiehet ja muut Nato/EU helppoheikit nousivat asemiin siinä puolueessa.

Suomessa on tällä hetkellä suuri joukko sellaisia, jotka ajavat maahamme liberaalia mallia. Maastamme pitäisi tulla jonkinlainen liberaali kauppapaikka. Tässä on ero siihen insinöörijohtoiseen ajatteluun, jossa valtio jopa aloitteli erinäistä subventoitua liiketoimintaa – useimiten teknistä tuotantoa. Nyt pitäisi olla houkutteleva paikka jonne sijoittua tekemään kauppaa. Samaan aikaan pidetään kauppa Venäjään päin kiinni pakotteilla. Kiinaa ei saa kuulemma myöskään päästää markkinoille.

Elina Valtonen on ehkä tunnetuimpia liberalismin äänitorvia. Hänellä on moniin naisiin verrattuna visio tai aatteellinen agenda. Hän näyttää uskovan siihen itse. Mutta mitä se merkitsee tavalliselle suomalaiselle? Helpotetaan kaupankäynnin edellytyksiä. Kannustetaan yrittämistä. Ennen uskottiin, että oli hyvä jatkaa isän ammatissa tai jalanjäljissä. Suomalaisista aika harvalla on yrittäjäperhe taustallaan. Jossain pohjanmaalla tai bisnescity Lahdessa lienee pienyrittäjyys ollut jopa kannustettavaa. Oliko Lahden tapauksessa viipurilaisuuden perinne mukana, en ole tutkinut tarkemmin. Yrittäminen liittyy myös tietynlaiseen mafia-kulttuuriin. Suomen Chicago. Lahdessa sosialistit torppailivat yliopistohankkeita 1970-luvulla. Olisi tullut liikaa kokoomuslaisia äänestäjiä kaupunkiin. Vasta myöhemmin yliopistot nähtiin usein pohjana, jolle innovatiivinen yrittäminen pohjaa. Ei pelkkä slogan tai imagon muokkaus siinä auta.

Suomalaisen kannalta liberalismin ja yrittämisen kannustaminen tarkoittaa sitä, että työvoimaa pitää tuoda maahan ja suurimmaksi osaksi yrittäjäaines tulisi muualta. Eräs pakistanilainen mies omistaa Helsingissä 5 subwayta – ellei jo nykyään enemmänkin – ja bangladeshilaisia ja muita omistaa useampia. Nämä kaikki ovat kärkkyneet pizzahuttien ja Kentacky Fried Chickenien ja muiden tuloa maahan. On totta, että he työllistävät suomalaisia, jos eivät saa paremmin palveluammatteihin sopivia aasialaisia palkattua.

Samalla tavalla liberaalina uudistuksena voi pitää taksien kilpailun vapauttamista. Saiko siitä hyödyn suomalaiset? Elina Valtosen ajama politiikka sopii siis mainiosti Helsingin tilanteeseen. Kaupungista on tulossa monikulttuurinen kovalla vauhdilla. Maahanmuuttajien työllistyminen etenee varmaan vauhdilla. Suomalaiset työttömät ovat varmaan jo kaluttu resurssi. Luottotiedot menettänyt ei ota muita kuin pimeitä töitä vastaan ulosmittauksen takia. Rikosrekisterillä ei kai töitä juuri saa. Toisilla on paha päihdeongelma ja siitä syystä ei ilman muutamien kuukaisien kiduttavaa kuntoutusta tai vanhan termin mukaista ns. ”niskasta kiinni ottamista” kykene töihin. Osa työttömistä ei henkisten rajoitteiden tai vaikkapa fyysisten vaurioiden takia ole työvoimana täydellä rahalla myytävää tavaraa. Kokoomuslaisessa kielen käytöss he ovat laiskureita. Kannustimia ja toisella puolella kidutuskeinoja pitäisi kohdistaa lisää, että työt alkavat maistua.

Nykyisin viranomaiset patistelevat maahanmuuttajia veronmaksuunkin. Ennen joku maahanmuuttajayrittäjä sai olla aika rauhassa jos ei samaan aikaan kerännyt soskurahoja. Kun ajattelee kokoomusta ja vihreitä koulutettujen puolueina. Ne kaappaavat suorasti jäsenilleen ison osan viroista, ninpä heille on luontaista saada verokertymää lisää. Raha ei haise. Tehköön sitä vaikkapa romanialaiset, aasialaiset tai kuka tahansa, kunhan eivät tunkeude heidän asuma-alueilleen.

On toki selvää, että jonkin ison ketjun ravintolan franchise-omistajaksi päätyneet maahanmuuttajayrittäjät eivät kierrä veroja ainakaan suomalaista pahemmin. He eivät halua menettää liiketoimintaansa. He laajentuvat saavat sitä kautta hyötyä verotuksessa. Tietyllä tavalla he siis työllistämällä hyödyttävät maata lisää, koska kunnianhimo ei pysähdy pelkän oman toimeentulon turvaamiseen. Pienet pizzeriat eivät tuota sen vertaa, että niistä saisi edes veroja kiertämällä töistä kunnollisen korvauksen, siis kun ottaa huomioon, että niissä paiskitaan töitä 7 päivänä viikossa 12 tuntisia työpäiviä – omistajina. Muslimeilla on etu siinä, ettei ole tullut tavaksi ottaa vähintään kahta känniä viikossa. Eli työtä ei pidetä samalla tavalla uhrauksena kalliista vapaa-ajasta.

Aikoinaan Suomessa muistutettiin siitä, että maahanmuuttajat, kuten Fazerit ja vastaavat yrittämistä täällä alkaneet olivat maata eteenpäin vievä voima. He työllistivät suomalaisia aikoinaan. Jatkossa yrittäjäpotentiaali tulee Euroopan ulkopuolisista maista ja sillä on kuttuuria muuttava vaikutus. Helsingin virkamiesaatelisto alkaa muistuttaa siirtomaaherruuden kaltaista raskasta yläluokkaa, jonkin elintason turvaaminen edellyttää uusia alamaisia veronmaksajiksi. Mikäli kokoomuslaiset tosissaa haluaisivat työllistää suomalaisia, rupeaisvat he itse yrittäjiksi. Toisin sanoen sellaisiksi yrittäjiksi, joidenka asiakkaina olisi muita kuin kavereita valtion sektorilla.

Maamme tulevaisuus lienee jatkossa osin turismin ja palvelusektorin varassa. Identiteettiä pitää muokata. Seksuaalivähemistöt ovat kaiketi siinä avainasemassa. British Airwaysin lennoilla vanhemmat stuertit ovat mielestäni hyviä ammatissaan. Heillä saattaa olla seksuaalinen suuntautuminen mitä on. Sen sijaan joku suomalainen hintahtava stuertti ei ole mielestäni samalla tavalla tahdikas eikä näytä olevan sinut kehonsa kanssa. Käytös on teennäistä. Esitetään hienoa palvelukulttuurin taitajaa. Minusta kyse on feikistä ja epäsuomalaisesta hommasta. Ei sellaiseen kasveta yhdessä sukupolvessa.

Nykymuotoinen ylikansallisilla sopimuksilla ja agendoilla saastutettu demokratia, jossa valtion edellytykset puolustaa omia kansalaisiaan, on pelkkää huuhaata. On olemassa EU ja muita lisätasoja. Maakunnat päälle tai alle – miten vain. Nykysin virkamiehen kantilta katsottuna virkoja hoidetaan ja töitä tehdään. Yrittäjillä olisi velvollisuus tarjota todellisia töitä ja kasvattaa verokertymää siltä varalta, että velkaa ei enää saada kokkareiden ja muiden punavihreiden juhlien jatkumisen turvaamiseksi.

+2
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu