Hyppy-heidit länsimaisuuden kilpinä EU Suomessa, olisiko parempi vaan luovuttaa valta suosiolla saksalaisille

Suomi on ollut jo neljännesvuosisadan ajan EU:n jäsen. Pieni maa on imeytynyt sen syövereihin ja menettänyt identiteettiinsä moisessa pyörityksessä. EU vaikutti suurelta globaalilta pelurilta ja edelleenkin sitä palvelleita suomalaisia diplomaatteja esittää lisää päätäntävaltaa järjestölle. Tavallaan ymmärtää ihmisiä, joille on auennut mahtavuuden tunne EU:n ytimissä.

Entisaikaan kuului kysymys: Mutta mitä tästä kaikesta saa työmies? Työ on siirtynyt nettiin tai muuten muuttanut muotoaan. Samalla tavalla on syytä hieman tarkastella Suomen vaihtoehtoja. Minä katson edelleen asiaa Suomen kannalta. Mitä koko hommasta hyötyy Suomi ja sen väestö? EU:n ja länsimaisten lissukoiden kerhoon laajemminkin on saatu uutta testoa väkeä viimeksi lennoilla Afganistanista.

EU alkaa olla tilanteessa, että yhteismarkkinaa puolustetaan Linnake Euroopan nimissä. Kiina ja Aasia kasvaa ja Eurooppa surkastuu. Vastaus uuteen tilanteeseen on se, että sulkeudutaan pahalta Kiinalta ja Aasialta. Hybridiuhkat ja ilmaston tuhoutuminen pelottaa. Ilman yhteistyötä Suomi ei pärjää, kuulee usein sanottavan.

Vaikea sanoa mistä kansakunta saa suurmiehensä. Mannerheim ja Kekkonen olivat melkoisen säteileviä johtajia näinkin pienen maan johdossa. Muistan Bagdadissa, kuinka Suomen suurlähetystön irakilaiset työntekijät häpeilivät Mauno Koivistoa, joka kumarteli omien ministeriensä edessä. Tämän päivän uutispaljoutta miettiessä vaikuttaa ihmeellistä, että Irakin televisio näytti pätkiä Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolta joskus vuosina 1983 tai 1984.

Suomen suurlähetystön irakilaiset olivat olleet ylpeitä edustaessaan Kekkosen maata. Koivisto demarina halusi esittää nöyrää poikaa ja tekopyhästi pokkuroi alamaisiaan. Sellainen ei maailmalla värissyt myönteisellä  tavalla.

Suomella oli oma ideologia aikoinaan. Olimme puolueeton maa, joka vaali hyviä naapuruussuhteita erilaisen yhteiskuntajärjestelmän – kommunismin – kanssa. Sellainen oli monille kenties liian vaikea käsittää. Suuri osa lähti ihailemaan Neuvostoliittoa tai ainakin suomettui siinä menossa. Suhteessa Euroopan Unioniin Suomella ei ole mitään ideologiaa. Joku ihmeellinen oppi EU:n kovista ytimistä oli vallalla jossain vaiheessa. Tilanne on hämärtynyt entisestään kun puolueettomuutta on alettu kiroamaan. Haluamme olla täysillä mukana kaikissa läntisissä organisaatioissa. Peukku ylös; Guantanamon vankilennot, Yes; Afganistania ja Irakia miehittämään.

Tässä kohtaa olisi syytä ottaa hieman happea ja tehdä tilannearvio. Mitä Suomi saa siitä, että Italian, Kreikan ja etelä-Euroopan taloudet pelastetaan? EU:lle voi tietenkin antaa lisää valtaa. Suomella ei ole laittaa ihmisiä ajamaan edes Suomen asiaa EU:ssa, niin mitä lisäarvoa Suomi voisi sitten tarjota EU:n ulkopolitiikassa? Minulle ei tule heti mieleen visioita omaavia virkamiehiä siihen hommaan. Mikäli halutaan vahvempaa EU:ta olisi varmaan suomalaisten edun mukaista samaan syssyyn antaa saksalaisten hoitaa Suomenkin asiat. Suomessa on kuitenkin Lidliä ja muuta saksalaista intressiä.

Mitä Suomessa tekee jollain EU:n ja Naton laittamalla suomalaisella hyppyheikillä vaikkapa Supon tai Poliisihallituksen johdossa? Nämä heikot luonteet etsivät ”yleiseurooppalaisia”  ongelmia Suomessa ja häpeilevät EU:n edessä jos eivät sellaisia löydä. Suomesta värvättiin muslimipopulaatioon nähden Euroopan eniten ISISin riveihin. Ihan kuin Supo ei olisi sitä tiennyt. Poliisihallitus esittää nöyrimmin päänahkojaan EU:n poliisipalavereissa. Kielsimme Vastarintaliikkeen. Suomalaisten natsien kitkeminen etenee aikataulussa. Suomi saadaan jakautumaan ja maa anelemaan siirtomaan kaltaisesta asemasta apua EU:n ytimiltä. Länsimaisuuden seuraava aste on edetä USA:n tavoin valvomaan kansalaisia ilman erityistä lupaa. Terrorismin tai koronan uhka on niin suurta.

Suomen turvallisuuspoliisin johtoon voisi hakea pätevän saksalaisen. Sellaisella olisi varmaan enemmän häpyä sen suhteen, kuinka pahasti kyykyttää suomalaisia. Ulkomaalaisella olisi varmaan painetta näyttää, ettei hän ole Suomen kansaa vastaan. Suomalaiset samassa tehtävässä syyttävät suomalaisia maailmaan tappiin asti vain saadakseen pään silityksiä Brysselissä. Nämä suomalaiset supossa ja puolustusvoimissa eivät näytä ajavan Suomen etua laisinkaan. Suomalaista kunniakasta sotilasperinnettä tarjotaan hopeavadissa Naton intressiä ajamaan vaikkapa Baltian suunnalle.

Toinen vaihtoehto olisi tietenkin irtaantua läntisistä puljuista alkaa surutta ottamaan rahaa Kiinasta maamme kehittämiseen. Luulisi nimittäin, että kulttuurimme vahvistuisi mielumminkin sellaisessa seurassa, jossa osaamme vetää rajan itsemme ja toisten välille.

Saksalainen EU saattaisi suomen kannalta olla parempi. Puheet jostain kokoamme suuremmasta vaikutusvallasta eivät vakuuta, vaikka Tytti Tupprainen ja Sanna Marin kuinka tuulettelevat sopimuksiaan EU:n kanssa. Mitä enemmän Saksa onnistuu vahvistamaan omaa talouttaan EU:n sisällä sen parempi Suomelle. Parempi olisi kuulua saksalaiseen imperiumiin kuin johonkin yhteisöön, jossa korruptoituneimmat maat pärjäävät parhaiten. Taakanjakoa on alettu tehdä huolestuttavalla tavalla alkaen vuoden 2015 pakolaiskriisistä ja jatkuen koronakriisin talouspaketteihin.

Suomen itsenäisyys oli kai sittenkin pelkkä välivaihe. Suomessa hämmennyttiin alkuun. Pahaa unta. On vielä keino vaihtaa puolta (tyyliin KGB:stä CIA:han). Saksan keisarin sukulaisesta kuningas Suomeen. Se oli vähintä mitä saattoi toivoa. Hups, emme päässeet siniveristen kerhoon.

Suomi olisi varmaankin halunnut olla vähemmän sidottu Neuvostoliittoon kylmässä sodassa. USA:n edustajat totesivat suomalaisille kylmästi 1944: Olette älykäs kansa ja pärjäätte osana Neuvostoliittoakin. Truman tosin oli vuonna 1947 päiväkirjamerkintänsä perusteella sitä mieltä, että juutalaiset vaativat liikaa etuoikeuksia. Hän vertasi sitä, että jopa suomalaiset asuttivat pakolaisia (Displaced People) maan sisällä eivätkä vaatineet näiden asuttamista Amerikkaan. Trumanin tuska johtui osittain siitä, että juutalaisia täynnä ollut pakolaislaiva oli tullut New Yorkiin tilapäisellä luvalla. Pari tuhatta pakolaista livahti jonnekin maan sisään.  Republikaanit voittivat kongressivaalit vuonna 1946 osittain tällä pakolaisvastaisella teemalla.

Kylmä sota pakotti suomalaiset itsenäistymään. Kekkonen näki puolueettomana säilymisen olevan vaativa laji. Monestakaan suomalaisesta ei sen täysimääräiseen oivaltamiseen ollut. Singapore ja monet pienet kansat ovat tosin kautta aikain onnistuneet nousemaan kokoaan suurempaan asemaan osin itseään suurempien naapurien varjoista. Monesti on ollut eduksi kilpailuttaa eri pelureita keskenään. Langat pysyvät omissa käsissä. Nyt annetaan yhteiseen pottiin ja anellaan, että sieltä varisisi ropoja omillekin kansalaisille.

Suomi on koulukiusatun pikkupojan tavoin halvaantunut: ”älkää jättäkö kaverit, kyllä täältä apua tulee Afganistaniin, Irakiin ja minne vaan keksittekin  mennä. Ai, miljoonia pitää tappaa demokratian levittämiseksi. No, kai me sitten ollaan hommassa mukana. Ei me uskalleta yksinkään olla”.

USA on alkanut ottamaan askelia takavasemalle. Seuraava luonteva vaihe maassamme on alkaa toivoa vahvaa vaikkapa saksalaista kenraalikuvernööriä Suomeen, joka pystyy puolustamaan kansamme etuja. Mikäli demokratia tuottaa jotain naisviisikoita maan johtoon, niin ei kai enää tarvitse teeskennellä ja puhua mistään itsenäisestä kansasta.

Minä en tiedä mistä Suomelle on ennen noussut tarvittavat johtajat laittamaan kelloa oikeaan aikaan. Tosin sellaista ei kukaan tunnu edes odottavan. Rupsahda rauhassa, Suomi sulo pohjola.  Kansan sankariksi pääsee nykyään jääkiekkoilemalla tai lupaamalla vapauttaa kannabiksen kotikasvatus. Saman kokoluokan asioissa askaroi kansan johtokin tätä nykyä.

+4
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu