Kiinan vetovoima liikaa USA:lle, Venäjä ei edes kisassa mukana

Yhdysvalloilla on kova kiire alkaa operoimaan Kiinan suunnalla. Syynä on se, että Kiina on vetovoimainen maa. Sen tarjoamilla projekteilla naapurimaiden johtajilla on mahdollista pysyä vallassa ja saada oman kansansa suosiota. USA on onnistunut huonosti saamaan Aasian valtioita talkoisiin Kiinaa vastaan. Jopa Taiwanin nähdään osittain luisuvan Kiinan vaikutuspiiriin. Toki sotilaallinen uhkakin on taustalla. Jotkut näkevät, että Afganistanin kaltainen liittolaisen pettäminen ei tee hyvää Taiwanin moraalille ja pyrkimyksille torjua Kiinan laajentumista. Osa taiwanilaisista saattaa hyväksyä väistämättömänä asiana. Kiina ei ole pelätyn kaltainen kommunismi. Mitään villejä jalat irti maasta harppauksia eteenpäin tai toisinajattelijoiden listimisiä ei ole näköpiirissä.

Yhdysvallat on huonosti onnistunut katkomaan Kiinan ja sen naapurien välejä. Syynä on se, että sillä ei ole itsellä tarjota mitään parempaa. Korona kurittaa ja sitä kautta Kiina ja talous kasvattavat suosiotaan. Etelä-Korea, Japani tai Singapore eivät ole mitään kovan linjan maita suhteessa Kiinaan, joka nähdään pragmaattisena talousmahtina. Malesiaan USA onnistui saamaan johtoon sellaisia piirejä, jotka hiekoittivat Kiinan leviämistä. Tämä tietenkin voi kostautua kansan tuen menettämisenä. Muutoin alueen maista USA:n rinnalla Kiinaa vastaan on seissyt valkoisen miehen taakkaa kantava Australia ja toisaalta Intia. Taiwanissa asuu kiinalaisia, joiden motiivi vastustaa Kiinan laajentumista ei välttämättä ole tosipaikassa korkealla tasolla.

Suomessa elää usein kylmän sodan perua sellainen ajatus, että olisimme samanlaisessa kansainvälisessä asemassa kuin vuosina 1945-1991. Tällä kertaa ei saa suomettua, uhoaa moni voittajaa esittävä. Naton eräänä tarkoituksena alkujaan oli kohottaa kommunismia torjuvien kansojen itseluottamusta ja uskoa kykyyn puolustautua kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan Euroopassa.

Kokoomuslaiset ja osin muutkin hurahtivat kaikkeen länsimaisuuteen 1990-luvulla. Vaikutti helpolta ratkaisulta valita USA:n ja Venäjän väliltä. Itseänikin kalvaa toki Venäjän tai Neuvostoliiton aloittama raakalaismainen sota, jonne suomalaisten isovanhemmat komennettiin. En ole sinne suuntaan kallellaan sen enempää kuin ennenkään.

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto omasi aatteen, jolla oli suurehko vetovoima. Moni ei päässyt näkemään reaalisosialismia kasvoista kasvoista. USA joutui hyväksymään sen, että jonkinlainen sosialismi olisi sallittava länsi-Euroopassa, kunhan se ei olisi alisteinen Moskovalle. Tosin tässä kohtaa on todettava, että USA:n päätöksentekijät katsoivat synkkinä, kuinka sosiaalidemokraatit Tsekkoslovakiassa taipuivat kommunismiin vuonna 1948. Tämän pelättiin tapahtuvan muuallakin Euroopassa, mikäli Neuvosotlliito käyttäisi painetta ja asevoimaa sen avittamiseksi. Sosialidemokratia oli aatteellisesti lähellä kommunismia. Suomessa toki oli patrioottisia sosialidemokraatteja ainakin 1970-luvun alkuun asti. Monissa muissa maissa sosialistit olivat olleet natsien vastustajia.

Kun Suomi päästi Neuvostoliiton osittain sisään maamme asioihin, taustalla oli sitäkin, että sosialismi oli johtava trendi Euroopassa. Moskova oli erään suuren ideologian potentiaalinen johtava pääkaupunki. Osaan ihmisistä teki vaikutuksen myös puna-armeijan voitokkuus. Ajateltiin, että kansallissosialismin jättämän aukon täyttäisi kommunismi. USA pyrki Naton ja Marshall- avun kautta estämään kurjistuneessa jamassa olevien Euroopan kansojen kallistumisen sosialismin houkutuksille. EU oli rauhanhanke ja palveli tätä asiaa myös. Italia oli ensimmäinen kriittinen piste, jossa kommunismia jouduttiin patoamaan toden teolla jo 1940-luvun lopulla. CIA sai alkunsa ja tulikasteensa niihin aikoihin.

Amerikkalaiset laskivat, ettei Euroopassa ollut juuri ketään, joka olisi kannattanut amerikkalaista markkinataloutta sodan jälkeisenä aikana, jolloin ruokaakin jouduttiin jakamaan keskitetysti. Mantereen rauniottaneen sodan vuoksi Euroopan kansat olivat väistämättä enemmän valtiojohtoisia.

Tänä päivänä Suomi ei elä missään kriittisessä pisteessä. Meitä ei ympäröi houkuttelevia aatteita idän suunnalla eikä lännessäkään. Iso- Britanian ero EU:sta alleviivaa sitäkin, että läntinen yhteistyö ko. yhteisön puitteissa menetti taas osan hohdostaan.

Kylmän sodan aikaisen suomettumisen taustalla oli sitäkin, että sosialismiin uskovia oli olemassa. Pahinta oli se, että osa radikaaleista kannatti jopa Neuvostoliiton mallista sosialismia. Siis Neuvostoliitolla oli omat vilpittömät kannattajansa Suomen sisällä.

Tänä päivänä puhutaan kovasti jostain hybridivaikuttamisesta. Venäjän propaganda ei sellaisenaan puhuttele suomalaisia. Lähinnä viitataan siihen, että Venäjä heikentäisi vaikkapa Suomen kansalaisten luottamusta USA:n tai EU:n politiikkaan. Vaalivaikuutamisestakin on puhuttu. Minkäänlaista tukea Venäjän asialle en ole Suomessa nähnyt ellei Paavo Lipposen tai Esko Ahon toimet sen suunnan talouselämässä ole sellaisiksi luettavissa. En siis osaa ajatella, että Venäjä olisi se maa, joka täyttää mahdollisen valtatyhjiön, jos usko Natoon ja Euroopan unioniin romahtaa.

Kiina on tällä hetkellä vetovoimaisin maa maailmassa. On arvioitu, että tulevina vuosina pitkälti yli 60%:ia maailman talouden kasvusta tapahtuu Aasiassa. Singapore ja vastaavat entiset läntisen blokin tukijatkin ovat vuosikymmeniä legitimoineet valtansa taloudella. Kiinan ajattelu on heille loogista. Kiina kykenee tekemään luotijunia ja saamaan raaka-aine syöppönä maana taloudellista kasvua lähialueillaan. Moni brittikin myy tällä hetkellä palveluitaan Kiinalle ja pitää USA häiriköintiä Aasiassa – Thaimaa, Malesia jne – lähinnä tyhmyytenä protesteihin USA:n edun takia lähtevien kannalta.

Donald Trump vihjaa, että Bidenin halu kiinnittää huomiota Venäjän suuntaan lähtee siitä, että demokraattien tukijat saavat rahaa Kiinasta. Tämä ei poista sitä, että USA itse on menettänyt suuren osan arvovallastaan ja vetovoimastaan typerien sotiensa takia. Tappiot Afganistanissa ja Irakissa eivät todellakaan tee hyvää maan sädekehälle.

Itse näen USA:n halun saada ison joukon maita mukaan koalitioonsa Afganistanissa lähteneen siitäkin, että siten kaikkien kädet tahraantuivat vereen, vaikka USA tekikin brittien ja aussien kanssa verismmät teot sillä suunnalla. Samalla tavalla jokainen maa, joka oli mukana Afganistanissa menetti kykyään kritisoida USA:n sotaa Irakissa ja muualla.

Suomalaisten pitäisi pyyhkiä mielistään kauniit tarinat naisten oikeuksista sekä vastaavista teemoista ja katsoa realistisesti mihin suuntaan maailma on menossa. Ukrainan sota 2014 ei tätä kehitystä ole muuttanut minnekään. Natoa ei välttämättä tarvita jatkossa. Monilla mailla on painetta jäädä pois USA:n liittokunnasta Kiinaa vastaan. Nato voi sitä kautta osoittautua kaikin puolin järjettömäksi ja aikansa eläneeksi. Se näyttää olevan pelkkä työkalu USA:n käsissä. Tietenkään suomalainen ei halua uskoa tulleensa hujatuksi Afganistanissa.

+3
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu