MAAILMAN MUUTOSTA HAISTELLESSA

Yhdysvallat kaavaili aikoinaan Kaakkois-Aasiaan puolustusliittoa. Vuonna 1954 Manilassa perustettu SEATO järjestö lakkautettiin jo vuonna 1977. Pakistanin piti maksaa 8%:ia sen budjetista, mutta juuri mitään apua ei tullut Intiaa vastaan maan jakautuessa kahtia vuonna 1971. Miksi maksaa jos ei mitään saakaan? Pakistan lähti litomaan jo silloin. Filippiinit ja Thaimaa olivat länsimaisten toimijoiden ohella kai keskeisessä roolissa SEATOssa.

Ihmetyttää Naton sitkeys. Georgia, Ukraina ja muut tapahtumat kertovat, ettei koko puljulla ole minkäänlaista roolia turvatakuiden antajana. Amerikkalaiset pysyttelevät Euroopassa Natonsa kanssa vanhasta muistista. Muut Euroopassa pelkäävät edelleen Saksaa tai ainakin pelkäsivät Saksojen yhdistymisen aikoihin jolloin Naton olisi voinut lakkauttaa. Niinpä saksalaisten otsaan piirretään koko ajan tekstiä: päässäsi on natsi. Saksalaiset ovat parhaiten sisäistäneet sen itse.

Miksi otin esiin tuon Kaakkois-Aasian puolustusliiton? Yhdysvallat ei ole menettämässä vaikutusvaltaansa Venäjälle, vaan Kiinalle. Huippuna on, että vanhat SEATO- maat – Filippiinit johtavana – peluuttavat Kiinaa ja Yhdysvaltoja vastakkain. Natossa vain lähinnä Turkki pelailee Venäjän kanssa, jota se ei pidä kannaltaan todellisena uhkana. Jotain muuttui kuitenkin kun kommunismi kuihtui pois Venäjältä. Ymmärrän maita, joita Neuvostoliitto kommunismillaan ja miehityksellään, raiskaili henkisesti ja Fyysisesti. Heille olisi keinolla millä hyvänsä pystyyävä irti idän paholaisen otteesta. Itselleni oli aikoinaan melkoisen suuri yllätys, että Wienin porttejakin kolistelleen Ottomaanivaltakunnan väestö oli ensimmäisen maailmansodan aikana varsin vaatimaton. 150 miljoonan Venäjä oli todellinen uhka sille koko 1800-luvun lopun, jolloin Ottomaanien piirissä oli parhaimmillaankin vain reilut 30 miljoonaa asukasta – ml. Irakin alueet jne.

Venäjä on puolustuskannalla ja siltä on nakerrettu pala palalta sen imperialismilla valtaamia alueita. Väestöllisesti Turkki ei itse sinänsä tarvitse elintilaa, mutta Turkin suuntaan vilkuilevia islamilaisia maita on on arabien lisäksi turkin sukuisina paljonkin Venäjän lähipiirissä ja itse Venäjällä.

Kun Yhdysvallat aikoinaan  analysoi Neuvostoliiton heikkoja kohtia, nousi esiin etelän islamilaiset alueet ja Puola. Yhdysvallat edesauttoi puolalaisen Paavin nousua. Tällä oli suuri vaikutus. Samoihin aikoihin alettiin levittää islamilaista pommia etelästä käsin Neuvostoliiton suuntaan. Nykyisin Yhdysvallat myöntää alkaneensa tukemaan islamilaisia ryhmiä Afghanistanissa jo ennen Neuvostoliiton sinne suorittamaa hyökkäystä. Sen sijaan Yhdysvaltojen suhde Iranin islamilaiseen vallankumoukseen on edelleen mysteeri. Keskustelin vuonnna 2001 New Delhin Nehru Yliopistossa toimineen iranin asioihin keskittyneen professorin. Hän mmm. kertoi Intian pääministerin kutsuneen itsensä ohella 20 Iranin asiantuntijaa briefaamaan tätä ennen Iranin vierailuja. Kertoo suhteen tärkeydestä Intialle. Järkytys lienee tänä päivänä suuri kun Kiina heitti Iranille satoja miljardeja pöytään ja blokkasi siten intian hankkeen junaradasta Afghanistaniin – siis pyrkimystä saartaa Pakistania siltä suunnalta.

Intialainen professori väitti minulle kivenkovaan USA:n olleen Iranin vallankumouksen takana. Ilmeisesti liittyi siihen samaan islamilaiseen pommiin, jota levitettiin Afghanistanistakin käsin Neuvostoliiton niskaan. Hän ei kuitenkaan esittänyt minulle sen enempää tetoja aiheesta, vaan oli terhakkaasti tivaamassa minulta lisää tietoa Robert Gatesin kirjasta – siis puolustusministeriksi ja tiedustelupalvelun johtajaksi kohónneen miehen 1990-luvulla kirjoittamasta kirjasta. Hän oli siinä kirjassa summannut vuosiaan CIA:n yhteyshenkilönä 5 presidentin palveluksessa. Olin nimittäin lukenut siitä, että Gates oli ollut yhdessä amerikkalaisten delegaation kanssa käynyt tapaamassa jossain kv-kokouksessa (en nyt muista varmuudella, koska luin kirjan yli 20 vuotta sitten) Iranin uutta johtoa. Kyse oli amerikkalaisten ”omista miehistä” vallankumouksen ytimessä. Khomeini tuli epäluuloiseksi ilmeisesti nähdessään uutiskuvissa näiden miesten liikkuvan hyvissä väleissä jenkkien kanssa. Samoihin aikoihin presidentti Carter päästi Iranin syrjäytetyn shaahin USA:han syöpähoitoihin. Carter allekirjoittaessaan kyseisen lupapaperin ajatteli lähipiirin mukaan ääneen: varmaan tämän takia olen kohta hoitamassa jotain panttivankkidraamaa.

Niin sitten tapahtuikin. Khomeini tuli epäluuloiseksi. Hän ei uskonut syöpädiagnoosia, vaan ilmeisesti epäili amerikkalaisten tuovan shaahia takaisin. Khomeini kaappasi sitten Iranin vallankumouksen omiin käsiinsä ja hänen uskolliset miehensä mm. sittemmin presidentiksi noussut Ahmadinejad olivat valtaamassa USA:n lähetystöä. On mielenkiintoista, että Ahmadinejad oli oman kertomuksensa mukaan muiden sen ajan vallankumouksellisten opiskelijoiden kanssa valtaamassa Neuvostoliiton lähetystöä, eikä tukenut ajatusta USA:n lähetystön valtaamisesta. Hän lähti mukaan vasta kun Khomeini antoi sille asialle siunauksensa. Khomeini ilmeisesti muuttui epäluuloiseksi Yhdysvaltoja kohtaan ja kykeni arvovallallaan kääntämään vallankumouksen toiseen suuntaan.

Harmittaa jälkeenpäin etten ehtinyt udella lisää perusteita aiheesta valppaasti minua kuuntelevalta Intian huippuyliopiston professorilta.

Joka tapauksessa Turkilla on osittain avaimia ottaa niitä vanhoja aseita käyttöön. Islamilaisuus on iso poliittinen ase tänä päivänä. Turkin presidentillä on enemmän kannattajia EU:n alueella kuin vaikkapa Putinilla. Näin uskon. Lisäksi hän kykenee levittämään vaikutustaan helposti azerien ja siitä idempänä ja pohjoisempana olevien turkkilaisheimojen pariin. Lisäksi vanhat Ottomaani-imperiumin hajoamiseen ja turkkilaisten ja arabien keskinäiseen vihanpitoon liittyvät haavat ovat pitkälti umpeutuneet. Jopa somalian suunnalla Turkki on esiintynyt islamilaisten maiden suojelijana. Indonesian televisiossa Erdoganin kannanottoja kuunellaan tarkkaan. On muistettava, että 1900-luvun alussa indonesialaisten pyhiinvaeltajien asioita Jeddassa hoiti mm. hollantilainen van Muelen. Mielenkiintoista hänen muistelmissaan oli suhde tunnetun brittivakooja Kim Philbyn isän kanssa. Britti-imperiumiin katkeroitunut Kim Philbyn isä John Philby oli kääntynyt islamiin ja sai asua Jeddan muslimien alueilla. Hän kutsui van Muelenia liittymään seuraan. Niin ei tapahtunut. John Philby petti brittien intressin avittamalla amerikkalaisten pääsyä Saudi-Arabiaan. Ehtona jenkeille laitettiin, että oli pukeutuduttava arabikaapuihin. Senhän amerikkalaiset bisnesmiehet auliisti tietenkin tekivät, että pääsivät öljyapajille. Amerikka oli 1930-luvun maailmassa anti-imperialistinen maa. John Philby kääntyisi varmaan haudassaan, jos tietäisi mitkä voimat hän päästi sokeassa brittivihassaan sisään Arabien pyhille maille.

Indonesialaiset pyhiinvaeltajat vaativat vuosikausia ennen ottomaanivaltakunnan lakkauttamista, että heidän asioidensa hoito kuuluisi antaa turkkilaisille – eikkä minkään ei-uskovaisen hollantilasen  hoidettavaksi. Jotain vanhaa vaikutusvaltaa ottomaani-imperiumin kuolinvuosilta on palannut takaisin Turkille.

Venäjä ja Englanti nakersivat ottomaani-imperiumia pala palalta imperialismin kulta-aikaan n. 1850-1900. Isossa kuvassa väestöpohjan muuttuminen islamilaiselle väestölle suosiolliseksi Turkki on eräs potentiaalinen mahti, joka laittaa kampoihin Venäjälle. Tosin ei minkään Naton piikkiin. Venäjä joutunee mielumminkin puolustuskannalle. Ei ole mahdoton ajatus, että islamilaiset väestöt EU:n sisälläkin, jossa asuu turkkilaisten ohella albaneita, kosovolaisia ja bulgareita, alkavat orientoitua Istanbulin suuntaan. Ainakin vaaleissa Erdogan, jonka kampanjoitia estettiin  EU alueella saa säännöllisesti suuremman prosentuaalisen kannatuksen EU:n alueella asuvilta turkkilaisilta verrattuna manner- Turkkiin. Kukaan ei ole profeetta omassa maassaan. Maan rajojen ulkopuolella kannatusta lienee suhteessa enemmän.

Joka tapauksessa palatakseni alkuperäiseen aiheeseen. Yhdysvallat kilpailee vaikutusvallasta Kiinan suunnalla. Venäjä on tällä hetkellä mukavuussyistä liitossa Kiinan kanssa. Minun silmiini vaikuttaa, että Putin on vetäytynyt enemmänkin kuoreensa. Pitkä valtakausi on syönyt mehut ja ikä tekee tehtävänsä.

Muistan kerran kuunnelleeni erästä venäläistä historioitsijaa Turun yliopistossa. Hän selitti Venäjän perinteisistä rintamalohkoista. Suomi sijaitsee jossain pohjois-Euroopan kolkassa. Venäjällä on ollut omat kriisinsä millon missäkin. He toimivat kaukoidässä, lähi-idässä ja keski-Aasian suunnalla. Tulee mieleen, että kuinka paljon jossain Moskovassa vaivataan päätä jonkun Suomen valtaamisen kanssa? Saksaakaan ei olla valtaamassa, vaan enemmänkin haluttaisiin tehdä kauppaa. EU:n kauppapakotteet saivat sen, että kauppasuhteet katkesivat monilta osin. Uudet kanavat ovat löytyneet ja lohta ja kalaa on alettu viljellä Venäjälläkin. Koronan takia Venäjän varjo käy entistäkin pienemmäksi.

Joku Venäjän muodostama äärimmäisen pieni uhka idän suunnalta vaikuttaa turvalliselta EU:n takamaana olevalle Suomelle. Minusta on yhdentekevää pohtia Natoa tai jotain hävittäjiä. Joillain varmaan värähtelee esinahan alla sellaisia ajatellessa. Valtarakenteet muuttuvat maailmasa aivan erilaiseen tahtiin. USA:n valkoinen väestö käy katkeraa taistelua maan identiteetin puolesta ja linnoittautuu Trumpin taakse. Peli on likaista.

Kun ihminen näkee valoa, pakenee hön turvalliseen pimeään. Olisi kiva nähdä maailma mustavalkoisen itä-länsi akselin  kautta. Kekkosta vihataan, mutta sinne turvalliseen maailmaan tuntuu moni kaipaavan. Silloinhan tie onneen käy Naton ovien kautta. Uskon, ettei USA eikä Venäjä ole samanlaisia pelureita maailmassa enää melko lyhyen ajan päästä. Vastakkainasettelu ei kulje näiden kahden kesken.

IiroNordling

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM). Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu. Yliopistot: Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu