Muhammed pilakuvista ja maailmanmuutoksesta

Ruotsalainen pilakuvien piirtäjä Lars Vilks kuoli auto-onnettomuudessa. Minun on pakko sanoa, etten oikein ymmärtänyt miehen ajattelua. Muhammed pilakuvat saattoivat olla merkki jonkinlaisesta ikääntyneen miehen taiteellisesta tuskasta terrorismin vastaisen sodan oloissa. Muhammedin pää koiran hahmossa jököttämässä liikenneympyrässä. Minulle ei oikein aukea mitä siinä haettiin. Kenen tahansa hahmon piirtäminen koiraksi tai siaksi merkitsee syvää halveksuntaa. Islamissa kenties vielä enemmän. Euroopassa ajatellaan, että soditaan mielummin piirtämällä kuin oikeilla aseilla. Tuskastunut vanha mies halusi purkaa paineita, joita piirsi perverssiin pilakuvaan. Hakiko hän huomiota ja nautti saamastaan huomiosta? Miehen suojelu maksoi maltaita maassa, jossa Vilksin kaltaiseeen mieheen vihamielisesti suhtautuvien määrä kasvoi räjähdysmaisesti koko ajan.

Joissain ranskalaisissa Muhammed pilakuvissa saattoi olla journalistista ulottuvuutta. Ahmed Ahneen muotoon piirretty islamin profeetta saattoi tuoda mieleen ranskalaisten omia kokemuksia arabimaissa tehdystä valtapelistä. Samalla kuvat kaiketi kuvasivat ranskalaisten tuntoja silloin käynnissä olleen terrorismin vastaisen sodan oloissa.

Lähi-idässä oli ollut kolonialismin aikoina aina nostettavissa joku kaunainen ja ahne vallantavoittelija. Muhammed pilakuvissa ei Ranskassa tai Ruotsissa ollut minkäänlaista liittymäkohtaa siihen miten islamilaisissa maissa suhtaudutaan uskontoon ja sen perustajaan. Ranskassa tai Ruotsissa julkaistuilla kuvilla ei liene ollut taustalla pyrkimystä suoranaisesti loukata uskonnollisia tunteita. Niitä varmaan tuotettiin ateistisille ranskalaisille tai ruotsalaisille. Kuva vaan on nykyisenä internet aikana sellainen, että se leviää helposti joka puolella. Symbolinen häpäiseminen sillä alueella on sodanjulistus samalla tavalla kuin vaikkapa toisen äidin kuvaaminen iloluonteiseksi naiseksi – vaikka aiheesta.

Vilksin ohella tulee mieleen toisen ruotsalaisen taiteellinen suoritus, jossa tämä esteetikko maalasi Jeesuksen ilakoimassa kelteisillään seksuaalivähemmistöjen seurassa. Paavo Nurmen patsaan esittämät sukukalleudet ovat varmaan otettu suunnilleen oikeassa suhteessa. Jeesuksen kuvaan laitettu suvunjatkamisväline sen sijaan oli koomisen kokoinen. Yleisesti ottaen alastomuus ei ole uskonmiehen ominaisuus. Perversseissä nykyajan kulteissa saatetaan toki kertoa opetuslapsille mitä vain. Kultin johtaja voi aivopesemiensä seurassa kulkea vaikka vailla rihman kiertämää. Kaikki naiset ja lapset ovat kultin johtajan haaremia. Tällaisia paljastuu länsimaissa tämän tästä. Ruotsalaiset Jeesus-kuvitukset viittaavat mielumminkin sellaiseen. Hyvä jos kuvien piirtämisellä mies itse välttyi totetuttamasta fantasioitaan uskonnollisella manipulaatiolla. Tulee mieleen katolisen kirkon pedofiiliskandaalit, joita ei ilmeisesti kuvilla kuitenkaan kritisoitu.

Jeesuksesta tehdyt alastonkuvat ovat lähinnä perverssiä alakulttuuria ”Tom of Finland taiteen” tavoin. Se, että niitä ihasteli vakavasti otettavat ihmiset ja jopa Ruotsin kirkon papittaret kertoo jostain synkemmästä. Ihmisellä on aina ollut halua tehdä uskonnosta kiva asia eli laittaa ihmistä eläimen tasolta nostava moraalinen toiminta palvelemaan omia mielihaluja. Alistuminen Jumalalle korvataan uskontulkintojen rukkaamisella. Eletään ajassa. Toki aikamme on läpeensä materialistinen ja nautinnonhaluinen. Siitä syystä uskonnollinen ihanne alkaa olla miltei mahdoton asia, kuten mm. ranskalaisten pappien toiminta taas kerran paljasti.

Miten sitten suhtaudutaan länsimaissa länsimaita todella pilkkaavaan ajatteluun? Eräs kulmakivi länsimailla on se, että natsismi on pahuuden symboli. Islamilaisessa maailmassa nationalistinen ja alueelle levittäytynyt Israel nähdään vastaavana kansamurhapolitiikan kansana. Osittain varmaan jotkut palestiinalaiset kokevat niin. Israelin valtion kuvaaminen natsivaltioksi luokitellaan länsimaissa herkästi antisemitismiksi. Sitä kautta asetelma käännetään päälaelleen. Yhdysvalloissa tämä myös johtaa rangaistuksiin. Siis natsien vainon kohteeksi joutuneista vain juutalaisilla on niin ylhäinen status, ettei niiden tekoja ei saa epäillä natsismista. Laajemmin ajatellen länsimainen aika alkaa kääntymään ehtoopuolelle.

Iranissa pidettiin presidentti Ahmadinajadin aikana lukuisia holocaustia pohtivia konferensseja, joita ei länsimaissa annettu pitää enää 2000-luvulla. Keskustelu oli käyty eikä minkäänlaiselle revisionismille ollut täällä sijaa. Itse törmäsin jopa Pakistanissa vuonna 1996 holocaustia kieltävään materiaaliin tavallisissa kirjakaupoissa. Holocaustin kieltäminen lienee ollut eräs tällainen rauhanomainen tapa häpäistä länsimaisen ajattelun pyhintä ydinaluetta. Sellaista tosin esiintyi ennen Vilkiksi Muhammed kuvia. Tässäkin asiassa voi sanoa, että suurempana loukkauksena pidetään kuvaa. Israelin valtion lipun kuvaaminen swastikana suututtaa enemmän. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun arabimaissa vallitsi vielä nationalismi, niissä haluttiin usein kuvata länsimaita rappeutuvina. Irakissa älymystö saattoi tuntea paremmin Oswald Spenglerin teoksia kuin jotain Fukuyaman kirjoituksia 1990-luvulla. Euroopassa tai USA:ssa pohdintaa länsimaisesta rappiosta, joka alkaa moraalista ja perhearvojen ja muiden luhistumisesta ei enää käydä, kuten vaikkapa 1920- ja 1930-luvuilla.

Islamin uskonnon leviäminen on selkeä vastaus länsimaiden kulttuurin aiheuttamista sosiaalisista ongelmista. Naisten asema ei suinkaan ole mikään pyhä asia. Moni moderni nainen islamilaisessa maailmassa pukeutuu huiviin, mutta käy töissä ja liikkuu kaupungilla.

Itse olen seuraillut Indonesian yläluokan muutosta vuodest 2003 alkaen. Rikkaat ja yläluokkaiset naiset käyttivät alkuun tietynlaista jaavalaista nutturaa ja näyttäviä kampauksia. Jakartan Amerikkalaisessa koulussa oli esiintynyt pedifiliaa ja sinne lähettetyjen amerikkalaisten joukossa oli tunnettuja pedofiilejä. Eräs Jakartan amerikkalaisen koulun opettaja tappoi itsensä muutama vuosi sitten, kun hän paljastui latinalaisessa Amerikassa olleessa koulussa opettajana tekemistään touhuista. Erään indonesialaisen julkkiksen kanssa naimisissa olleen australaialisen lapset joutuivat Jakartan amerikkalaisessa koulussa pedofilian uhreiksi. USA:ssa ja Australiassa opiskelleille lapsille oli tullut erinäisiä ongelmia. Huumeita ja alkoholia oli opittu käyttämään.

Seuraavan sukupolven lapset laitettiinkin jo islamilaisiin kouluihin. Nämä kohut osaltaan saivat varakkaamman kansanosan laittamaan lapsiaan ns. islamilaisiin montessori kouluihin. Monet niistä tarjoavat opetusta englanniksi. Ne ovat syntyneet vaihtoehdoksi kansainvälisille kouluille. Siis haluttaan korkeatasoista opetusta, mutta islamilaisella koodilla. Samaan aikaan on avautunut väyliä jopa perinteisiä islamilaisia aiheita opettavista kouluista edetä yhteiskunnassa. Moni katsoo nämä väylät osin jopa tasavahvoina. Lapsia saatetaan laittaa islamilaisiin sisäoppilaitoksiin. Jopa erään tunnetun kenraalin poika meni etelä-Afrikkaan opiskelemaan islamilaiseen kouluun. Valitettavasti hän kuoli siellä liikennettomuudessa. Osa on Indonesian islamilaisista oppilaitoksista on nykyään jo ns. viiden tähden paikkoja, joissa saa kanaa ja lihaa ruoaksi. Ne sijaitsevat luonnonkauniilla paikoilla. Ennen islamilainen koulu tai koraanikoulu oli ollut vaihtoehto köyhille ja vähempilahjaisille. Niissä sai korkeintaan halvinta tofupohjaista ruokaa riisillä.

Muutos taustalla on siinä, että islam nähdään vastauksena aikamme moraalittomuuteen. Sitä ei siis voi pitää radikaalina kiihkoislamina, sillä islamilaisen vaihtoehdon lapsilleen valitsevat usein sellaiset vanhemmat, joilla olisi varaa muuhunkin – siis ne tekevät sen lastensa edun nimissä. He eivät todellakaan halua maksaa kouluista, jos niissä lapsista tulisi terroristeja. Kysyi eräältä tytöltä, jonka isään tutustuin vuonna 2003, hänen opiskeluistaan. Kysyin miksi hän halusi opiskella Indonesiassa eikä mene isän tavoin Australiaan ja USA:han. Vastaus tuli nopeasti. Ei sinne voi mennä, koska yliopistot ovat niissä LGBT friendly. Valinta ei siis ollut isän tai Ranskassa opiskelleen isoisän, vaan hänen omansa. Hänen nuorempi veljensä alkoi opiskelemaan viime vuonna University of Indonesiassa historiaa.

Tämä ei tullut pelkästään vanhemmilta vaan kokemus on yhteiskuntaan laajemmalle levinnyt. Jopa valtion kouluissa alkoi tyttöjen uniformut sisältää muslimien osalta huivin. Siinä on vaan se, että siinä erottuu kristitty ja muslimi jo nuoresta pitäen. Nyt on käynyt niin, että huiviton nainen mielletään kristityksi.

Muhammed pilakuvista kiivaillaan sellaisissa maissa, joiden omat politiikot ovat pahimpia viskisieppoja,kuten Pakistan ja Saudi-Arabia. Saddam Hussein joi tunnetusti Chivas Regal viskiä. Irakilaiset joivat viskiä ruokajuomanaan 1980-luvulla. Saddam ei esittänyt asiassa parempaa. Hän ei käyttänyt kansaan levitettyä islamilaista fanatismia aseenaan länsimaita vastaan. Hänen teemansa oli kansallinen etu ja öljyn pitäminen kansallisissa käsissä. Siksi häntä tietenkin vihattiin. Hänet raivattiin tieltä. Nyt on Kerbala vapaa ja islamilainen fanatismi saa nousta Irakissa. Se on tietenkin enemmän shialaista laatua.

Pahimmat islamilaisen terrorismin lietsojat maailmassa ovat maita, joiden johtajat pettävät omaa kansaansa ja kaikkia islamilaisia maita länsimaiden kanssa, mutta antavat kansalleen venttiiliksi islamilaisen fanatismin. Sitä ongelmaa sitten käytetään kiristettäessä etuja omalle maalle. Pakistanilla tai Saudi-Arabialle sopii Muhammed pilakuvat ja niiden ympärille nousseet kohut. Samaan aikaan molempien maiden johtajat seurustelevat mielummin vsikilasi kädessään länsimaalaisten kanssa. Suomen suurlähetystön vessaankin sammui aikoinaan saudi-arabialainen kenraali.

 

0
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu