Natosta tullut petollinen hattarapilvi

Yhdysvallat oli ennen kylmää sotaa selkeästi oman mantereensa asioihin keskittyvä kansakunta. Maailma kutistui ja eristäytyminen ei enää Pearl Harbourin jälkeen ollut niin suosittua.

Kylmän sodan alun suhteen on esiintynyt erilaisia näkemyksiä. Johtiko kylmän sodan alussa Wall Street vai Pentagon? Ohjasiko Trumania sittenkin eniten uuden laman pelko kun hän julisti Trumanin doktriininsa 1947. Se toki liittyi myös 1948 presidentin vaalitaisteluun.

Tässä on muistettava, että Neuvostoliitto oli sodan väsyttämä maa ja sillä hetkellä USA oli ainoa atomiaseen omistava valta maailmassa. Miksi siis piti julistaa kylmää sotaa siinä tilanteessa?

Pentagon näki omia uhkakuviaan. Läntinen Eurooppa kääntyy kommunistiseksi ja sitä kautta Neuvostoliitosta saattaisi tulla uhka Yhdysvalloille. Toisaalta kylmän sodan alkuun liittyy Kreikan ja Turkin suunnalla esiintynyt huomesttuttava kehitys. Siis läntisen tuotannollisen ja teknillisen osaamisen ohella Neuvostoliiton pääsy strategisten luonnonvarojen hallintsijaksi (Läh-itä) olisi saattanut muuttaa tasapainoa.

Tässä kohtaa tulee esiin kenties tärkeämpi vaikutin Trumanin taustalla. Maan sisäpoliittinen tilanne. Sodasta palanneille tehtiin ohjelmia ja toisaalta sotaa muistuttavalla vauhdilla jatkuneet lentokone- ja muut asetilaukset pitivät maan talouden pyörimässä. Marshall apu auttoi tässä  myös. Yhdysvalloilla oli muistissa se kun ensimmäisä maailmansotaa seurasi suuri lama.

Samaan aikaan amerikkalaisissa esiintyi halua auttaa läntistä Eurooppaa ja estää sen liukuminen kommunismiin. Tätä silmällä pitäen kehitettiin Nato. Saksan ei voinut antaa aseistautua itsekseen, ettei historia toista itseään. Ranska ja muut pelkäsivät Saksan nousua. Siinä kohtaa perusttttiin tällainen puolustusliitto. Siinä vaiheessa oltiin täysin tietoisia, ettei kyse voinut olla ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä järjestelmästä, jossa liittokunta ajautuu täyteen sotaan velvoteidensa pohjalta.

Yhdysvallat määriteli Naton hallintonsa sisäisessä piirissä järjestöksi, jonka tarkoituksena oli ”pitää Neuvostoliitto poissa läntisestä Euroopasta, toiseksi pitää Saksa alhaalla ja kolmanneksi pitää amerikkalaiset sisällä Euroopassa”.

Nato toimi Euroopassa. Yhdysvallat soti kommunismin leviämistä vastaan Aasiassa. Ei Euroopassa. Ensin käytiin Korean sota ja sitten Vietnamin sota.

Miten tämä liittyy tähän päivään? Yhdysvalloilla oli Vietnamin sodan jälkeen omat traumansa. Siihen asti maassa oli ollut asevelvollisuus ja pojat komennettiin sotaan riippumatta siitä, kuinka paljon siitä oli hyötyä USA:lle. Muhammed Ali kieltäytyi sotimasta vietnamilaisia vastaan, koska ne eivät olleet tehneet hänelle mitään pahaa toisin kuin valkoiset amerikkalaiset. Halukkuus sotia maailmalla oli heikkoa siihen aikaan.

Irakin vastainen sota 1991 oli käännekohta. Yhdysvallat alkoi sotavoimallaan uudestaan muokkaamaan maailmaan omaan muottiinsa. Terrorismin vastainen sota oli tavallaan jatke tälle.

Nyt Yhdysvallat julisti Bidenin suulla, että maan politiikassa sotilaallinen toiminta on se viimeisin vaihtoehto.

Siinä missä vuoden 2000 kiistanalaiset vaalit oli helppo hukuttaa sotimiseen, näin ei käynyt vuoden 2020 vaalien jälkimainingissa. Itse asiassa viisari heilahti toiseen asentoon. Biden ei todellakaan olisi voinut repiä enemmänkin aseväkeä lähellä olevaa republikaanista kansanosaa johonkin ”forever war” juttuun. Itse asiassa näyttää siltä, että Biden jyräsi USA:n armeijan tahdon vastaisesti maan joukot Afganistanista.

Oliko kyse Naton lopusta? Vaikea sanoa. Tällaistakin kirjoitettiin. Nimittäin osa Naton touhuilusta Euroopan suunnalla on perustunut siihen, että armeija on saanut toimia paljolti ilman suurempaa poliittista tukea. Biden ja Obama pidettiin sotimassa Afganistanissa 8 vuotta. Trump yritti koko ajan vetäytyä Irakista, Syyriasta ja Afganistanista. Armeija sabotoi poliittista päätöksentekoa koko ajan. Tässä oli vahvat ja ns. USA:n intresseihin pohjaavat argumentit sikäli, että USA ei loppuvaiheessa menettänyt juurikan joukkoja ja kustannukset oli painettu alhaiselle tasolle. Jonkun 2500 vahvuisen armeijan kanssa saavutetut tulokset olivat vielä kohtuullisia. Kuitenkin suurin vaikutin osoitti olevan se, että amerikkalaisten mitta oli vain tullut täyteen.

Tässä armeijan jyräämisessä ja uudessa sodan kynnystä korottaneessa linjassa on seurauksensa Naton kannalta. Suomi ja moni Naton kanssa sopimuksia haaveillut on katsonut, että tärkeintä on pitää suhteet USA:n armeijan kanssa.

Yleisesti ottaen USA on epäluotettava kumppani, koska siinä maassa presidentin vaihtuessa linja voi vaihtua totaalisesti. Naton kanssa liitossa olleet ovat toimineet alemmalla tasolla. Natoa on pidetty jonkinlaisena kulmakivenä, johon ei ole koskettu. Se on antanut mitättömällä lisäpanostuksella suojaa.

Yhdysvallat on kuitenkin maa, joka voi sanoutua irtisanoutua mistä tahansa sopimuksistaan. Sopimus Iranin kanssa voidaan irtisanoa ja ilmastosopimuksillä voidaan korvata vessapaperit. Natoa on pidetty sellaisen yläpuolella olevana. Nyt on käymässä selväksi, että USA on siirtnyt sellaiseen aikaan, jolloin uuden sotilaallisen uhan aikaansaaminen ja kansan kiihottaminen sotatuulelle olisi erittäin haasteellista. Trumpin jälkeisessä ajassa USA on sisäpoliittisesti niin rikki, ettei sillä riitä kiinnostusta jonkun miltei esihistoriallisen kuuluisan Naton nimissä padota kommunismista luopunutta Venäjää. Kiina nähdään uudeksi kommunistiseksi uhkaksi, joka oli ollut varjossa islamin uhan aikana.

Ukrainan kriisi 2014 ja USA:n ja Venäjän väliset törmäilyt Syyrian suunnalla eivät toimineet riittävän suurina tekijöinä laukaisemaan uutta kylmän sodan tilaa Venäjää vastaan. USA näkee Kiinan uhkana.

USA:n presidentti Truman julisti oppinsa liioittelemalla Neuvostoliiton uhkaa vuonna 1947. Maahan syntyi kommunismin vastainen hysteria sen jälkeen kun Kiina kääntyi kommunistiseksi 1949 ja samana vuonna Neuvostoliitto sai atomiaseensa.

Tuntien USA:n kyvyn muuttaa kantaansa tarpeen saneleman, alkaa olla typeryyttä uskoa, että yksikään amerikkalainen politiikko lähitulevaisuudessa määrittelisi Venäjän suurimmaksi maantieteelliseksi uhkakseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä Nato toimii ilman täyttä varmuutta siitä, että mitkään sen kylmän sodan aikoina luomista artikloista ovat todellisuudessa voimassa tosipaikan tullen. Poliittinen tuki sotakoneistolle on kadonnut.

On helpompaa sanoa, että ”kartankin” mukaan Baltia kuuluu Pietarin esipiiriin, kuin alkaa meuhkaamaan sellaista kehitystä vastaan. Isona käänteenä on siis pidettävä tätä USA:n poliittista kehitystä. Poliittisella päätöksenteolla sivuutettiin sotilaiden näkemykset ja sitoumukset Afganistanissa. Toki jo Trumpin aikana alettiin neuvotella vallan jakamisesta talibaanien kanssa. Samaan aikaan USA:n kouluttamat afgaanit ottivat 10 000 miehenh tappiota vuositasolla. Tämä ei painannut missään vaakakupissa.

Sama on mahdollista tulevaisuudessa joidenkin Nato maiden osalta. Itse en usko amerikkalaisten olevan yhtään sen enempää liikuttuneita jostain Baltian maiden itsenäisyydestä. Afganistanissa liitolaisten myyminen saattoi olla kipeämpi asia, koska siinä oli sentään uhrattu omiakin miehiä ja energiaa.

Neuvostoliitto myi Itä-Saksan aikoinaan. Se lähti maan heikosta tilanteesta. Baltian maat itsenäistyivät vasta Neuvostoliiton romahduksesta.

USAlta on selkeästi lähtenyt puhti ja halu hallita maailmaa. Sen kortin (Nato) varaan ei kannata enää rakentaa. Turha puhua mistään junasta, joka menee kohta ohi. Se on jo mennyt ohi.

+1
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu