Suomella oli hellät hetkensä Syyrian sodassakin

Suomen tietämys maailman tapahtumista suodattuu pahasti amerikkalaisen keskustelun kautta. Maailmassa on vallinnut länsimainen hegemonia ja pitkälti on riittänyt, että tietää USA:n tai joidenkin muiden eurooppalaisten suurvaltojen näkemykset tapahtumista. USA vaikenee tappioistaan Afganistanissa, Syyriassa ja muualla. Ei suomellakaan ole aiheesta uutisoitavaa. Vai pitäisikö olla edes omakohtaisesta toiminnasta?

Suomessa on lisäksi jokaisen uskottavuutensa säilyttävän syytä pitäytyä virallisissa ja ainakin ns. luotettavissa länsimaisissa lähteissä. Suomen medialla ei ole toimittajia maailmalla EU:n, Venäjän, Kiinan ja USA:n ulkopuolella. Lisäksi jonkun noviisin lähettäminen vaikkapa lähi-idän asioita selvittämään ei hirveästi kannata. Vaikka USA:n tulkinnat ovat mitä sattuu ja nykyään peitellään asioita enemmän kuin kerrotaan. Paljoa tarvitse kirjoitella muuta kuin referaatteja länsimaisten medioiden kirjoittamista isommista käänteistä.

Tapasin vuonna 2004 Pakistanin Bangkokin suurlähetystössä saksalaisen toimittajan, joka oli anomassa Pakistanin viisumia kanssani samaan aikaan. Hänellä oli värikkäitä kuvauksia ajastaan Irakissa 2003. Kuulemma suunnilleen putosi polvilleen ja kiitti Jumalaa aina kun pääsi Irakin puolelta Jordaniaan. Hän oli saksalaisen lehden toimittaja, joka asui Bangkokissa siinä vaiheessa ja teki matkoja eri maihin.

Itse ajattelin, että jopa saksalaisilla oli omia toimitajia eri puolilla maailmaa tekemässä omia juttuja. Vaikkeivat he kaikkea lehtiin kirjoittaneet, niin he saattoivat muodostaa ensi käden tietoja eri aiheista. Sellaisessa toiminnassa lähdekrittiisyyttä voi noudattaa suhteessa amerikkalaisten antamaan tietoonkin. Suomen resurssit eivät juuri suurempaan paneutumiseen riitä. Jonkinlaista tietämystä on varmaan tullut Nato-operaatioiden kautta. Sekin suoraan amerikkalaisten syöttämää. Jos asiat eivät menekään, kuten amerikkalaiset ovat kertoneet tai juonineet niin sitten ollaankin väärän tiedon levittäjiä. Vaikeneminen onkin varmaan viisautta.

Tällä hetkellä on alkanut käydä selväksi, että Yhdysvallat keskittyy Kiinan suunnan asioihin. Yhdysvalloissa on Trumpin kauden perua konsensus yli puoluerajojen siitä, että Kiina on yhteinen uhkakuva. Eurooppa ei ole samassa tilanteessa, koska täällä haluttaisiin taloudellista hyvinvointia eikä enää haikailla suurvalta-asemaa. Englannissa mieliala on toki käännetty Kiinan vastaiseksi. Osa eurooppalaisista on lisäksi huolissaan Venäjästä.
Suurin valeverho Suomessa liittyy nimenomaan Syyrian sotaan. Siitä aiheesta alkaa löytää kuvauksia netistä. Yhdysvalloissa ei valtamedia pahemmin kuvaile tapahtumia. Koko ISIS-sota on yhtäkkiä unohdettu. Siinäkin on jo peruste päätellä sen olleen pelkkä amerikkalainen kulissi Syyrian sodan taustalla.

Iranilaiset muistelivat äskettäin parin vuoden takaisen Kassim Suleimanin salamurhan muistopäivää. Siinä yhteydessä muutama akateeminen iranilainen nosti hänen ansioitaan esiin. Kyseinen iranilainen professori oli vuosina 2011-2012 Libanonissa pitämässä sapattivuotta. Hän muistaa keskustelleensa jonkun paikallisen CIA-miehen kanssa maailman ja Syyrian tilanteesta. Amerikkalainen oli maininnut, että kohta alkaa tapahtumaan Syyriassa. Iranilainen kysyi, että mihin arvio perustui. CIA-miehen vastaus oli ytimekäs: Kaikki ihmiset, jotka olivat 1980-luvulla olleet samaan aikaan Afganistanissa ja Pakistanissa olivat silloin asettuneet Istanbuliin. Iranilainen päätteli, että jonkinlainen likainen operaatio olisi tulossa. Amerikkalainen myönsi arvion oikeaksi.

Sitten syntyi ISIS, joka lähti mustine lippuineen suoraan kohti Damaskusta. Euroopasta ja muualta värvättiin vierastaistelijoita Syyrian hallinnon vastaisiin riveihin. Tässä kohtaa asioiden kehitykseen puuttui Kassim Suleimani. Tilanteessa auttoi sekin, että syyrialaiset olivat kauhuissaan heidän maataan uhkaavien islmilaisten fanaatikkojen tulosta. Iranilainen professori vieraili Syyriassa niihin aikoihin useita kertoja. Hänen mukaansa syyrialaiset opiskelijat puhuivat avoimesti. Osa vastusti Assadin hallintoa ja osa tuki. Kaikki olivat sitä mieltä, että vieraiden taistelijoiden tulo maahan oli suurempi uhka.

Iranilaisen professorin mukaan tilanne meni niin, että venäläiset epäröivät sekaantua sotaan alkuvaiheessa. Kassim Suleiman organisoi vastarinnan Syyriassa. Hänen verkostoihinsa kuuluivat Libanonin hisbollahin lisäksi monet muut sotilaallista voimaa tarjoavat järjestöt Iranissa ja alueella, jotka antoivat tukeaan. Tämä toiminta riitti pysäyttämään amerikkalaisten luoman ISISin etenemisen. Sen jälkeen Suleimani – iranilaisen mukaan – onnistui vakuuttamaan Venäjän mukaan. Iranilainen professori toki myönsi, että ilman Venäjän sekaantumista tilanne ei olisi kääntynyt Amerikalle epäsuotuisaksi.

Suomessa aiheesta ei juuri raportoida. Miksi? Syy on siinä, että Suomi oli mitä suurimmassa määrin itse mukana toiminnassa. Suomi ylpeili jossain vaiheessa, että Suomesta lähti muslimiväestön kokoon nähden eniten talkoisiin mukaan kaatamaan Syyrian Assadia. Rivien välistä joku asiaan vihkiytymätönkin olisi voinut huomata ristiriidan. Miksi pienen maan turvallisuusviranomaiset olivat epäonnistuneet niin pahasti? Vai oliko sittenkin kyse onnistumisesta.

Tiedän toiminnan kulun Suomessa melko tarkalleen ja tunnen tuoreita kertomuksia ISIS vaimojen kokemuksista Al-Holin leirillä ja muuta vastaavaa. Operaatiossa keskeisessä roolissa oli islamiin kääntynyt musta amerikkalainen entinen USA:n Saksan tukikohdassa palvellut sotilas. Hän organisoi suomalaisten värväämisen Syyriaan. Hänen oma poikansa ja tyttärensä lähtivät alkuun mukaan. Suomi ainakin katsoi läpi sormiensa tuota toimintaa.

Suomen valtion tarkemmasta roolista en osaa sanoa, mutta muutaman tapauksen tiedän, jossa lähtijöistä raportoitiin suomalaisille viranomaisille. Tietenkin poliisin (supo) linjana oli se, että oli jokaisen lähtijän oma asia. Suomi on vapaa maa. Eräässä tapauksessa, jonka käänteen muistan tarkalleen, poliisille ilmiannettiin muutaman lähtijän aikeet. Kyseisellä porukalla oli lentoliput Istanbuliin. Naiset kaappasivat alaikäisi lapsia ilman isän suostumusta. Poliisi ei puuttunut edes selkeisiin lastensuojelua vaativiin tapauksiin. Poliisin mukaan pelkkä menolippu Istanbuliin ei merkinnyt sitä, etteikö äiti saattanut mennä lapsensa kanssa Somaliaan. Saihan lentolippuja ostettua sieltäkin.

Isä tiesi muutakin kautta, että Syyrian reissu oli edessä. No, kyseinen nainen lastensa kanssa lähetteli pitkin seikkailujaan kuvia Syyriasta ja Irakin Mosulista. Miehiä kuoli matkalla ja uusia annettiin tilalle. Lopulta nainen sitten löytyikin Al-Holin leiriltä.

Täytyy sanoa, että kyynistä on Suomen poiliisin toiminta. Nyt sitten syyllistetään naisia ja supon erikoistutkijat ja asiantuntijat kertovat fantastisia tarinoitaan maatamme kohtaan kohdistuvista uhkakuvista. Uskoakseni näiden naisten seurantaan ollaan valmiita laittamaan suuria summia. Suomalaiset naiset saavat töitä jännässä vakoilun maailmassa. Eikö olisi pitänyt toimia ennaltaehkäisevästi?
Suomi on uhrannut paljon saadakseen erikoisaseman USA:n kainalossa. Näyttää siltä, että maamme imeytyy syvyyksiin samassa sylissä ihalevien huokausten saattelemana.

+3
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu