Suomettuneisuuden pitkän kantaman kirouksia tuli myös länsipuolelta

On olemassa suomettuminen ja toisaalta sen tulkinnat. Suomi ei ollut pelkästään sodasta toipuva ja toisaalta teollistuva maa. Suomi oli syrjäisessä kolkassa olevana maana nousemassa merkittäväksi tekijäksi maailmassa. Suomi oli urhea kansa, joka joutui elämään ison karhun kainalossa.

Kekkosen kaudella maa ”puhdistautui” sodan aikaisesta ajattelusta. Ryssäviha oli armotonta ja Kekkonen aloitti itsestään ja pyrki kitkemään liiallista vihaa kansasta. Tietenkin maassa poliittisesti eteneminen edellytti ns. suhteita itään. Tämä puolestaan merkitsi sitä, että kaikkein paras aines ei 1970-luvun jälkeen hakeutunut politiikkaan. 1980-luvulla aikuistuneissa ja yliopistot käyneissä oli sellaisiakin, jotka eivät äänestäneet vaaleissa. Heille oli vain yksi ura mahdollisuus, nimittäin yrityselämä. Tunnen joitakin, jotka eivät ole koskaan elämässään äänestäneet. Paitsi jaloillaan eli ovat muuttaneet jo kolmekymppisinä Suomesta pois.

Muistan nuoruudestani, kuinka joillakin vanhemman polven vasemmistodemareilla oli negatiivinen kuva länsimaista tulevista vaikuttteista. Nuoremmassa polvessa oli niitä, jotka puolestaan ihannoivat Amerikkaa. Sosiaalidemokraatit jonkun yhdistyksensä kautta järjesti mm. Rock, Rauha ja Rakkaus festivaalit Keimolassa joskus 1970-luvun alkupuolella. Muistan kotonamme olleen sellaisen t-paidan, jota kumpikaan vanhemmistani ei olisi talon ulkopuolella kehdannut käyttää.

Eräs tuttu lupautui sinne Keimolan konserttiin järjestyksenvalvojaksi. Hän oli joutunut siellä keskelle paineja ja poliisit olivat murjoneet häntäkin melko rajusti. Lopulta hän oli onnistunut näyttämään hihanauhastaan olevansa järkkäri.

Sen ajan poliisi ei kovin suopeasti katsellut moista huumemeininkiä siihen aikaan. Lupa festivaalien pitämiselle tapahtui siten, että oli kulissien takana sovittiin poliiseille maksettavista korvauksista. Jokainen valvontaan osallistunut poliisi sai korvauksen festivaalien järkkärien pimeästä kassasta. Kuulemma poliisit Hämeenlinnasta asti tulivat hakemaan ”pimeät palkkansa”. Se oli pikkuisen enemmän kuin oli budjetoitu. Sopimus ei siis ollut järjestäjien kannalta hyvä. Tämä poliisien suorittama rahastus puolestaan teki konsertista tappiollisen. Näin olen kuullut. Turun Ruisrockista tuli sitten pysyvämpi ilmiö.

Demarien Nuoria Kotkia kierrätettiin pitkin Eurooppaa niihin aikoihin. Nuoriin iskostettiin nillä leireillä jonkinlaista Amerikan ihailua. Vapaa seksi oli kai se paras myyntikortti. Amerikkalainen nuorisokulttuuri oli myös sodanvastaista ja sitä kautta jotain mihin Suomella ei ollut oikein varaa.

Minusta tämänlaatuinen puoli on unohtunut suomalaisesta keskustelusta, jossa halutaan nähdä kaiken pahan tulleen idästä. Suomi oli länsimainen maa sikäli, että moista nuorisokulttuuria päästettiin maahan. Jos joku hakaristiä tunnuksenaan käyttävä Sex Pistols torpattiin, niin se ei vielä ollut suurta suomettumista.

Nyt suomettumista enemmän nuoruutensa kautta muistelevat ovat tottuneet pitämään konserttitoimintaa normaalina elämäntapana. Se ei ollut siihen aikaan sitä. Huumeita tuli maahan jo siihen aikaan tai ilmeisesti niitä oli maassa saatavilla jopa siinä määrin, että suomalaiset veivät huumeita Ruotsiin. Jossain Suomen alamaailmaa käsittelevissä teoksissa on tästä ollut juttua.

Moni tällainen hapatus nähtiin länsimaisuuden ja erityisesti Amerikan negatiivisena vaikutuksena sivistyneeseen Eurooppaan.

Suomettumiskeskusteluissa keskitytään aika pieneen ilmiöön. Suomenruotsalaiset ja muut Helsingin pintaliipparit olivat kapinallisia stallareita. Kyllä ilmiö puhutti maassa. Olikohan sillä enemmän rokotevaikutusta kuin todellsita vetoa laajoissa kansankerroksissa.

Eiköhän aikakauden kannalta merkittävämpää ollut kpaupungistuminen ja ihmisten juurien katkeaminen. Ainakin pari sataa tuhatta suomalaista häippäsi Ruotsiin. Sitä taustaa vasten Suomi alkoi kansainvälistyä aikaisempaa enemmän. Vielä 1950-luvlla Ruotsissa käyvälle suomalaiselle saatettiin ihmetellä vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä. Ruotsalaisilla oli ollut kuva suomalaisista jo tummempina ”itäisinä ihmisinä”. Sitten tulivat Pekat ja Perkeleet tutuiksi.

Huumematkailua Tanskaan alkoi esiintyä. Erinäiset liikemiehet kansainvälistyivät Hampurin Reeperbahnin tarjonnan parissa. Suomessa oli siinä määrin leskiä ja sodan takia naimattomiksi jääneitä naisia, että miesten ”kundaliinienergian haaskaamista” maksullisten naisten kanssa eikotoSuomessa hyvällä katsottu. Neuvostoliiton projekteissa tällainen vapaampi puoli avautuimyös, että sikäli ei länsimaisuutta voi tästä asiasta syyttää yksinomaan.

Muistan Irakista erään Örmin, joka vei 1970-luvun lopulla hippejä Tanskasta Intiaan. Ryhmän käyttöön ostettiin vanha bussi. Hipit kuskattiin yhden suunnan lipulla Intiaan ja bussi myytiin Afganistanissa ja ryhmänjohtajat lensivät sieltä takaisin Tanskaan.

Kova oli hinku sinne Intiaan niihin aikoihin. Tapasin kauan sitten erään amerikkalaisen vanhan hipin Intiassa. Hän oli päässyt jollain laivalla Marokkoon. Sieltä hän sitten liftasi itsensä Intiaan. Oli pitänyt itseään kovana kaverina. Useampien maiden läpi täytyi mennä. Kunnes hän tapasi nuoren ruotsalaisen (tai kenties suomalaisen) miehen, joka oli kävellyt Intiaan ilman passia. Joillain rajoilla oli pariin kertaan tullut käännytetyksi. Siihen aikaan oli vielä olemassa itäblokit ja niitäkin maita piti matkan varrella puhkoa läpi.

Nuorten Kotkien seuranpito oli siis varsin seksuaalissävytteistä. Voionmaa opistolla paukahti moni nuori idealistityttö paksuksi. Sitten niistä tuli ulos yh-äitejä ja varmaan lopulta SETA:n jäseniä. Ainakin 1990-luvun alussa huhuttiin, että Helsingin yliopiston sosiaalisdemokraatit olivat käytännössä SETA. Nyt ei tällaiset ilmiöt ole enää yhdenkään puolueen etuoikeutena. Valitettavasti Natoa kannattavassa porukassa on ollut kaikenlaisi Stubbeja, joille nämä länsimaiset ilmiöt olivat mätine puolineenkin postiivisia.

En osaa sanoa monenko täällä kirjoittavan kotiin tuli aikoinaan Uusi Suomi. Vaikuttaa että Tiedonantajaa tai Demaria tilailevien perheiden vesoista on tullut äkkikääntyneitä Naton kannattajia.

Joo, totta Kekkosta kirottiin. Olin vuonna 1978 yksi ainoista luokkani oppilaista, jonka kotona ei oltu puhuttu Kekkosen äänestämisestä. Voi olla, että oli kirkkovene ollut numeroäänen sijaan vaihtoehtona. Niitäkin äänestyslippuja olisi mielenkiintoista nähdä. Nimittäin olin vuonna 2003 laskemassa ääniä Turussa ja siinäkin piirissä oli useita ääniä annettu Tony Halmeelle – siis nimi kirjoitettuna. Halme oli ehdolla Helsingissä. Siihen aikaan ihmiset seurasivat vielä enemmän lehdistä. Nykyisin jollekin saattaa jäädä Helsingissä mieleen Uudenmaan piirin ehdokkaan numero ja päin vastoin. Valistuneita äänestäjiä on koko ajan vähemmän. Ensimmäisissä nuorison varjavaalissa 1992 äänestettiin melko radikaaleja ehdokkaita. Nykysin taitaa nuoret osoittaa poliittisen kantansa numerolla 69. Heille Greenpeace, Seta ja YK ovat vakuuttavia instituutioita,joiden sanaan pitää uskoa.

Kokoomusta syytettiin sotilaiden ja pappien puolueeksi aikoinaan. Varmasti isänmaallista ainesta meni armeijaan töihin. Sen sijaan eräs asia mistä ei hirveästi tunnuta puhuttavan on se, että Yliopistojen vaaleissa oli paljon ehdokkaita kristillisillä listoilla. Siis jakolinja ei mennyt pelkästään idän ja lännen väliä, kuten kylmän sodan jälkeen usein ajatellaan. Moni kenties kokoomusta kannattava oli kristillisä arvoja kannattava. Jäsenkirjaa ei otettu, mutta siitäkin huolimatta sitoutumattomat laskettiin kokoomuslaisiksi. Valtion firmoissa jopa johtajia kääntyi demareiksi, vaikka olivat olleet vahvasti sellaista aatetta vastaan aikaisemmin. Kaikille sitoutumattomille tai siis kokoomuslaisina pidetyille ei riittänyt paikkoja. Kepulaiset valtion firmoissa olivat varmaankin tiedossa, mutta ne nähtiin pääkaupunkiseudulla melko neutraaleina.

Jakolinja oli Uuden Suomen tilaajilla keskittyi idänpolitiikkaa enemmän moraalisiin arvoihin. Enemmän meitä lapsia peloiteltiin sillä, että muuten tulee Kalevi Sorsa ja vie. Uusi Suomi oli perhearvojen lehti. Helsingin sanomat alkoi jo niihin aikoihin ajamaan yksinhuoltajien asiaa ja kannustamaan naisia eroamaan. Valtion piti tehdä vaihtoehdosta houkuttelevaa.

Eräässä yleisessä historiassa käymälläni proseminaarikurssilla eräs opiskelija teki Moskovan olympialaisista lehdistötutkimuksen. Kaikki lehdet tuomitsivat USA:n boikotin. Uusi Suomi oli neutraalein, koska se tuomitsi asian lähinnä urheiljoiden näkökulmasta. Eli kyllä ne ryssänvastaiset äänenpainot oli silloin luettava rivien väleistä. Osa varmaan kuvittelikin sinne rivien väleihin kaikenlaista. Tiedonantajaa ei kukaan oikeistolainen käyttänyt tietojensa lähteenä.

Tässä suhteessa voi sanoa, että tapahtui silmänkääntötemppu. Monet vasemmistolaisten tai jopa taistolaisten ajamat arvot olivatkin sitten kylmän sodan päättymisen jälkeen valtaan nousseiden Bill Clintonien ja kumppaneiden arvoja. Huumeita ja vapaata seksiä.

Voi olla, että suomettuminen oli joissain asioissa ikävä ilmiö. Siitäkin huolimatta länsimaista pääsi tunkemaan sisään monia sellaisia ”vasemmistolaisina” pidettyjä arvoja, joita Uusi Suomi- lehden tilaajat pitivät vastenmielisinä.

Jostain kumman syystä Euroopan Unioniin ja Natoon peitsi tanassa suunnanneet Stubbit ja muut halailivatkin Tarja Halosta. Samalla asiallahan tässä ollaa. Seksuaaliset ideniteetit kuntoon. Jotain rauhanaatetta jäi hieman vasemmistoon ja siitä syystä Natoasiassa ei olla menty ihan samalle asteelle länsimaisuuden tiellä. On sanottu, että kokoomusnaiset ratkaisivat vaalien voiton Tarja Halosen hyväksi. Eräs vanhan liiton konservatiivi sanoi äänestäneensä Esko Ahoa pelkästään puolison takia. Siis käytännössä ei voinut sulattaa Tarja Halosen arvopohjaa. Juuri kokoomusta lähellä olevat 1930-luvun lopulla tai 1940-luvun alussa syntyneet ajattelivat siten.
Kanervan ikäpolvi ei kai näe vapaassa seksissä ja vaikkapa tekstiviesteillä fantasioimisessa mitään pahaa. Jotkut ovat arvioinneet Kanervaa kädenpuristuksen perusteella SETAlaiseksi. Tavallaan olisi luontevaa, että seksuaalisesti vapautuneen Veijo Baltsarinkin ystäväksi tunnustautunut Halonen olisi mielissään Kanervan rohkeudestaan olla ”seksuaalisella alueella se mitä oikeasti on”.

Miksiköhän tätä aikakautta tullaan joskus nimittämään. Ei vanhan polven kokoomuslainen nostanut sormeaan tuomitakseen koko Saksan kansaa. Ihmisoikeudet ja niiden yksisilmäinen tuijottaminen valtapolitiikassa ovat kihahtaneet hattuun monille. Suomessa alkoi tietynlainen de-natsifikaatio EU:n myötä. Siis keinotekoinen aihe Suomen kannalta. Kekkonen yritti neutralisoida ryssävihaa suomalaisista. Se oli kotimainen aihe. Suomen denatsifikaatioprosessi.

Tämä nykyinen natsien haukkuminen on lähinnä itsensä korostamista, jonka uuden nousukaspolven kokoomuslainen salliin yhtä hyvin taistolaiselle. Tarja Halonen ilmeisesti tosissaan liikkuutui pienten afgaanityttöjen oikeudesta omaan kehoonsa ihmisoikeusteeman näkökulmasta. Hänelle ei kirkastunut kyynisemmät puolet asiassa. Yhdysvallat puhdisti itseään aikoinaan Vietnamin sodan jälkeen. Nyt on sitten jo alettu kaivaa vieläkin vanhempia asioita ja patsaat kaatuilevat ja mustat nousevat jalustalle. Ihmisoikeusteema olikin petollinen. Se näyttää laukeavan omille reisille. Ei sen takia, että Irakin tai Afganistanin sotien penkomista olisi esiintynyt riittävästi synnyttämään Vietnamin sodan tapaisen kulttuurivallankumouksen. Näyttää olevan koko valkoisen eliitin asema horjumassa. Trump vetosi siihen porukkaan.

+2
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu