Suomi ja tiedustelupalvelut

Suomeen ollaan luotu uudenlaista tiedustelupalvelua. En ole perehtynyt uudistukseen. Tarkemmin sellaisesta tietää tietenkin sisäpiiriläiset. Katselin suojelupoliisin vuosittaista katsausta, joka herätti ristiriitaisia ajatuksia. Laitoksen johtaja Antti Pelttari on varmaan pätevä tehtävään niiden kriteerien mukaan, joita hänen toimelleen on asetettu. Ilmeisesti eräänä vahvuutena on sanottu se, että mies tunnetaan tiedustelupiireissä kansainvälisesti.

Tiedustelupalvelun johtaminen edellyttää korkeata moraalia. Tällaista ei esimerkiksi Seppo Nevalalla ollut ja hän sortui politikointiin. Mikäli tiedustelupalvelu antaa haaviinsa tulevaa tietoa valikoivasti oman taustapuolueensa vihollisten tuhoamiseen, mennään rajan yli.

Yhdysvalloissa näin on käynyt Trumpin vastustamisessa. Luin Luke Hardingin tuoreen kirjan Venäjän vakoilusta ja siinä käsiteltiin tuota aihetta. Venäjä on voinut edesauttaa Trumpin valintaa, mutta sellaista tietoa ei tietenkään pitäisi käyttää poliittisesti maan poliittisessa taistelussa hyväksi. Mitään näyttöä ei ole siitä, että Trump olisi tilaillut sellaista tukea. Saattaa olla, että Trump oli ennen presidentiksi tuloaan ollut varomaton Venäjällä ja touhunnut liikemiehenä naisten kanssa holtittomasti. Kirja ei kuitenkaan osoita, että Trumpia olisi kiristetty potentiaalisen kuvamateriaalin avulla. Siis Alpo Rusin keissin tavoin ei todellista näyttöä Trumpia vastaan ollut olemassa.

Yhdysvaltojen julkisuuteen antama tiedustelutieto on useinkin hämäräperäistä. Esimerkkeinä Irakin kemialliset aseet ja vastaavat ns. tiedustelutiedot, joilla perustellaan vaikkapa sotia. Toimintatavat eivät eivät eroa edukseen KGB:n tai sen seuraajien toiminnasta. Ystävällisiä maita jallitetaan tiedustelutiedolla. Esimerkiksi vuonna 1990 Yhdysvallat esitti valheellisia kuvia ja niihin liittyviä tulkintoja irakilaisjoukkojen Kuwaitin valtauksen yhteydessä. Saudi-Arabialle annettiin vilpillistä tiedustelutietoa, että Irak olisi hyökkäämässä Saudi-Arabiaan. Tällä tiedustelutiedolla saudit painostettiin (peloteltiin) päästämään amerikkalaisjoukot mailleen. Se päätös tietenkin synnytti Al-Qaidassa vihamielisyyttä. Amerikkalaisa joukkoja vastaan hyökkäiltiin maassa vuosina 1995-1996, kunnes ne vedettin pois. Jopa siemenet koko sodalle terrorismia vastaan luotiin siinä.

Yhdysvallat edusti 1960-1970-luvuilla vapaata maailmaa siinä suhteessa, että opiskelijat halusivat ajaa CIA:n värväreitä kampuksilta. Robert Gates kirjoitti tästä aiheesta kirjassaan 1990-luvulla. Kun Ronald Reagan valittiin presidentiksi 1980, osa Reagania sinänsä tukeneista oli vihaisia. Miten Yhdysvalloissa CIA:n johtajan paikalta noustaan varapresidentiksi? CIA:ta johtanut George H. Bush nousi Reaganin varapresidentin paikalta sitten myös presidentiksi. Kysymys kuului:  Miten sellainen maa eroaa Neuvostoliitosta, jossa hieman myöhemmin nousi KGB:n johtaja maan johtoon (Antropov). Nykyinen Venäjän presidentti omaa myös tiedustelutaustaa KGB:stä.

CIA ei tokikaan ollut ainoa tiedustelupalvelu. Kylmän sodan alussa omia kansalaisia mm. kommunismin suhteen valvoi FBI. Edgar Hoover oli todella vahva mies. Jopa Richard Nixon oli nöyrää poikaa hänen edessään. Hän oli hakenut FBI:n palvelukseen nuorena, muttei päässyt. CIA:n toiminta maailmalla oli amerikkalaisten mielissä likaista erityisesti Vietnamin sodan jälkeen. Myös latinalaisessa Amerikassa tuettiin fasisteja ja ketä tahansa ns. amerikkalaisten kansallisen edun nimissä.

Olikohan aina kyse edes mistään kommunismin vastaisuudesta? Moni sokaistui siihen peliin. Taustalla vaikutti taistelu luonnonvaroista ja ennen USA:n uskottiin olevan öljyn suhteen pulassa ellei Lähi-idässä juonitella ja ajeta omia etuja. Saudi-Arabiassa on sen peruna sopivaa länsimaista demokratiaa tarjolla.

John Perkins kirjoitti kirjansa Confessions of an Economic Hitman. Siinä hän kuvaa sitä, kuinka hän ajoi eri puolilla maailmaa USA:n etua. Monia hallintoja painostettiin ja lahjottiin tekemään oman kansansa vastaista politiikkaa. Mies oli mm. Indonesiassa, jossa USA loi korruptiosysteemin, jossa presidentin suku sai omaisuutta haltuun. Tämä oli Perkinsin mukaan toimintamalli laajemminkin.

Aloitin mainitsemalla Supon vuotuisen katsauksen. Antti Pelttari korosti koko ajan sitä, että Suomen Supo on länsimaalaisten tiedustelupalvelujen kaltainen. Suomessa kuulemma pelätään joidenkin autoritääristen valtioiden – kuten Kiina ja Venäjä – vaikuttamisyrityksiä. Mielenkiintoisesti suomalainen kansallismielisyys on supolle uhka. Tällaisista asioista raportoidaan varmaan sitten Yhdysvaltoihin, jossa mm. Vastarintaliikettä oltiin jossain vaiheessa laitamassa teroristilistalle. En tunne vastarintaliikettä sen tarkemmin. Haiskahtaa hieman suureelliselta ajatukselta, että sellainen jotenkin uhkaisi Yhdysvaltoja.

Pitäisiköhän jatkossa Suomen turvallisuuspalvelun johtajalle laittaa pakolliseksi Pelle Hermannin tyylinen hiuskampaus? Se jotenkin antaisi oikeanlaisen länsimaisen sädekehän pään ylle. Kuinka hyviä hurskaat ovatkaan.

Suomessa on hieman yksinkertaisesti ajettu demokraattista valvontaa joka puolelle. Poliisin vasikoiden listaaminen pitäisi kuulemma olla selkeää. Tässä suhteessa Päivi Räsänen sekaantui asiaan, josta hän ei tiedä mitään. New Yorkin poliisin vasikkalistat hakkeroitiin jokunen kuukausi sitten. Maksettiinko niistä sitten lunnaat. En ole seurannut, mutta olisi mielenkiintoista nähdä mihin niiden vuotaminen rikollisiin käsiin johtaisi.

Yhdysvalloissa erilaiset huumeliigoja tutkivat poliisit saavat tuloksia aikaiseksi lupailemalla erinäisille narkkareille jotain suojeluohjelmia vastapalvelukseksena saamistaan tiedoista. Kuinka moni huumeiden käyttäjä varmistaa oikeusturvaansa näissä asioissa. Tällaisia poliisille ilmiantajiksi ryhtyviä tapetaan jatkuvasti. Jonkun huumetapauksen selvittänyt poliisi lähtee seuraavalle paikkakunnalla ja unohtaa autuaasti lupailemansa todistajan suojeluohjelmat saman tien.

Voi Suomessakin olla jokunen poliisin vasikaksi itseään luuleva linnassa. Mitä siinä auttaa joku poliisin vasikkalista? Onko tarinoitaan levittelevät heput sitten myyneet huumeita poliisin sopimia määriä.

Toisaalta Venäjän kanssa tekemisissä olevat ihmiset saavat tietää olevansa tarkkailussa. Moni on kertonut Supon ilmoittelevan olemassaolostaan, jos sponssoroi liiaksi viisumeita venäläisille tms. On hyvä opettaa suomalaisia kuinka sillä suunnalla kannattaa toimia.

Onko suomalaisten turvallisuuspalvelun edustajien toiminta ns. länsimaalaisten aateveljien seurassa päivänvalon kestävää? Ihmetyttää sekin, että jakavatko nämä vapaasti tietoja Suomen kansalaisista jonnekin muualle?

Länsimaiden häikäilemättömyydestä vaikkapa Afganistanissa tai Irakissa kirjoittava saattaa leimautua Suomessa joksikin autoritääristen valtioiden hyväsukoiseksi kätyriksi tai muuta vastaavaa. Sen sijaan USA:n selkeän rikollisiin hankkeisiin osallistuminen johtaa palkkioihin. On ns. luottomies.

USA on muuten sokea omassa propagandassaan. Kun Afganistanista vetäydyttiin ei haluttu jättää mitään amerikkalaisia symboleita kuten lippuja tai sellaisia talebaanien käsiin. Ne olisivat voineet olla propaganda-aseita. Ihan kuin ”vapauden vastustajat” tarvitsisivat jotain jenkkilippua. Yhdysvallat häpeää itsekin tähtilippuaan ja suurlähetystöissä ympäri maailmaa amerikkalaiset kohottavat profiiliaan sataankaarilipulla. Vanha USA:n lippu on niin veren tahrima tätä nykyä. Sateenkaarilipun raikkaudella yritetään peitellä Black Lives Matter- liikkeen aiheuttamaa häpeää – ei ehkä ninkään Guantanamoita jne.

USA ei näe omaa pahuuttaan rehellisesti ja siksi se jätti kenties suurimman häppeätahransa Afganistanissa koskemattomaksi. Bagramin tukikohdan vankila, joka on Guantamanon tai Irakin Abu Ghraibin kaltainen symboli amerikkalaiselle kidutukselle ja julmuudelle jätettiin sellaisenaan talebaanien käsiin. Nyt sinne viedään eri maiden tiedotusvälineitä ja siitä on tullut lähes pyhiinvaelluskohde talebaaneille. Osa pitkään amerikkalaisia vastaan sotineista talebaaneista puhkeaa kyyneliin paikan nähdessään. Olen nähnyt tällaista materiaalia Al-Jazeeran ja jopa intialaisten uutismedioiden välittämänä. Se on paikka jonna maansa vapauttaneet afgaanit vievät mielellään kuvaajia.

Bagramin vankilasta on tulossa isolle osalle maailmaa –  ainakin islamilaiselle maailmalle – Auschwitzin kaltainen symboli. Sellaisessa seurassa Suomikin sitten ylpeänä esittää hyvää ja hurskasta. Taitaa Suomen päätös evakuoida afgaaneja liittyä siihen, että ns. tosipaikan tullen Suomestakin pelastettaisiin amerikalaisten kätyrit armeijan johdosta alkaen, jos edes pienikin sodan uhka Venäjää vastaan tulisi esiin. Saa sitten tavallinen kansa pärjätä venäläisen hallinnon alaisuudessa. Pokeria pelaavien jenkkien bluffi petti. Hups.

Antti Pelttari esittää tieteellistä, mutta samaan aikaan hän menee vaarallisella ideologiselle linjalle puhuessaan länsimaisista tiedustelupalveluista. Suomen kaltaiset länsimaiset maat. Eikö toiset länsimaat ole siirtomaaherrojen perillisiä ja toiset taas sellaisen toiminnan uhreja. Suomea on hiillostettu idästä osaksi imperiumia. Maantieteen takia maatamme saatetaan painostaa lännestä omaksi pelinappulaksi Venäjää vastaan. Tällaista mahdollisuutta ei julkisesti Supo esittänyt. Sitä paitsi Ihan kuin länsimaisissa valtioissa kyse olisi yhdestä ryhmästä.

Miksei suojelupoliisin agendana ole Suomen kansallinen turvallisuus? Kokoomus ei ole enää kansallinen kokoomus vaan on hurmahenkisesti EU- ja Nato- mielinen puolue. Tämä ideologisuus paistoi kokoomuslaisen laitoksen – SUPO – johtajan raportoinnissa. Eikö siis minkäänlaista ristiriitaa ole vaikkapa sen suhteen, että Yhdysvallat ja monet suurvallat toimivat moraalittomasti ajaakseen omia etujaan. Ne tekevät niin jopa Suomen kaltaisia maita kohtaan. Samaan aikaan USA:n tuottama tiedustelutieto on jatkuvasti osoittatunut epäluotettavaksi – joko tahallisuudsta tai osaamattomuudesta johtuen. On kivaa tehdä tuhmuuksia ja elää valheessa muiden ns. samanmielisten länsimaalaisten kanssa.

On toki mahdollista, että Pelttari puhui julkisesti yhtä, mutta osoittaisi suurta naiviutta olla lähdekritiikitön länsimaista käsin tulevan ”tiedusteluavun” suhteen. Tästä syystä ihmettelen, ettei kompassina pidetä kansallista etua.

+2
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu