Venäjä käyttäytyy kuin suurvalta – ellei toisin osoiteta

Tällaisinä aikoina on hyvä saada tietoa eri lähteistä. Enää ei riitä, että on lukenut pelkästään amerikkalaisten virallisia ulkopolitiikan julkaisuja tietääkseen mitä tapahtuu maailmassa. Näin oli pitkään kylmän sodan päättymisen jälkeen. Viime vuosina USA ei ole enää kyennyt muovaamaan maailmaa omaan suuntaansa.

Al-Jazeerah, joka oli merkittävä vaihtoehtoinen uutiskanava amerikkalaisten sodissa 2000-luvun alkupuolella on tätä nykyä pitkälti vesittynyt keskustelemaan erilaisista tyhjänpäiväisistä aiheista. Pohjalla on ammattitaistoisia journalisteja ja siksi siellä on joskus hyviä raportteja eri puolilta maailmaa.

Russia Today on saattanut vapaan tiedotuksen nimissä käyttäen amerikkalaisia toimittajia osoittaa epäkohtia länsimaisissa yhteiskunnissa. Itse asiassa se ei enää ole mitenkään vaihtoehtoinen kanava siinäkään aiheessa. Sellaisten sinänsä kriittisten uutispätkien takia ei viitsi kuunella Venäjän propagandaa ohessa.

Netissä toimii useampiakin amerikkalaisia kanavia, jotka kertovat vaihtoehtoista ”tietoa”, josta mainstream media vaikenee. Osa pyörittää selkeitä salaliittoteorioita ja minua häiritsee yksisilmäinen jakolinja Trump tai konservatiivit vastaan Demokraatit. Yhdysvallat on todella politisoitunut ja siitä syystä korkeatasoista journalismia ei siellä juuri esiinny.

Suuri tekijä USA:n vapaan tiedotuksen vesittymisessä oli terrorisminvastainen sota johon USA:n tiedostus lähti mukaan ”ettei Vietnamin kaltaista kotirintaman pettämistä tapahtuisi”. Hyvä esimerkki oli Afganistanin romahtaminen viikossa. Suomeksi sanottuna amerikkalaisten ajamilla ideologioilla ei ollut mitään arvoa maassa, eikä kukaan halunut puolustaa järjestelmää. Melkein voisi verrata itä-Euroopan vapautumiseen.

Olen viime aikoina seuraillut muutamia intialaisia uutiskanavia. Erityisesti Afganistanin tilanteesta niissä oli mielenkiintoisia näkemyksiä. Suomalainen määrittää maailmaa omalta kannaltaan. Venäjä on mitätön. Nato, EU ja USA ovat mahtavia.

Eräs intialainen journalisti teki viime vuoden alkupuolella jutun Putinin Venäjästä. Hän aloitti kysymällä mikä on maailman kolmanneksi mahtavin suurvalta. Laskeva USA ja nouseva Kiina mainittiin alkuun. Se ei yllättänyt yleisöä. Kolmannesta sijasta hän esitti palloja ilmaan. Iso-Britania – Intian entinen siirtomaaherra – mutta torjui ajatuksen. Ranskaa ei myöskään voinut pitää sellaisena. Euroopan Unionin hän määritteli erääksi ehdokkaaksi, mutta sen hajanaisuuden takia siitä ei olisi siihen tehtävään. Arvuutteluissa jatkui Iran ja Turkki ja jopa Pakistan, jotka mies kuittasi kaukana takana oleviksi. Intiaa hän ei maininnut.

Hän totesi Venäjän olevan maailman kolmanneksi suurin suurvalta. Minkäänlaista mainintaa Natosta Yhdysvalloista erillisenä liittona ei ollut. Se tietenkin menee sen piikkiin, ettei hän katso asiaa Euroopan tasolta. Kaveri piti voimaa uhkuvaa Putinia mahdollisena Venäjän johtajana jopa vuoteen 2036 asti. Intiassakin pyrkii yli 80-vuotiaita maan johtoon jatkuvasti.

Intia ei ole enää länsimaisten avusta riippuvainen kehitysmaa. Se kykenee ostamaan kovalla rahalla aseteknologiaa. On kuitenkin huomattavaa, että Intiassa ja monissa muissa maissa tehdään omia määritelmiä maailman suurvaltojen kehityksestä. Tämä oli tyypillistä jo siirtomaa-ajalla. Hollanti koki kuolettavan kolauksen Indonesian suunnan siirtomaassa, kun Saksa miehitti maan toisessa maailmansodassa. Japani kärsi kolauksen sinne pudotettujen atomipommien myötä. Valta on pitkälti korvien välissä.

Tällaiset eri puolilla maailmaa olevat pohdinnat ovat keskeisiä monella tapaa. Jos maailma kriisiytyy, niin minne puolelle kukin asettuu. Yleensä voittajaa halutaan seurata. Suurvalloille on tärkeää säilyttää valta-asema ihmisten korvien välissä. Irakissa saksalaisten menestyksestä innostuneet nousivat kapinaan vuonna 1941 Rashid Alin johdolla, mutta brittien päättäväinen ja jopa uhkarohkea toiminta yhdessä ilmavoimien kanssa sai kukistettua kapinan reilussa kuukaudessa. Mikäli kapina olisi levinnyt, olisi sielläkin voinut tulla vaikeuksia. Hitler ei Jerusalemin muftin tuttavuudesta huolimatta kovinkaan paljoa noteerannut arabien kapinointia. Syyriassa oli niihin aikoihin mielenosoituksissa kylttejä: Jumala hallitsee taivaassa, Hitler maan päällä. Hitle saattoi siinä vaiheessa katsoa neuvottelevansa brittien kanssa maailman jakamisesta. Mikäli Venäjän sotaretki olisi onnistunut, tosiasiat olisi varmaan hyväksytty ns. länsimaissa. Irak ja Syyria olivat niihin aikoihin pieniä 3-4 miljoonan kansoja. Nyt Irakissa on 40 miljoonaa asukasta ja siitä syystä amerikkalaisille ei ole edes pistesijoille mahdollisuuksia siellä suunnalla.

Olin kerran katsomassa erästä taloa Bagdadissa joskus 1980-luvun puolessa välissä. Pihassa oli vanha sodanaikainen mersu. Kuulemma oli ollut alunperin lahja Taisteluni kirjan arabiaksi kääntäjälle tai julkaisijalle. En muista tarinaa tarkemmin. Hieno auto oli joka tapauksessa.

George Kennanin seuralainen USA:n itä-Eurooppa osastolla ja Venäjä spesialisti Loy Henderson ”karkoitettiin” Bagdadiin, koska hänen latvialainen vaimonsa oli kritisoinut Neuvostoliiton miehittäjien toimia. Kennan vieraili tämän luona Irakissa vuonna 1944. Puna-armeijan voitot olivat tehneet vaikutusta Irakissakin. Kommunisteina Irakissa oli paljon kristittyjä ja kurdeja.

Hollanti koki nöyryytyksensä jo Napoleonin aikana, mutta siinä tapauksessa valta ei siirtynyt pois valkoislta. Napoleon nostatti islamilaista maailmaa brittejä vastaan. Se ei siinä vaiheessa vielä tuottanut suurtakaan tulosta.
Jo siirtomaakauden lopulla siirtomaissa asuvien ihmisten mielipiteillä oli merkitystä. Suursodan aikana jännitteet kasvavat ja useat ryhmittymät eivät ole lojaaleja entisille mahtikansoille. USA hyötyi kylmän sodan alussa siitä, että se ei siirtynyt suoraan kolonialismiin, eikä sillä ollut brittien ja muiden kolonialistien vanhoja rasitteita. Kommunismi vetosi siirtomaista vapautuneisiin kansoihin jossain määrin. Ainakin se oli dominoteorioiden muodossa uhkakuvana Aasian suunnalla.

Uuden Suomen Nato keskusteluissa on viime päivinä ollut ansiokasta keskustelua venäläisestä kansaluonteesta ja sen vaikutuksesta maan käytökseen ja kuvaan paikasta maailmassa. En ole asiantuntija, mutta kuulostavat osuvilta kuvauksilta. Moni Natoa kannattava ei sinänsä ole venäläisvastainen. Toisille puolestaan venäläisten kohtalonusko ja vainoharhaisuus johtaa nykyiseen pullisteluun.

Toinen ryhmä vetoaa kansojen suvereenisuuteen. Jokainen saa päättää liittosuhteensa.

Mielestäni asiaa pitäisi katsoa myös voimapolitiikan kannalta. Israel pyrki aikoinaan joka kerta kun sitä vastaan oli hyökätty viemään lisää maa-alueita miehittäjiltä. Golanin kukkuloissa oli strategisiakin päämääriä. Samalla tavalla Saksan jakaminen oli selkeä rangaistus.

Itse näen venäläisten toiminnassa samaa. Kun joku koukkkii venäläisten reviirillä – Georgia ja Ukraina – seurauksena Venäjä on laittanut nämä huonompaan asemaan kuin ne olivat olleet ennen Nato-pyrkimyksiä. Venäjää voidaan vähätellä ja on mahdollista, että se haukkaa liian isoja paloja. Jonkinlainen realiteetti on kuitenkin, että se voi käyttäytyä kuin suurvalta omalla takapihallaan.

On hyvin mahdollista, että Venäjä tekisi muodossa tai toisessa saman ”opetuksen” Suomelle tai jollekin muulle Natoon pyrkivälle maalle. Onko tämä nykyinen julkilausuttu Naton laajenemisen estämiseksi tähtäävä julkilausuma jopa Suomen F35 hävittäjiin ja niihin kytkeytyvään ohjusteknologiaan liittyvä? On ollut ikävä huomata, että monilla Nato-mailla on alkanut luottamus Natoon horjua. Venäjä kykenee painostamaan Nato-maitakin. Se ei siis ole autuaaksi tekevä asia.

Näyttää osalla olleen pitkä loppukiri ja nousuhumala Uuden vuoden juhlinnassa. Useiden viikkojen ajan vaadittu Nato-hakemusta sisään. Jopa Sauli Niinistöä on patisteltu. Krapula ja realismi alkavat varmaan vähitellen nousta esiin.

Itseäni huvittaa naispuolisten toimittajien omaan arkeensa liittyvät vertaukset: Saahan sitä itsenäinen ja aikuinen nainen seurustelle kenen kanssa haluaa. Samaan aikaan maan pääministeri jorailee Corona kaljapullo kädessään. Melkein vaikutti kansantanhuamiselta se tanssiminen. Jonkinlaista riiaus-rituaalia oli mukana. Tosin vastapuolella olleet miehet lääppivät toisiaan Seiskalle vuodatetussa videossa. Eli aika turvallista kisuttelua Sannalta. Onko sieltä siis otettavissa opit turvallisuupolitiikan hoitoon?

+3
IiroNordling
Sitoutumaton Lahti

Kirjoittaja on opiskellut poliittista historiaa (VTM).
Lukio Bagdadin kansainvälinen koulu.
Yliopistot:
Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu