No more years

Tänään voi hurrata, koska viikko on jonkun matkaa alkanut ja syksyn viimeiset kaksi suuren puolueen kokousta, samoilla tai uusilla kasvoilla, jäävät taas pariksi vuodeksi murheista pois.

Katri Kulmuni odotetusti siirtyi ns. takaisin pakkaan ja mielestäni yllättävän brutaalein luvuin, mutta uudeksi puheenjohtajaksi keskustapuolueelle nousi äänivyöryn saattelemana –The one and only!- Annika Saarikko 

Petteri Orpo taputettiin kukitettavaksi jatkoon seuraavallekin kahdelle vuodelle kokoomuksen puheenjohtajana, mutta viime kerrallakin hänet valittiin ilman vastaehdokasta, joskin nyt kohahdus syntyi kun varapuheenjohtajistoon nousi jo aiemmin laajahkoa kiinnostusta linjauksillaan herättänyt Elina Lepomäki.

Sanna Marin valittiin viikkoa aiemmin demareiden puheenjohtajaksi, mitä hän ei vielä virallisesti ollut, koska aiemman puoluekokouksen tuomin siunauksin puheenjohtaja oli edelleen Antti Rinne.

Perussuomalaiset kokousti aiemmin kesällä, mutta heidänkään päätöksensä eivät lopulta olleet niin kiinnostavia. Perussuomalaiset edelleen liitää selkeänä gallup-suosikkina tätäkin kirjoittaessa.

Äänestäjien ja maailman muutoksista koituvan epävarmuuden, lohdutonta tyhjyyttä hohkavan ahdistuksen, eräänlaisen kognitiivisen konstipaation, kokee kuitenkin vahvimpana keskusta. Sen kohtalo maaseutujen luottopakkina on jo kaikkien aikojen alimman kannatuksen myötä murtumassa.

Julkisesti keskusta ja monet keskustavaikuttajat ovat vakuuttaneet uskollisuuttaan pääministeri Marinin hallituksen suhteen, mutta en minä ainakaan usko keskustan sipulin kestävän kuin enintään alkukevääseen saakka.

Saapa nähdä onko arvioni lähelläkään…mitenkäs tilanne näyttäytyy teidän ruutujenne valossa?

PS. Voi toki haukkua kokoomusta ihan viestinsä mitalta, mutta pitää sitten edes vähän viitsiä. Jos haukkumiset lähtevät kuin vanhasta muistista, ne todennäköisesti ovat jo varsin laajassa käytössä, mutta saahan toki niinkin äänensä ainakin kuuluviin. Sen sijaan semmoinen oikein Finnländer, itseoppinut, itseoivaltanut, kaikin puolin itsenäinen ja ”omilla aivoillaan ajatteleva” ihminen ei vain toista papukaijana niitä hyvin sanottuja sanomisia uudelleen ja uudelleen.
Sen sijaan hän luovana ja spontaanina kokijana kykenee havaitsemaan yhä uusia haukkumisen aiheita, vapaana vanhoista ennakkoluuloista! Paras haukkuja on siis uudella ja raikkaalla tapaa ennakkoluuloinen!
Ole sinäkin reippaan uudenaikaisesti ennakkoluuloinen, kunnallisvaalit ovat jo kohta!

ilikka

Syksyn tullen 2006 huipentui yksi elämänvaihe alkusoitoksi seuraavalle...meinaan silloin liityin kokoomukseen. Tuon valinnan johdosta täällä kirjoittamani tekstit ovat ylipäätään edes syntyneet ja kirjoitettavaa kyllä onkin riittänyt. Toivotan avartavia hetkiä varsinkin blogiarkiston parissa, siellä kun voi myös löytää jotain, mistä en ole samaa mieltä enää nykyään. Jännittävää matkaa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu