Verotus ja Välikysymys – ihan niinq Ylpeys ja Ennakkoluulo

Olen taas käyttänyt aikaani julkisen keskustelun seuraamiseen ja ei olisi kannattanut. Sieltä löytyy osapuilleen sellaisia viisauksia, että kunnan ja yksittäisen ihmisen talousajattelussa olisi paljonkin samaa (ei ole) tai että valtion tulisi katsoa tuloja, joihin ei ole ylärajaa milloin ei voisi todeta olevan tarpeen tarkastella kriittisesti menoja, jonka jälkeen sitten karsia menoja, joita karsimalla pyritään kaikin keinoin lisäämään tuloja. Mihin, on jäänyt minulle vähän hämäräksi.

Suomalaisen Eduskunnan sateenkaarispektri oikealta vasemmalle sävyttyy lähinnä puolueeseen yhdistetyistä ääneenajattelijoista, joiden näkemyksellisistä sisällöistä ei yksikään vaikuta etenevän muutokseksi asti. Välikysymys on toisaalta vakava epäluottamuslause, vakavin mitä oppositioon jääneet voivat ylipäätään antaa. Ennen sitä pidettiin järeänä protestina ja välikysymykset olivat harvinaisia, niidenkin ymmärrettiin ehkä kuluvan käytössä, jos ei enemmistö kertaakaan hallituspuolueiden edustajien suunnalla ala sitä ennen lohkeilla. Sittemmin aiempi viimeinen keino on demareiden ja perussuomalaisten toiminnan myötä inflatoitunut niin tiiviiksi osaksi istuntojen asialistaa, että luottamus hallitukselle koputellaan läpi tottunein ottein ja välikysymys toisensa jälkeen lipuu otsikoissa herättämättä kenessäkään suurempia intohimoja.

Puolien erottelu veropoliittisten näkemysten pohjalta on silti helppoa, riippumatta kuka on äänessä tai mitä puoluetta hän nimellisesti edustaa:

Oikeistolaiset uskovat taloudellisen toimeliaisuuden ja etenkin innokkuuden siihen kerrasta villiintyvän ainakin 10 % lisää jokaista pudotettua veroprosenttiyksikköä kohden ja ovat vakuuttuneet matalahkon (esim. nolla-) verotason olevan valtiolle aina valvontaa myöten kustannustehokkaampi, yksilöiden välisen mahdollisuuksien tasa-arvon saattamista mitä parhaimmin käytäntöön, periaatteeltaan tuon järjestelyn olevan kaiken kaikkiaan oikeudenmukaisempi ja nykyistä kehityskelpoisempi puutteistaan huolimatta, että kelpaa aivan tavallisen työssäkäyvän luottaa tulevaisuuteen! Ei muuta kuin kannustavuuden kautta kannustajasta sopivan näköisen elämäntarinan rakentamiseen!

Vasemmistolaiset uskovat toisaalta yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kerrasta kohenevan ja toisaalta pahoinvoinnin vähenevän ainakin 10 % edestä jokaista nostettua veroprosenttiyksikköä kohden ja ovat vakuuttuneet korkeahkon (esim. 100 %) verotason olevan valtiolle jo valvonnan kannalta välttämätön, joskin on muita malleja työllistävämpi ja työllistämisen myötä inhimillisesti kustannustehokkaampi sekä (ehkä tärkeintä) mahdollistavan kerroksittaisten ja imperialistisen pystysuorasti asettuneiden yhteiskuntaluokkien sulautumisen yhdeksi vapauden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja edelläkävijyyden linnakkeeksi, jossa puutteistaan huolimatta kelpaa aivan tavallisen työssäkäyvän luottaa tulevaisuuteen! Ei muuta kuin reippain mielin työväen ikiaikaisten ihanteiden näköisen elämäntarinan rakentamiseen!

Jos ei hääviltä näytä, niin etpä ehkä näe väärin.

Onkohan muita suuntia vieläkään kuin nuo kaksi?

Perussuomalaiset ovat jälkimmäistä 100 % verotusta ja valtiokontrollia vastaan taloudessa, joskin he ovat todetusti melko ahdasta mieltä monissa sosiaalisissa kysymyksissä. Se tekee heistä hieman hankalasti sovittuvan perinteisiin puoluearvojen jakolinjoihin. Niitä ehkä voisi joskus uudistaa, viimeisin päivitys varmaan Liberaalien tultua osaksi eduskuntaa.

Saahan sitä kaikenlaista aina toivoa…

 

ilikka
Kokoomus Kuopio

Syksyn tullen 2006 huipentui yksi elämänvaihe alkusoitoksi seuraavalle...meinaan silloin liityin kokoomukseen. Tuon valinnan johdosta täällä kirjoittamani tekstit ovat ylipäätään edes syntyneet ja kirjoitettavaa kyllä onkin riittänyt. Toivotan avartavia hetkiä varsinkin blogiarkiston parissa, siellä kun voi myös löytää jotain, mistä en ole samaa mieltä enää nykyään. Jännittävää matkaa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu